OK_vanhat

Jón Nordal: Choralis, Adagio, Længnetti, Epitafion, Leiðsla. Islannin sinfoniaorkesteri, johtajana Johannes Gustavsson. Ondine ODE 1282-2. Jón Nordal (s. 1926) on islantilaisen musiikin grand old man ja maansa merkittävin orkesterisäveltäjä sitten Jon Leifsin (1899-1968) Nordal opiskeli ensin kotimaassaan ja toisen maailmansodan jälkeen Sveitsissä Walter Freyn ja Willi Burkhardin johdolla. Hänen läpimurtonsa tapahtui Hindemithin ja Bartókin hengessä sävelletyn musiikin merkeissä, mutta näissä Johannes Gustavssonin ja Islannin sinfoniaorkesterin esittämissä teoksissa vuosilta 1973-1982 hän oli siirtynyt valtaosin atonaaliseen sävelkieleen. […]

Sergei Prokofjev: Viulukonsertot 1-2, Sonaatti sooloviululle. Vadim Gluzman, viulu, Eestin Kansallinen sinfoniaorkesteri, johtajana Neeme Järvi. BIS-2142 sacd. Ukrainalainen Vadim Gluzman on venäläisen viulukoulun verevä edustaja, joka on ladannut konserttotulkintoihinsa suurta saundia ja suoraa puhetta. Hänen levytyksensä Prokofjevin viulusonaateista jokin aika sitten onnistui hyvin, mutta saman säveltäjän viime aikoina paljon levytetyissä viulukonsertoissa vaikutelma on vähän ronski.  Ensimmäisen konserton scherzon ja toisen finaalin atleettinen taituruus on tarttuvaa, mutta hitaiden osien runoutta hän ei aina tavoita. D-duuri-konserton finaali […]

Prokofjev: Sinfoniat 4 (vuoden 1947 versio) ja 7 sekä vaihtoehtoinen finaali 7. sinfoniaan. Bergenin filharmoninen orkesteri, joht. Andrew Litton. BIS-2134. Nyt epäilyttää. Taas BIS, taas Bergenin filharmonikot ja jälleen yksi tilastomerkintä Prokofjevin sinfonioista loppumattoman levykatalogin jatkeeksi? Onneksi ei! Prokofjevin neljäs on kuultu varmasti voimallisemmin, riipaisevasti rähjäisemmin ja autenttisemmin, mutta nyt ulkomusiikillinen rappioromantiikka neuvostoviitteineen on korvattu viimeistellyllä yhteissoitolla ja dynaamisilla vaihteluilla aivan äärimmilleen. Vetävä sykkeisyys saa allekirjoittaneen niskan nykimään luonnollisessa ja tarkkaan perustellussa tempossa. Verkkainen makeilu tuo […]

Erich Wolfgang Korngold: viulukonsertto, Benjamin Britten: viulukonsertto. Vilde Frang, viulu ja Frankfurtin radion sinfoniaorkesteri, joht. James Gaffigan. Erato 82564600913. Korngoldin ja Brittenin viulukonsertot ovat samalta sota-ajalta, vuosilta 1945 ja 1939, mutta niiden suhde ympäristöön ei voisi olla vastakohtaisempi. Korngoldin reaktiona oli eskapismi, kun pasifisti Britten taas kuuntelee päättyneen Espanjan sisällissodan kaikuja. Korngoldin konserttoa haukuttiin aikanaan ”Hollywood-konsertoksi”, ja onhan siinä melodista makeutta ja elokuvallisuutta. Silti soiva lopputulos riippuu paljon soittajasta, ja Vilde Frang onnistuu objektiivisella mutta […]

Ye Xiaogan: Sinfonia nro 3 ”Chu”, viulukonsertto The last paradise. Cho-Liang Lin, viulu, Royal Philharmonic orcherstra, joht. José Serebrier. BIS 2083. Kiinalaisen säveltäjän Ye Xiaoganin musiikki perustuu voimakkaalle kuvallisuudelle. Hienostuneen soinnin ja orkestraation keinoin hän luo visioita ja tarinoita, jotka liittyvät usein luontoon, kiinalaisiin legendoihin ja buddhalaiseen kulttuuriin. Hänen sävelkielensä on melko helposti avautuvaa verrattuna ikätoveriinsa, eklektisempään Tan Duniin, ja siinä kiinalaiset elementit yhdistyvät mm. Messiaen-, Debussy- ja Stravinsky-vaikutteisiin. Uuden BIS-levyn pääteos, kolmas sinfonia, luo […]

Robert Schumann: Viulukonsertto, Fantasia viululle ja orkesterille op. 131, Sinfonia nro 1 “Kevät”. Pariisin Kamariorkesteri, johtajana ja viulusolistina Thomas Zehetmair. ECM 4811369. Robert Schumannin viimeisiin teoksiin kuuluva viulukonsertto oli vuosikymmeniä pannassa säveltäjän lähipiirin arvioitua teoksen kuvastavan hänen heikkenevää mielenterveyttään. Konsertto sai kantaesityksensä vuonna 1937, mutta vasta 1970-luvulta lähtien se on kuulunut valistuneiden viulusolistien ohjelmistoon noustakseen viime aikoina miltei muoti-ilmiöksi. Thomas Zehetmair levytti Schumannin viulukonserton ensi kerran kolmekymmentä vuotta sitten, mutta sen jälkeen hän on osallistunut […]

