Orkesterit ja konsertot

  E rkki-Sven Tüürin (s. 1959) teokset soivat Suomessa yllättävän vähän siihen nähden, kuinka hyvä säveltäjä on kyseessä: hänen orkestraalisesti rikas ja dramaattinen sävelkielensä on helppoa vastaanottaa, muttei silti lainkaan mielistelevää. Yhdeksännen sinfoniansa Tüür sävelsi Viron tasavallan satavuotisjuhlia varten, ja sen lisänimi viittaa säveltäjän mukaan suomensukuisten kansojen myytteihin. Vaikka Tüür kiistää yksiosaisen sinfonian olevan ohjelmallinen, ovat pitkät sävelet elokuvallisesti kuultavissa ”alkumeren aaltoina”, joiden kanssa toistuu vuoropuhelussa kaiun tavoin kaanonissa nouseva rytmikäs motiivi. Tormiloits on sävelletty […]

  19-vuotias Johan Dalene on ruotsalaisia viitisen vuotta innostanut viulistilupaus, joka voitti viime vuonna Carl Nielsen -viulukilpailun. Debyyttilevyllään hän tarttuu rohkeasti kahteen tunnekylläiseen sotaratsuun ja selviytyy haasteesta mainelausein. Tshaikovskin viulukonsertossa fraseeraus viedään tiukoissakin paikoissa loppuun asti, ja laina-Stradivari soi kaikissa rekistereissään tasaisesti ja hyvällä kvaliteetilla. Musiikin luonnehdintaan voi tulevina vuosina toivoa vapautuneempaa otetta, mutta jo nyt Dalenen sekä Daniel Blendulfin johtaman Norrköpingin sinfoniaorkesterin yhteistyö on ensiluokkaista. Tuota vapautuneempaa otetta enteillään Samuel Barberin hehkeän melodisessa konsertossa. […]

  Oslon filharmonikot ja Vasili Petrenko tulkitsevat Straussin Alppisinfonian raikkain ottein ja maisemien kauneudessa kylpien. Teoksesta on kuultu dramaattisempiakin tulkintoja, joissa häälyvät musiikin nietzscheläiset taka-ajatukset. On kuitenkin vapauttavaa kuulla virtuoosinen esitys, jossa vuoristopurot kimmeltävät, kukkaniityt hohtavat ja avarat maisemat leviävät eeppisenä orkesterisointina. Korkeuserotkin tuntuvat huimilta, kun metsästäjien käyrätorvet kajahtavat kaukaa alhaalta laaksosta. Petrenko tekee vaikutuksen enemmän tulkintansa kauneudella kuin monumentaalisuudella. Huipulle pääsyssä soi helpotus ja lunastus ja hurjassa myrskykohtauksessa norjalaissoittajat osoittavat ihmiselle paikan luonnonjärjestyksessä. Oslolaisorkesterin […]

    S hostakovitshin Jevgeni Jevtushenkon runoihin säveltämä 13. sinfonia on ollut sinfoniasarjan vaikeimmin lähestyttäviä. Riccardo Muti johti teoksen ensimmäisenä länsimaissa vuonna 1970, ja nauhoituksen kuullut säveltäjä kiitti esitystä vaimolleen Irinalle, joka välitti viestin kapellimestarille. Jevtushenkon eri tavoin syyllistävä ja sarkastinen teksti aukeaa lopussa vähän kitkeränmakuiseksi luovuuden ylistykseksi. Teoksen monoliittinen olemus ja jättiläiskäärmeen lailla matava bassolinja tekevät siitä tasaisen raskaan, ja tarvitaan todella inspiroitunut esitys, jotta teos saa ilmaa siipiensä alle. Vaikka mieskuoron osuus on […]

    Moni ajattelee Arnold Schönbergin atonaalista musiikkia läpäisemättömänä risukkona. Tällaista leimaa on kantanut vuonna 1936 valmistunut viulukonsertto. Siitä voi osaltaan kiittää Thomas Mannin Doktor Faustusta ja siinä Schönbergin innoittamana kuvailtua futuristista superkonserttoa. Isabelle Faust osoittaa kuitenkin, että tämä on toiminnallista ja toimivaa musiikkia, joka hänen sormissaan tanssii ja hehkuu viulun lukemattomin värein. Dodekafonisesta konsertosta ei varmaan koskaan tule yleisönsuosikkia, mutta Faustin ja Ruotsin RSO:ta johtavan Daniel Hardingin tulkinta paljastaa musiikista valtavan tunneskaalan ja selkeän […]

  Krzysztof Penderecki (1933-2020) sävelsi kahdeksan sinfoniaa, joista viimeisenä valmistui vuonna 2017 kuudes, lisänimeltään ”Kiinalaiset laulut”. Sinfonian ja laulusarjan risteytyksenä se muistuttaa Mahlerin Das Lied von der Erdeä. Lisää yhtäläisyyksiä löytyy teoksessa käytetyistä klassisista kiinalaisista runoista samoina Hans Bethgen saksannoksina, joita Mahlerkin aikoinaan käytti. Elämä matkana ja osana maailman kiertokulkua tuntuu kirkastuneen Pendereckille runonäyissä, joista viimeisessä (”Syksyn huilun laulu”) paljon kärsinyt sielu palaa kotimaahansa. Stephan Genz on pienen alkukankeuden jälkeen esimerkillinen orkesteriliedien tulkki. Teoksen tavallista […]

