Gergijevin rutiinia
Pjotr Tshaikovski: Pähkinänsärkijä, sinfonia nro 4. Mariinskin orkesteri, joht, Valeri Gergijev. Mariinski 593. Valeri Gergijev on kiireinen mies, ja valitettavasti se on ollut myös kuultavilla hänen levytyksissään. Hän on tehnyt hurjalla tahdilla Mariinskin omalle merkille uusia versioita jo aiemmin Philipsille levyttämistään klassikoista, ja aina tulkinnoilla ei tunnu olevan sisäistä pakkoa. Shostakovitshin sinfonioista monet eivät ole pärjänneet vanhoille versioille, ja samaa on sanottava Tshaikovskin Pähkinänsärkijästä, Tempot ovat laventuneet sitten vuoden 1998 levytyksen, mutta se ei ole […]
Shostakovitshia omakohtaisesti
Dmitri Shostakovitsh: viulukonsertot 1 ja 2. Frank Peter Zimmermann ja NDR Elbphilharmonie Orchester, joht. Alan Gilbert. BIS. Saksalaisviulisti Frank Peter Zimmermannilta on totuttu odottamaan takuuvarmaa antia, mutta uudella Shostakovitsh-levyllä hänet tuntuu vallanneen epätavallinen inspiraatio. Ensimmäisen konserton nocturnossa viulisti huhuilee kuin yölintu kuulain mutta samalla salaperäisesti verhotuin äänenvärein, jotka seuraavassa hetkessä saavat taas lihallisempaa hehkua. Normaalia liikkuvampi tempokin toimii. Scherzossa Zimmermann pureutuu viulunkieliin vimmalla, ja passacagliassa hän takoo musiikin rakenteet kuin kivenhakkaaja. Alan Gilbertin johtama hampurilaisorkesteri […]
Myöhäisbarokin juhlaa
William Boyce: Kahdeksan sinfoniaa. Academy of Saint-Martin-in-the-Fields, johtajana Neville Marriner. Capriccio Encore C8006. Sir Neville Marriner kuoli viime syksynä 92-vuotiaana, ja hänen mukanaan meni mailleen pitkä siivu kamariorkesteritraditiota. Vuonna 1956 perustamansa Academy of Saint-Martin-in-the-Fieldsin kanssa Marriner loi kamariorkestereille uudet standardit ja monissa tapauksissa myös uuden ohjelmiston. 1980-luvulla tuo työ jäi jossain määrin periodibuumin varjoon, mutta Capriccion uudelleen julkaisema Boyce-levytys (1995) kertoo, että Marrinerin elegantissa musisoinnissa on yhä paljon nautittavaa. William Boycen (1711-1779) kahdeksan sinfoniaa ovat […]
Energistä Shostakovitshia
Dmitri Shostakovitsh: pianokonsertot 1 ja 2, jousikvartetto nro 8 ja valssi kvartetosta nro 2 sovitettuna pianolle. Boris Giltburg, piano, Rhys Owens, trumpetti ja Royal Liverpool Philharmonic, joht. Vasily Petrenko. Naxos 8.573666. Dmitri Shostakovitshin omaa pianonsoittotyyliä on kuvailtu graafiseksi, mutta sellaisesta ei ole tietoakaan Boris Giltburgin kosketuksellisesti rikkaassa ja värikkään kerronnallisessa soitossa. Ensimmäisen pianokonserton parodinen ilottelu tulee esiin monitasoisesti ja 1920-lukulaisen optimismin energisoimana. Pelkistyneet linjat ovat pikemmin ekspressiivisesti väritettyjä kuin lakonisia, ja hidas osa huikaisee syvyyksillään. […]
Laatuunkäypää Ravelia
Maurice Ravel: Daphnis et Chloë, Un barque sur l’ocean. Spirito, Lyonin Kansallisorkesteri, johtajana Leonard Slatkin. Naxos 8.573545. Leonard Slatkin on levyttänyt Lyonin Kansallisorkesterin kanssa Naxosille Ravelin orkesteriteokset ja oopperat. Lopputulokset ovat olleet laatuunkäypiä, etenkin saundiltaan syvemmissä bluray-audio-julkaisuissa. Baletti Daphnis ja Chloë on jätetty sokerina pohjalle, vaikka tässä tapauksessa tavanomaisena cd:nä. Slatkin kaihtaa tulkinnassaan tempon ja dynamiikan ääriä, mutta antaa partituurin kanssa tarkkaavaisen ja eheän kokonaisvaikutelman. Lyonin Kansallisorkesterin soitossa ei ole moittimista ja esimerkiksi soolohuilisti antaa […]
Laatupakkaus Ligetiä
György Ligeti: sellokonsertto, kamarikonsertto,. Melodien, pianokonsertto. Christian Polterr, sello, Joonas Ahonen piano, BIT22 ensemble, joht. Broldur Brönnimann. BIS 2209. György Ligeti tuli ensi tunnetuksi ”pilviä ja kelloja” -tyylistään, jossa vastakohtapareina olivat klusterit ja mekaaniset kulut. Vaihdos kohti monisyisempää musiikkia koitti 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa, ja suunta huipentui mm. afrikkalaisen musiikin ja fraktaaliteorian vaikutteita yhdistelevään pianokonserttoon (1988). Norjalaisyhtye BIT22:n levy tuo valaisevasti esiin tätä periodia, joka onkin osoittautunut säveltäjän parhaaksi. Ligetin suhde perinteeseen oli kaksijakoinen: […]