W.A. Mozart: viulukonsertot 2 ja 5, Sinfonia Concertante. Frank Peter Zimmermann, viulu, Antoine Tamestit, alttoviulu, Baijerin RSO:n kamariorkesteri, joht. Radoslaw Szulc. Hänssler 15042. Suomessakin usein vieraillut saksalaisviulisti Frank Peter Zimmermann on löytänyt salatun polun Mozartin viulukonserttoihin. Hänen käsissään niiden galantti meno ei käänny yhtään sievisteleväksi, vaan ne ovat täynnä melodista raikkautta ja purevaa fraseerausta. Kaikki ylimääräinen vibrato on karsittu, mutta otteen solakkuus ei ole silti pakkopaita. Zimmermann tekee kaiken modernin viulunsa ehdoilla ja antaa sen […]

Horizon 7. George Benjamin: Dream of the Song. Magnus Lindberg: Era. Richard Rijnvos: Fuoco e fumo. Tan Dun: The Wolf. Bejun Mehta, kontratenori, Dominic Seldis, kontrabasso, Alankomaiden kamarikuoro, Concertgebouw’n Kuninkaallinen orkesteri, johtajina George Benjamin, David Robertson, Daniel Harding ja Tan Dun. RCO Live 16003. Magnus Lindbergin Era (2013) on jo ennätetty levyttää suomalaisvoimin, mutta tässä tulee David Robertsonin johtama kantaesitys Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin kanssa, jolle teos on sävelletty. Concertgebouw-orkesteri on jalo instrumentti, jonka sointi ja sen […]

Alberto Ginastera: Estancia, Ollantay, Pampeana no 3. Lucas Somoza Osterc, kertoja ja baritoni, BBC Philharmonic, johtajana Juanjo Mena. Chandos CHAN 10884. Tänä vuonna juhlitaan vuonna 1963 kuolleen Alberto Ginasteran, argentiinalaisen taidemusiikin johtotähden, 100-vuotissyntymäpäivää. Chandosin levylle on koottu tanssinsykkeisiä teoksia, joista Ginastera useimmin muistetaan. Argentiinan tasankomaisemiin liittyvä Pampeana (1954) on alaotsikoltaan “sinfoninen pastoraali” ja varhaisempi prekolumbiaanisiin intiaanilegendoihin pohjautuva Ollantay (1947) yksinkertaisesti “kolme sinfonista osaa”. Maatalouden voimaa ihannoiva Estancia-baletti (1941) on Ginasteran subjektiivista nationalismia edustavista teoksista tunnetuimpia. […]

Ludwig van Beethoven: sinfoniat 1–9. Berliinin filharmonikot, joht. Sir Simon Rattle. BPHR 160091. Sir Simon Rattlella tuntuu olevan Beethovenin sinfonioihin ikuisen etsijän asenne. Se on tietenkin hyvä lähtökohta, mutta levytysten suhteen siinä on ongelmansa. Kapellimestari levytti runsas vuosikymmen sitten sinfoniasetin Wienin filharmonikkojen kanssa yrittäen muuttaa perinteikkään soittajiston räiskyväksi periodiorkesteriksi. Tulos oli uskalias mutta oudon väkinäinen, eikä levytys ole jäänyt elämään. Uuden kierroksen Rattle teki oman orkesterinsa Berliinin filharmonikkojen kanssa, ja paketti on äänitetty Berliinin konserteista […]

Michel van der Aa: Viulukonsertto, Hysteresis. Janine Jansen, viulu, Concertgebouw-orkesteri, johtajana Vladimir Jurowski, Kari Kriikku, klarinetti, Amsterdam Sinfonietta. Disquiet DQM 05. Hollantilainen, alun perin äänittäjäksi valmistunut Michel van der Aa (s. 1970) on yksi kiinnostavimpia nykysäveltäjiä. Hän yhdistää musiikkiinsa usein teatraalisia ja visuaalisia elementtejä, ja viimeksi Suomessa kuultiin multimediateoksesi luonnehdittua sellokonserttoa. Kari Kriikulle sävelletty Hysteresis (2013/2015) yhdistää sooloklarinettiin ja kamariorkesteriin ääninauhan, joka rakentaa musiikista analogisen ja digitaalisen maailman vuoropuhelua. Otsikko kertoo mihin suuntaan dialogi etenee, […]

Jean Sibelius: Finlandia, Karelia-sarja, Sinfonia nro 2. Baijerin RSO, johtajana Maris Jansons. BR Klassik 900144. Baijerin radion sinfoniaorkesteri osallistui viime syksynä Maris Jansonsin johdolla Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlintaan, jonka tuloksia voi tarkastella näistä konserttitaltioinneista. Kappaleet on valittu varman päälle, niin myös tulkinnat. Jansons on parhaimmillaan valamassa ylevyyttä Finlandian hymnijaksoon, Karelia-sarjan Balladiin sekä toisen sinfonian hitaaseen osaan ja finaaliteemaan. Muuten esityksiä leimaavat rauhalliset tempot, pyöristetyt kulmat ja alhaiset energiatasot. Haaleat suosionosoitukset Finlandian jälkeen kertovat, mitä puuttuu, vaikka […]