Ooppera ja laulumusiikki

  S chumannin “Naisen rakkautta ja elämää”-laulusarja Adalbert von Chamisson runoihin ei vastaa nykyajan käsityksiä naisen roolista – ei edes säveltäjän omaa todellisuutta, jossa Clara-vaimo oli kuuluisa konserttipianisti ja tärkeä tulonhankkija. Laulujen mieskeskeiset näyt voi nähdä lähinnä toiveajatteluna, ja teoksen ytimeksi kiteytyy naisen kokemus äitiydestä ja rakkaudesta. Ne ovat pääosassa Elina Garancan tulkinnassa, jossa painottuu enemmän intohimoinen idealismi kuin kodikas intiimiys. Nämä kuulostavat enemmän Ruusuritarin Marsalkattaren kuin kotiäidin tunnustuksilta. Vuodet ovat kypsyttäneet Garancasta varteenotettavan liedtaiteilijan. […]

Ranskalaisbarokin yksinlaulu, air de cour perillisineen, on nk. vanhan musiikin alalajeista rajatuimpia. ”Miksi aina paimenia?”, kysyy Molièren näytelmässä Porvari aatelismiehenä Monsieur Jourdain, jolla ei riitä ymmärrystä pastoraalirakkauden korkealentoiseen symboliikkaan. Aina sitä ei riitä nykyesittäjilläkään, jotka sekoittavat barokkilaulun aristokraattisen tunneilmaisun nykyaikaiseen luontoempatiaan. Kaisa Dahlbäckin ja hänen ”maallisten enkeliensä” lähestymiskulmaa voisi luonnehtia heleässä tunneilmaisussaan luonnolliseksi, mutta samalla lajin vaatimasta koristelusta huolehtivaksi. Hyvän esimerkin tarjoavat Chabanceau de la Barren laulut, joissa jälkimmäisten säkeistöjen ornamentit on kirjoitettu ulos. Tällaisten […]

Eurooppalaisessa nykymusiikissa omaa tietään minimalismin, dissonanssin ja pastissin välissä kulkeneen hollantilaisen Louis Andriessenin (s. 1939) kolme vuotta sitten valmistunut The only one saattaa kuulua dementiaan hiljattain sairastuneen säveltäjän viimeisiin teoksiin. Flaamilaisrunoilija Delphine Lecompten englanninnettuihin teksteihin sävelletty sarja sopraanolle ja orkesterille on omistettu Nora Fischerille, joka hylkäsi lauluopinnoissaan perinteisen klassisen laulutyylin ja on kulkenut menestyksekkäästi omia polkujaan kokeellisemmalla taidekentällä. Fischerin, Esa-Pekka Salosen ja Los Angelesin filharmonikkojen kantaesityksestä taltioitu levytys on täyden albumin sijaan EP:n mittainen, mikä […]

Ei talvea ilman Winterreisea. Schubertin ”Talvinen matka” kuitenkin kestää ja kaipaa uusia kosketuksia. Roderick Williams ja Iain Burnside muodostavat kokeneen englantilaisen liedparivaljakon, joka on viihtynyt pitkään kotikentällään Vaughan Williamsin, Brittenin ja Butterworthin laulujen parissa. Williams on levyttänyt Schubertin laulusarjan pari vuotta sitten englanniksi Signum-merkille. Alkukielisessä versiossa hän ei ole yhtä luonteva, vaikka saksa ääntyykin sujuvasti. Kyse on enemmän pienistä painotuksista, sanojen ilmeistyksistä tai konsonanttien terävyydestä. Williamsin fraseeraus tähtääkin laulullisempaan linjaan, melodisiin säkeisiin, joita ei hämmennetä […]

J osquin de Prezin kuolemasta tulee ensi elokuussa kuluneeksi 500 vuotta, ja se kuuluu myös levyjulkaisuissa. Stephen Ricen johtama The Brabant Ensemble juhlistaa tapahtumaa kokoamalla Hyperionin levylle motetteja ja erillisiä messunosia, jotka valottavat Josquinin polyfonista taidetta poikkeavista näkökulmista. Josquin oli 1400–1500-lukujen vaihteessa aikansa ylistetyin säveltäjä, ja hänen nimissään esitettiin myös muiden säveltämiä teoksia. Käsitys teoksesta ja siihen liittyvistä oikeuksista oli väljempi kuin nykyisin: niitä voitiin tuon tuosta sovittaa, koristella ja jatkaa muiden toimesta. Niinpä Brabant […]

Minä palan, palan, aivoni kärventyvät tuhkaksi”, julistaa nainen John Ecclesin (1668–1735) Don Quijotessa Thomas d’Urfeyn runoon. Englantilaiset barokkisäveltäjät korostivat rakkauden tyrannimaista valtaa, joka suisti raiteiltaan ylhäiset ja alhaiset. Rakkaus vei mielenrauhan, kontrollin ja ylpeyden, se hyökkää lauluissa kuin myrkky, tikari tai kulkutauti. Samalla se antoi säveltäjille tilaisuuden luonnon- ja yhteiskuntajärjestystä horjuttavien ääritilojen kuvaamiseen. Henry Purcellin esimerkit Kuningas Arthurista, The Fairy Queenista sekä ”Tyrannimaisesta rakkaudesta” Drydenin tekstiin ovat tuttuja, mutta näytteet Ecclesin, Jeremiah Clarken (n. 1674–1707) […]