Kunnianosoituksia Brahmsille
Johannes Brahms– Detvel Glanert: Viisi preludia ja vakavia lauluja, Detvel Glanert: Weites Land, Johannes Brahms – Luciano Berio: Op. 120 nro 1 (sovitus klarinettisonaatista). Michael Nagy, baritoni, Kari Kriikku, klarinetti, Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Olari Elts. Ondine 1263-2. Hampurilaisella säveltäjällä Getlev Glanertilla on läheinen suhde saman kaupungin suureen poikaan Johannes Brahmsiin. Hän on sekä sovittanut tämän teoksia että käyttänyt sitä henkisenä ja tyylillisenä materiaalina omille sävellyksilleen. Ondinen uutuuslevyllä on esimerkkejä molemmista. Brahmsin Neljään vakavaan lauluun hän on […]
Bernsteinin sota ja tuho
Leonard Bernstein: Sinfoniat nro 1, ”Jeremiah”, ja 2, ”The Age of Anxiety”. Jennifer Johnson Cano, mezzosopraano, Jean-Yves Thibaudet, piano, Baltimoren sinfoniaorkesteri, johtajana Marin Alsop. Naxos 8.559790. Leonard Bernstein muistetaan säveltäjänä ennen muuta musikaalista West Side Story. Sinfonikkona hän sai ajoin kirpeää arvostelua tavastaan yhdistellä kaikenlaisia kapellimestarinkorokkeelta bongaamiaan ideoita. Meidän aikanamme tällaista tervehditään poliittisesti korrektina avarakatseisuutena, semminkin kuin Bernsteinin eklektismi kytkeytyi aina ajankohtaisiin sodan ja tuhon aiheisiin. Vanhan testamentin Jeremiaan valituksiin pohjautuva ensimmäinen sinfonia syntyi sodan […]
Eteläistä temperamenttia
Johann Sebastian Bach: Ouvertures BWV 119R, nro 1 BWV 1066, nro 3 BWV 1068, BWV 194R, BWV 1069- Zefiro, johtajana Alfredo Bernardini. Arcana A 400. Bachin neljä orkesterisarjaa eli -alkusoittoa (BWV 1066-69) ovat hänen juhlavinta ja kekseliäintä orkesterimusiikkiaan Brandenburgilaisten konserttojen ohella. Niiden ytimenä on pramea ranskalainen tyyli, jota on höystetty näyttävällä kontrapunktilla ja soitintaituruudella. Oboisti Alfredo Bernardinin johtamassa levytyksessä tuohon loistoon yhdistyy etelämaalaista temperamenttia ja näyttämisen halua, jota Bach olisi tuskin pannut pahakseen. Italialainen Zefiro-orkesteri […]
Vivaldia kaustislaisittain
Antonio Vivaldi: Neljä vuodenaikaa. Barocco Boreale, Kreeta-Maria Kentala ja Siiri Virkkala, viulu. Alba ABCD 402. Vanhan musiikin liikkeen emansipaation uusimpia tuulia Suomessa on folkbarokki, jonka näkyvimpiä edustajia on viulisti Kreeta-Maria Kentala. Nyt hän ja vuonna 2013 perustettu pohjanmaalainen Barocco Boreale ovat tarttuneet kaustislaisella asenteellaan Vivaldin Vuodenaikoihin. Folkbarokki-resepti ei niinkään tarkoita crossoveria vaan barokin ja kansanmusiikin syvän yhteyden realisoimista. Rapeutta, hyperilmeikkyyttä ja rouheita efektejä tarjoavat muutkin periodibändit, mutta Barocco Boreale uskaltautuu vielä astetta pidemmälle ja […]
Hiljaisuuteen hajoavia ääniä
Bent Sørensen: Mignon – Papillons pianolle ja jousille, Serenissima sooloviululle, Sinful Songs yhtyeelle, The Lady of Shalot sooloviululle, Ständchen 8 soittajalle, The Weeping White Room pianolle ja yhtyeelle. Katrine Gislinge, piano, Lapin Kamariorkesteri, John Storgårds, johtaja ja sooloviulu. Dacapo 8.226134. Ympäristö ja menneisyys tunkeutuvat eri tavoin Bent Sørensenin (s. 1958) musiikkiin, joka lipuu runollisen surumielisenä halki katoavien maisemien. Ib Nørholmin ja Per Nørgårdin johdolla opiskelleen tanskalaissäveltäjän tuotantoa ovat hallinneet pienimuotoiset teokset, joiden soitinyhdistelmistä kumpuaa oma […]
Jännittävät viulukonsertot
Wolfgang Rihm: Gedicht des Malers, Pascal Dusapin: Aufgang, Bruno Mantovani: Jeux d’eau. Renaud Capucon, viulu, Wiener Symphoniker, joht. Philippe Jordan, Orchestre Philharmonique de Radio France, joht. Myung-Whun Chung. Erato825646026876. Levyn kolmea viime vuosina kirjoitettua viulukonserttoa yhdistävät lyyrinen lineaarisuus ja maalauksellinen värien käyttö. Jokainen niistä on kirjoitettu solistille, Renaud Capuconille, jonka sävykäs ja intohimoinen soitto antaa teoksille persoonallisen silauksen. Wolfgang Rihmin Gedicht des Malers on kunnianosoitus maalari Max Beckmannille, mutta musiikillisesti sen kummina voisi olla Alban […]
