Ooppera ja laulumusiikki

  Hedelmistään puu tunnetaan”, opettaa Kristus varoittaessaan seuraajiaan vääristä profeetoista. Sellaisia riitti niin 1720-luvun Leipzigissa kuin nykyaikana, johon osuu Philippe Herreweghen tulkinta Bachin aihetta käsittelevästä kantaatista Es ist dir gesagt, Mensch, was gut ist. Herreweghe on levyttänyt Bachia sieltä täältä mielensä mukaan, ja ehkä sen vuoksi hänen tulkintansa ovat säilyneet tuoreina ja yksilöllisinä. BWV 45 kasvaa luontevasti Peter Kooijin tulkitseman virtuoosisen bassoaarian ympärille. Nautittavaa on kuunnella laulajien ja Gentin Collegium Vocalen luontevaa ja yksityiskohdissaan lumoavaa […]

  Musiikkia halutaan nykyisin nostaa esiin erilaisten vuosipäivien avulla: vuonna 2021 Stravinskyn kuolemasta 50 vuotta, Saint-Saënsin kuolemasta 100 vuotta, Piazzollan syntymästä 100 vuotta, Josquin de Prez’n kuolemasta 500 sekä Alfonso ”Viisaan” syntymästä 800 vuotta. Ainakin sähköisten medioiden osalta se tarkoittaa, että suurin osa taidemusiikista ylittää uutiskynnyksen korkeintaan kerran viidessäkymmenessä vuodessa. Kastilian ja Leónin kuningas Alonson 800. syntymäpäivää on silti syytä juhlia, vaikka hänen osuudestaan Neitsyt Marian ihmetöistä kertovien cantigaksien syntymään on vaihtelevia käsityksiä. Hän määräsi […]

Vanhan testamentin Jeremiaan valituksiin perustuvat ”hämärän palvelukset”, Ranskassa Leçons de Ténèbres, kuuluvat katolisen pääsiäisen tärkeimpiin sävellyksiin. Couperin sävelsi kolme ”lektiota” pääsiäisviikon keskiviikolle, kiirastorstaille ja pitkäperjantaille, mutta ainoastaan kolme keskiviikolle valmistunutta Leçon de Ténèbreä on säilynyt. Ne ovat ranskalaisbarokin kauneimpia näytteitä, yhtä aikaa koruttoman kauniita ja hienostuneesti viimeisteltyjä teoksia. Kaksi ensimmäistä on sopraanosoololle, ja yleensä ne esittää kaksi eri sopraanoa, kuten tässä Sophie Junker ja Florie Valiquette, jotka kolmannessa lektiossa yhdistävät voimansa. Stéphane Fugetin liidaama Kuninkaallisen […]

Helsingin kamarikuoron viime vuosien äänitysten julkaisu jatkuu nuoren säveltäjän Eugene Birmanin profiililevyllä. Toimittaja-runoilija Scott Dielin sanoittamat State of the Union ja Nostra Culpa suuntaavat valon niihin modernin yhteiskunnan vinoumiin, joista pyrimme katsomaan poispäin, ja taidokas HKK on tätä varten mitä kirkkain lamppu. State of the Unionissa kuoro esittää niin luontoa, superrikkaita, muka-vaikuttavaa keskiluokkaa kuin poljettuja köyhiä, suoltaen sukupuuttoon kuolleita eläimiä, vaurauden symboleita, öljy-yhtiöiden sloganeita ja niin edelleen. Kriittisyyden ja pessimismin rajalla tasapainottelevan kuoro-oopperan lopuksi luonto […]

  B iberin katolinen Requiem sai ensiesityksensä samassa Salzburgin katedraalissa, jossa Mozart myöhemmin esiintyi kirkkosäveltäjänä. Noin puolituntinen sielunmessu kasvaa hyvin erilaisesta tunnemaisemasta kuin Mozartin musiikki, taustanaan sotien, tautien ja nälän kurittama Keski-Eurooppa. Ankaran polyfonian ja koruttomien soolojen yhdistelmä antaa teokselle protestanttisen askeettisen yleisilmeen, mutta samalla musiikista huokuu täysbarokin kekseliäisyys. Sen laajin osa, Dies irae (”Vihan pävä”), riepottelee ihmisparan sielua tiuhaan vaihtuvissa kohtauksissa. Lionel Meunier on ympäröinyt Requiemin teoksilla, jotka vahvistavat sen synkkää viestiä, mutta kuljettavat […]

Reynaldo Hahnin (1874–1947) ”Oi kaunis tuntemattomani” (O mon bel inconnu, 1933) on tinderajalle sopiva musiikkikomedia, jossa perheenisä laittaa sanomalehteen treffi-ilmoituksen, johon vastaavat hänen vaimonsa, tyttärensä ja palvelijattarensa. Enempää ei juonesta tarvitse paljastaa, kun libretosta vastaa ranskalaisen bulevardikomedian mestari Sacha Guitry. Hahn muistetaan lähinnä lauluistaan ja vuonna 1923 valmistuneesta operetistaan Ciboulette. O mon bel inconnuta hallitsee sama keveys, pastellivärit ja eleganssi, jonka vaarana väijyy tietty laimeus. Harmittomuudestaan huolimatta teoksen ihmiskuvauksessa on ajankohtaista särmää, ja Palazzetto Bru […]

