Orkesterit ja konsertot

Kalevi Aho voitaisiin teosluettelonsa saavutusten perusteella julistaa musiikilliseksi työn sankariksi, mutta vuonna 2015 syntynyt konsertto sopraanosaksofonille ja vuonna 2013 valmistunut kvintetto pianolle ja puhaltimille todistavat enemmän inspiraation ehtymättömyydestä kuin organisoidusta ahkeruudesta, jota lienee sitäkin tarvittu.   Kymmenien konserttojenkaan jälkeen Aho ei tarvitse patenttiratkaisuja, vaan säveltää Anders Paulssonille kevyesti liikehtivän, mystisesti sävyttyvän ja harsomaisesti läpikuultavan teoksen. Paulssonin kuulas ja kirkas saksofonisointi sijoittuu luonnollisesti lappilaiseen orkesteriympäristöön. Teoksen runollisessa vireessä virtuoosinäytteetkin ovat viimeisiä multifonejaan myöten korvaa kutkuttava, musiikillisesti […]

Camille Sain-Saëns sävelsi koko joukon romanttisia näytöskappaleita viululle, joista Johdanto ja ”oikullinen” rondo viululle ja orkesterille on varhaisin ja tunnetuin. Useimmat sen jälkeen ilmestyneet teokset eivät ole saavuttaneet samanlaista hittiasemaa, vaikka Havanaise vuodelta 1887 vietteleekin karibialaiseksoottisella melodiallaan. Uran loppupuolelta on peräisin levyn suurin yllätys, ”Muusa ja runoilija”, herkästi konsertoiva runoelma viululle ja sellolle. Suomessakin vieraillut Tianwa Yang on täysiverinen taituri, joka vastaa haasteisiin säihkyvällä bravuurilla. Sen täydentää kiinalaisviulistin temperamentti, joka sytyttää kappaleet ilmiliekkeihin. Hänellä tuntuu […]

Charles Koechlin (1867-1950) oli ranskalaisen musiikin omaperäinen takapiru, jonka vaikutus muihin säveltäjiin on pantu merkille paremmin kuin hänen omat teoksensa. Koechlin orkestroi mm. Schubertin Wanderer-fantasian, Faurén Pelléaksen ja Mélisanden ja Debussyn Khamman, joka tässä levytyksessä kuulostaa ymmärtävämmältä kuin BIS:n äskettäisellä komealla monikanavalevyllä. Koechlin totesi säveltäjän tarvitsevan norsunluutornia, ”ei paetakseen maailmaa, vaan voidakseen tarkastella sitä ja itseään”. Omien polkujen kulkija Koechlinista tulikin, impressionisti hienovaraisella väriajattelullaan, mutta samalla taitava kontrapunktikko ja avarakatseinen modernisti. Gallialainen ajatuksen vapaus tulvii […]

Suomessakin paljon esiintynyt Steven Isserlis on jännittävä taiteilija, sillä hänellä riittää uteliaisuutta ja mielikuvitusta aina uusiin sointeihin ja artikulaation tapoihin. Haydnin sellokonsertoissa hän yhdistelee periodiliikkeen purevaa rytmiikkaa miltei hunajaiseen legatosoittoon. Jousenkäyttö on lennokasta, ja pintatasolla on koko ajan vilkasta kihinää. Musiikki ei valahda koskaan yksitotisen aurinkoiseksi – kuten usein näissä konsertoissa käy – vaan säilyttää yllätyksellisyytensä. Isserlis on levyttänyt teokset aiemminkin Roger Norringtonin kanssa, mutta nyt hän on mennyt vielä syvemmälle yksityiskohtiin. Yhteistyö Bremenin Kammerphilharmonien kanssa […]

Mihail Glinka: Ruslan ja Ljudmila -alkusoitto. Dmitri Shostakovitsh: Sarja varieteeorkesterille. Pjotr Tshaikovski: Italialainen kapriisi. Sergei Prokofjev: Romeo ja Julia -sarja. Igor Stravinsky Kehtolaulu ja Finaali Tulilinnusta. Saksilainen puhallinfilharmonia, johtajana Thomas Clamor. Genuin GEN 17480. Vielä joitakin vuosikymmeniä takaperin oli Suomessakin mahdollista kohdata kauniilla kesäilmalla pikkukaupungin puistossa puhallinorkesteri, joka saattoi soittaa miltei mitä vain taivaan ja maan välillä. Valitettavasti taiteenlaji on meillä hiipumaan päin, mutta Keski-Euroopassa ”puhkubändien” suosio ei ole talttunut. Thomas Clamorin johtama Saksilainen puhallinfilharmonia […]

J.S. Bach: cembalokonsertot vol. 3. Pierre Hantaï, Aapo Häkkinen, cembalo. Helsingin barokkiorkesteri: Tuomo Suni, Aira Maria Lehtipuu, viulu, Hanna Pakkala, alttoviulu, Heidi Peltoniemi, sello. Aeolus AE-10087. Helsingin barokkiorkesterin ja Aapo Häkkisen kehuttu levytyssarja Bachin cembalokonsertoista jatkuu nyt kaksoiscembalokonsertoilla, ja kaikki on taas kohdallaan. Häkkisen ja hänen entisen opettajansa Pierre Hantaïn soittimet ovat tarkalla tutkimuksella valikoituja: Jürgen Ammerin valmistamat instrumentit jäljittelevät Bachin itse käyttämien rakentajien työtä. Käsikirjoitusmerkinnän mukaisesti orkesterissa eivät tällä kertaa soi continuo-urut. Hantaïn ja […]