    L uigi Nonon Djamila Boupacha (1962) on sopraanosooloksi sävelletty protesti algerialaisen vastarintamarttyyrin pahoinpitelystä. Tämä on Barbara Hanniganin kotikenttää, ja hän häikäisee kuulijan laajoilla intervalleillaan ja lävistävillä crescendoillaan. Gérard Griseyn Quatre chansons pour franchir le seul (1998), ”Neljä laulua sielun pelastamiseksi”, on vaikuttavimpia viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana syntyneitä teoksia kuoleman kohtaamisesta. Teos vaatii varmaa modernistista tekniikkaa, mutta myös sisäistynyttä hartautta. Hanniganilla on tehokeinojen kirjo hallussaan, vaikka matalimmat äänet kuulostavat heiveröisiltä. Hannigan valloittaa maailmaa moderniin […]

    M ielikuvat peruukkipäisistä hovikumarruksista ja siroista eleistä voi jättää, kun käy kuuntelemaan Riccardo Minasin Mozart-tulkintoja. Kolme viimeistä sinfoniaa soivat hampurilaisen Resonanz Ensemblen soittamina aggressiivisina ja provosoivina, mutta virkistävästi uudelleen ajateltuina. Tulkinnan lähtökohtana on periodityyli, mutta siitä on matkattu äärimmäisyyksien maailmaan, joka on jotain muuta kuin Mozartin valojen ja varjojen leikkiä. Niinpä Es-duuri-sinfonia käynnistyy vimmaisesti iskevällä johdannolla, johon Allegro lisää vauhtia ja vaaran tunnetta, mutta vähän eleganssia. Väliosissa on viehkeät kosketuksensa, mutta vastakohdat korostuvat […]

  Beethovenin juhlavuonna hänen pianokonserttojensa uusista levytyksistä ei ole pulaa (kts. kuukauden cd tällä palstalla), mutta aina on tilaa yhdelle hyvälle historiallisilla soittimilla tehdylle. Kristian Bezuidenhout soittaa tässä Conrad Grafin fortepianoa vuodelta 1824, jossa klassinen juoksutusten kimmellys yhdistyy romanttiseen laulavuuteen. Kummassakin konsertossa pianon ja orkesterin suhde määräytyy aktiivisella tavalla: pianisti on se ärhäkkä, ideoita syöttelevä ja silmiä iskevä hurmuri, joka yrittää ärsyttää ja lumota loistossaan joskus omahyväistä orkesteria. Erityisesti ”Keisarikonserttoon” tämä tuo uudenlaista leikkimieltä ja […]

    Vain 35-vuotiaana kuollut Mikalojus Konstantinas Čiurlionis (1875-1911) oli elinaikanaan tunnettu etenkin taidemaalarina, mutta silti ehti nousta Liettuan ensimmäiseksi varteenotettavaksi orkesterisäveltäjäksi. Vuosikymmeniä Čiurlionisin elinajan jälkeenkään ei maasta löytynyt tarpeeksi isoa ammattiorkesteria esittämään hänen laajoja sinfonisia runojaan Miške (Metsässä) ja Jūra (Meri), jotka kustannettiin ja esitettiin alkuperäisinä versioinaan vasta 2000-luvulla. Modestas Pitrėnasin johtamalla levytyksellä kaksikko täydentyy pianokäsikirjoituksena säilyneellä Kęstutiksella, maan keskiaikaisen hallitsijan mukaan nimetyllä traagisella alkusoitolla, joka on jälleenorkestroitu vuonna 2000. Kuin kontrastina Čiurlionisin symbolistisille, […]

  Santtu-Matias Rouvalin levytys Sibeliuksen ensimmäisestä sinfoniasta ja Sadusta sai innostuneen vastaanoton niin Rondossa kuin kansainvälisessäkin mediassa. Toinen sinfonia on eri eläin ja eri tavoin vaikeasti taltutettava. Rouvali on tempoissaan turvallisesti keskitiellä, mutta D-duuri-sinfonian ensiosa kuulostaa silti paikoin episodimaiselta. Huomio tuntuu kiinnittyvän yksityiskohtiin niin, että osan läpäisevä lennokas liike välillä katoaa. Toisaalta hitaassa osassa osuvat tempovalinnat ja maukkaasti poimitut saundit elävöittävät usein turtuneelta kuulostavaa kärvistelyä. Alpha tukee äänityksellään Göteborgin sinfonikkojen muhkeaa sointia, vaikka atakit voisivat […]

    S hostakovitshin yhdestoista sinfonia kytkeytyy lainaamiensa teemojen, neuvostokuulijoille tuttujen vallankumouslaulujen, kautta vuoden 1905 ”Verisunnuntain” tapahtumiin. Tsaarin sotilaiden toimeenpanema joukkomurha käynnisti liikehdinnän myös meillä. David Fanning toteaa levyesitteessä, että teosta on vaikea kääntää tuosta taustasta neuvostojoukkojen tukahduttamaan Unkarin kapinaan 1956. Sen sijaan hän katsoo, että sinfonian voi tulkita edustavan protestia kaikkea väkivaltaista sortoa vastaan. Siitä taas on paljon esimerkkejä nykyhetkeltäkin. John Storgårdsin tulkinnassa 11. sinfonia kuulostaa hyvin ajankohtaiselta. Ensiosan Palatsiaukio avautuu aavemaisen hiljaisena, patarumpujen […]