Lise Davidsenin toinen Decca-cd esittelee hänet paitsi vavahduttavana ääni-ilmiönä niin myös monipuolisena muusikkona, jolta onnistuvat yhtä lailla saksalainen kuin italialainen ohjelmisto, intiimit tunteet ja suuri hehku. Beethovenin Fidelion aaria (Abscheulicher!) ei ole pelkkää herooista taistelutahtoa, vaan osansa saavat myös pelko ja naisellinen herkkyys. Nousuissa äänen laajenemisvoima antaa varmuuden tunnetta ilman hysterian pelkoa – kuulijan tekee mieli heittäytyä tällaisen pelastajan syliin. Pitkäkaarisen fraseerauksen klassinen uljaus iskee myös Beethovenin Ah perfido -konserttiaarian ytimeen, ja siitä onkin vain askel […]

  S chumannin “Naisen rakkautta ja elämää”-laulusarja Adalbert von Chamisson runoihin ei vastaa nykyajan käsityksiä naisen roolista – ei edes säveltäjän omaa todellisuutta, jossa Clara-vaimo oli kuuluisa konserttipianisti ja tärkeä tulonhankkija. Laulujen mieskeskeiset näyt voi nähdä lähinnä toiveajatteluna, ja teoksen ytimeksi kiteytyy naisen kokemus äitiydestä ja rakkaudesta. Ne ovat pääosassa Elina Garancan tulkinnassa, jossa painottuu enemmän intohimoinen idealismi kuin kodikas intiimiys. Nämä kuulostavat enemmän Ruusuritarin Marsalkattaren kuin kotiäidin tunnustuksilta. Vuodet ovat kypsyttäneet Garancasta varteenotettavan liedtaiteilijan. […]

Ranskalaisbarokin yksinlaulu, air de cour perillisineen, on nk. vanhan musiikin alalajeista rajatuimpia. ”Miksi aina paimenia?”, kysyy Molièren näytelmässä Porvari aatelismiehenä Monsieur Jourdain, jolla ei riitä ymmärrystä pastoraalirakkauden korkealentoiseen symboliikkaan. Aina sitä ei riitä nykyesittäjilläkään, jotka sekoittavat barokkilaulun aristokraattisen tunneilmaisun nykyaikaiseen luontoempatiaan. Kaisa Dahlbäckin ja hänen ”maallisten enkeliensä” lähestymiskulmaa voisi luonnehtia heleässä tunneilmaisussaan luonnolliseksi, mutta samalla lajin vaatimasta koristelusta huolehtivaksi. Hyvän esimerkin tarjoavat Chabanceau de la Barren laulut, joissa jälkimmäisten säkeistöjen ornamentit on kirjoitettu ulos. Tällaisten […]

Eurooppalaisessa nykymusiikissa omaa tietään minimalismin, dissonanssin ja pastissin välissä kulkeneen hollantilaisen Louis Andriessenin (s. 1939) kolme vuotta sitten valmistunut The only one saattaa kuulua dementiaan hiljattain sairastuneen säveltäjän viimeisiin teoksiin. Flaamilaisrunoilija Delphine Lecompten englanninnettuihin teksteihin sävelletty sarja sopraanolle ja orkesterille on omistettu Nora Fischerille, joka hylkäsi lauluopinnoissaan perinteisen klassisen laulutyylin ja on kulkenut menestyksekkäästi omia polkujaan kokeellisemmalla taidekentällä. Fischerin, Esa-Pekka Salosen ja Los Angelesin filharmonikkojen kantaesityksestä taltioitu levytys on täyden albumin sijaan EP:n mittainen, mikä […]

Ei talvea ilman Winterreisea. Schubertin ”Talvinen matka” kuitenkin kestää ja kaipaa uusia kosketuksia. Roderick Williams ja Iain Burnside muodostavat kokeneen englantilaisen liedparivaljakon, joka on viihtynyt pitkään kotikentällään Vaughan Williamsin, Brittenin ja Butterworthin laulujen parissa. Williams on levyttänyt Schubertin laulusarjan pari vuotta sitten englanniksi Signum-merkille. Alkukielisessä versiossa hän ei ole yhtä luonteva, vaikka saksa ääntyykin sujuvasti. Kyse on enemmän pienistä painotuksista, sanojen ilmeistyksistä tai konsonanttien terävyydestä. Williamsin fraseeraus tähtääkin laulullisempaan linjaan, melodisiin säkeisiin, joita ei hämmennetä […]

J osquin de Prezin kuolemasta tulee ensi elokuussa kuluneeksi 500 vuotta, ja se kuuluu myös levyjulkaisuissa. Stephen Ricen johtama The Brabant Ensemble juhlistaa tapahtumaa kokoamalla Hyperionin levylle motetteja ja erillisiä messunosia, jotka valottavat Josquinin polyfonista taidetta poikkeavista näkökulmista. Josquin oli 1400–1500-lukujen vaihteessa aikansa ylistetyin säveltäjä, ja hänen nimissään esitettiin myös muiden säveltämiä teoksia. Käsitys teoksesta ja siihen liittyvistä oikeuksista oli väljempi kuin nykyisin: niitä voitiin tuon tuosta sovittaa, koristella ja jatkaa muiden toimesta. Niinpä Brabant […]