Guillaume de Machaut (n. 1300–1377) oli trubaduurien perillinen, hovirakkauden ja ritarillisten hyveiden ylistäjä, jonka moniääniset vokaaliteokset edustivat maallisen taidemusiikin ensimmäistä ”modernismin” aaltoa, ars novaa. Runonlaulajana hän kirjoitti tekstit ja räätälöi niihin musiikin, jota on säilynyt hienoissa käsikirjoituksissa yllättävän runsaasti. Tämä on vuonna 1988 perustetun Orlando Consortin kahdeksas levyjulkaisu Machaut’n motetteja, balladeja ja virelaita. Levyotsikon ”Aateliston leijona” oli Ranskan kuningas Juhana II, joka joutui englantilaisen Mustan prinssin vangiksi Poitiersin taistelussa vuonna 1356. Kolmiääninen ja yli 17-minuuttinen […]

S uomenamerikkalainen Alex Freeman on profiloitunut nimenomaan kuorosäveltäjäksi, ja Helsingin kamarikuoron tilaama Under the Arching Heavens nousi Teosto-palkintoehdokkaaksikin. Suomen sisällissodan satavuotismuistolle sävelletty laaja teos on sovellettu versio katolisesta sielunmessusta, jonka osia on korvattu suomen-, ruotsin- ja englanninkielisillä runoilla. Freeman kasvattaa modaalista sävelkieltään upeiksi laajoiksi sointumatoiksi, kuljettaen pitkiä nuotteja kuin lankoja loimessa. Sydämeni laulu leijuu tahtilajittomuuden tunnussaan ja Thrushes pyrähtelee lintujen lailla; harmoniatajun ohella kieltenkin sointivärit on huomioitu. Requiem-sekvenssiin Freeman on löytänyt kekseliäisyyttä, mutta perinteiset messunosat […]

  Nuoren polven tunnetuimpiin amerikkalaissäveltäjiin kuuluvan Caroline Shaw’n (s. 1982) teosten uusin levytys, Narrow Sea, edustaa kamarimusiikin puolella harvinaista EP-formaattia. Viisiosainen Narrow Sea perustuu kuvionuotein kirjoitettuun 1800-luvun virsikokoelmaan The Sacred Harp, josta poimittuja tekstejä yhdistävät vesi ja vetten ylitys taivasta kaivatessa ja sinne matkatessa. Sanotaan, että populaarimusiikin yhdistäminen moderniin ”taidemusiikkiin” on viimeisiä tabuja akateemisessa säveltämisen maailmassa, mutta sitä Narrow Sea huokuu: se ei karta populaarille tyypillisiä tonaalisia harmonioita, ja lyömäsoittimet hakevat toisinaan suoraviivaisia grooveja. Toisinaan […]

Richard Dehmelin (1863–1920) runoudessa seksuaalisuus oli keino rikkoa 1900-luvun alun keskiluokkainen maailmankuva. Tunnetuin näyte on Die verklärte Nacht, ”Kirkastettu yö”, jonka pohjalta Schönberg sävelsi samannimisen jousisekstettonsa vuonna 1899. Metsässä kulkevan pariskunnan draama – mies ja nainen, joka tunnustaa olevansa raskaana toiselle miehelle – sopi myös kapellimestarina paremmin tunnetun Oskar Friedin kantaatiksi (1901) mezzosopraanolle, tenorille ja orkesterille. Vielä yllättävämpi sävellys on Franz Lehárin Fieber (”Kuume”, 1915), Erwin Weillin tekstiin tenorille ja orkesterille sävelletty sävelruno, jossa operettivalssi […]

Josquin des Prés (n. 1450/55–1521) on yksi renessanssimusiikin kiistattomimpia mestareita, mutta huonosti tunnettu. Monin tavoin kirjoitetusta sukunimestään alkaen Josquinin elämästä tiedetään vähän, vaikka aikalaisten ja jälkipolvien ylistyksiä riittää. Tänä vuonna hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi 500 vuotta, ja Tallis Scholarsin 34 vuotta kestänyt projekti Josquinin messujen levyttämiseksi tulee maaliin. Se tarkoittaa yleisesti tunnustettujen kahdeksantoista messun kokonaisuutta yhdeksällä levyllä, mutta kriittinen tutkimus tekee teosluetteloon yhä lisäyksiä ja poistoja. Gimellin viimeisellä messulevyllä kuullaan kolme teosta, joista Missa Hercules […]

Nils Schweckendiekin johtaman Helsingin kamarikuoron 2010-luvun työn hedelmästä on viime vuosina voinut nauttia lukuisilla julkaisuilla. Sampo Haapamäen 39-minuuttinen, globaalin yhteisön mahdollisuutta ja problematiikkaa pohtiva Maailmamaa on Haapamäeksi hetkittäin jopa poikkeuksellisen selkeä ja vähäeleinen, mutta sisältää kuitenkin moninaisuudessaan ja kompleksisuudessaan runsaasti ”haapamäkeläistä” kimmoisaa, äkkiväärää energiaa sekä lähes meemimäistä huumoria. Suomalaiskansallisten laulujen, tökerön räppäyksen, Orffin O Fortunan ja estottomien huutelujen vastapainona toimii Haapamäen runo Aistit niin kuoron fragmentaarisena tulkintana kuin poukkoilevalla nauhalla lausuttuina lukuisina käännöksinä. Ilahduttavassa runsaudessaan […]