Matthew Whittall: Northlands, ad puram annihilationem meam, The return of light. Tommi Hyytinen, käyrätorvi, Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kamarikuoro, Tapiola Sinfonietta, joht. Nils Schweckendiek. Alba ABCD 416. Tuntuu upealta, että nykysäveltäjällä voi yhä olla tuotantoa läpikäyviä suuria ihanteita. Matthew Whittallin musiikki kumpuaa luontofilosofiasta, jossa pieni ihminen hiljentyy luonnon välinpitämättömän suuruuden edessä. Alban uutuus on eräänlainen säveltäjän uskontunnustus. Suurimuotoiset teokset ovat perimmäistä Whittallia, tilantäyteistä ja hitaasti aukikeriytyvää musiikkia, joka ottaa haltuunsa pohjoiset, laakeat maisemat.  Luontokuvat ovat konkreettisimmillaan hienossa […]

Pjotr Tshaikovski: Manfred-sinfonia. Tsekkiläinen filharmonia, johtajana Semjon Bytshkov. Decca 483 2320. Lordi Byronin runoelma seksuaalisen syyllisyydentunnon ruoskimasta, unohdusta ja anteeksiantoa etsivästä Manfredista vetosi Tshaikovskiin henkilökohtaisesti. Nykykuulijan voi olla vaikeaa ymmärtää teoksen yliluonnollista mutta ei-kristillistä luonnetta, joka Tshaikovskin musiikissa kuvastuu riipivinä muistoina, rimpuilevana melodraamana ja taipumattomana kohtalona. Vaikka teos on neliosainen, se muistuttaa johtoaiheineen enemmän runoelmaa kuin sinfoniaa.  Semjon Bytshkov lähestyy Manfred-sinfoniaa monumentaalisesta näkökulmasta, joka palauttaa mieleen hänen menestyksensä Wagner-kapellimestarina. Ote on jyhkeä, mutta ei tahmea. […]

Pjotr Tshaikovski: Viulukonsertto, Rokokoo-muunnelmat (sovittanut Yvan Cassar). Nemanja Radulovic, viulu ja alttoviulu, Borusan Istanbulin filharmoninen orkesteri, johtajana Sascha Goetzel, Double Sens, Stéphanie Fontanarosa, piano. Deutsche Grammophon 479 8099. Tshaikovskin viulukonsertto on viime aikoina päässyt levyllä tavallista interventionistisempien tulkintojen kohteeksi. Se tarkoittaa perinteistä ja nuottikuvasta piittaamattomia esityksiä, joista tuore esimerkki on Patricia Kopatshinskajan levytys Sonylla. Nemanja Radulovic ja Sasha Goetzelin johtamat Borusan-filharmonikot kiitävät myös omia polkujaan, mutta siinä missä Kopatshinskaja kuulosti kiukkuiselta ja Tshaikovskin musiikkiin tyytymättömältä, […]

Christian Lindberg: The Erratic Dreams of Mr Grönstedt. Osvaldo Golijov: The Dreams and Prayers of Isaac the Blind. Emil Jonason, klarinetti, Valmlingbo-kvartetti, Norrköpingin sinfoniaorkesteri, johtajana Christian Lindberg. BIS 2188. Pasunisti ja kapellimestari Christian Lindberg (s. 1958) on matkan varrella osoittautunut myös kelpo säveltäjäksi, jolla riittää mielikuvitusta ainakin aiheenvalinnassa. Klarinettikonsertto The Erratic Dreams of Mr Grönstedt (2011-13) on Anders Wall -säätiön tilausteos klarinetisti Emil Jonasonia varten. Otsikon on antanut Grönstedtin konjakki, joka vuodesta 1846 saa ainoana […]

Haydn 2032 – Il Distratto. Joseph Haydn: sinfoniat nro 60, 70 ja 12. Cimarosa: Il maestro di cappella. Riccardo Novaro, baritoni, Il Giardino Armonico, joht. Giovanni Antonini. Alpha 624. Monessa Haydnin sinfoniassa on teatterillista meininkiä, draamallisia käänteitä ja yllätyksiä, mutta C-duuri-sinfonia nro 60 on tässäkin oma lukunsa. Sen taustalla on Jean-Francois Regnardin näytelmä Le Distrait, mutta se ”ei kuvaa vain sen hahmoja ja tilanteita, vaan orkesteri on itsessään näyttelijä”, kuten Giovanni Antonini uuden levynsä kansitekstissä toteaa. […]

Johannes Brahms: Sinfonia nro 2, Haydn-muunnelmat. WDR Sinfoniaorkesteri Köln, johtajana Jukka-Pekka Saraste. Hänssler Profil PH17057. Jukka-Pekka Saraste on Brahmsin toisen sinfonian levytyksessä minuuttikaupalla nopeampi kuin Leif Segerstam taannoisessa levytyksessään. Tulkinta ei kuitenkaan tunnu hätäiseltä tai edes erityisen riuskalta, vaan määrätietoiselta ja etenevältä. Brahmsiin kuuluvat levennykset ja syvennykset on huomioitu, mutta ne eivät jarruta musiikkia. Saraste ennättää jäsennellä hivelevästi tekstuuria sekä jakaa tehtäviä korkeille ja matalille jousille, puu- ja vaskipuhaltimille. D-duuri-sinfonia paistattelee tavallista enemmän Haydnilta perimässään […]