Orkesterit ja konsertot

Erkki-Sven Tüür (s. 1959) liittää modernistiseen sävelkieleensä mystisiä aavistuksia, jotka alttoviulukonsertossa Illuminatio (2008) ilmenevät ”pyhiinvaelluksena kohti ikuista valoa”. ”Vihellykset ja kuiskaukset” (2007) Australian aboriginaalien kunnioittamasta Ulurusta, tuosta myyttiseen uniaikaan liittyvästä valtavasta punaisesta kalliomuodostelmasta, viestivät lähtökohtaisesti toisesta maailmasta. Myös kahdeksannen sinfonian (2010) keskimmäinen osa seikkailee unimaisemissa, joista säveltäjän surrealistiseksi luonnehtima finaali ei tanssi kauas. Lawrence Powerin tie valoa kohti on virtuoosista kamppailua, joka seestyy vasta, kun orkesteri on kertaalleen nujertanut vaeltajansa. Genevieve Laceyn erikokoiset nokkahuilut luovat […]

Mahlerin yhdeksättä ja viimeistä valmistunutta sinfoniaa on usein lähestytty jäähyväisinä julmalle maailmalle, vaikka kymmenennessä sinfoniassa oli luvassa vielä jatkoa. Yhdeksäs sinfonia on pikemmin sydänsairaan säveltäjän komein toteutus hänen ideastaan sinfoniasta, jonka tulee sisältää koko maailma. Teoksen tulkinnat ovat jakaantuneet hyvinkin emotionaalisiin, mutta samalla ahtaammin rajattuihin sekä etenkin viime vuosina objektiivisesti toteaviin näkemyksiin. Osmo Vänskä ja Minnesotan orkesteri eivät oikeastaan kuulu kumpaankaan leiriin. Vänskä ja minnesotalaiset soittavat orkesterikirjallisuuden vaativimpiin kuuluvan teoksen hivelevän tarkasti, mutta samalla elävästi […]

  Santtu-Matias Rouvali aloittaa syyskauden alussa Lontoon Philharmonia Orchestran ylikapellimestarina, ja tämä vuonna 2019 konsertista äänitetty levy on heidän toinen yhteisensä. Rouvali vetää esiin heti valttikorttinsa: elävän, vetävän ja vapaan tuntuisen tavan hahmottaa musiikkia. Hän syöksyy Prokofjevin sota-aikana säveltämän sinfonian syövereihin energisesti ja uusia yksityiskohtia hakien. Hän häivyttää kaiken neuvostopatrioottisuuden ja tuo sankarillisiin käänteisiin puhdasta fyysistä sointispektaakkelia ja ehkä myös annoksen ironiaa. Joskus Rouvali innostuu kirmailemaan niin, että musiikin syvällisemmät tasot eivät oikein pääse esiin. […]

Fortepianisti Ronald Brautigam ei ole ensi kertaa Mendelssohnia kyydissä, sillä hän levytti molemmat pianokonsertot vuonna 1995 Amsterdam Sinfoniettan ja varhaisen piano-jousiorkesteri-konserton kanssa. Nyt kumppanina on Michael Alexander Willensin johtama periodiorkesteri Kölnin Akatemia ja soittimena Paul McNultyn rakentama kopio vuoden 1830 Pleyel-pianosta. Tempot ovat hitusen hitaampia, mutta tasapaino solistin ja orkesterin välillä on eheämpi. Mendelssohn tavoitteli konsertoivissa pianoteoksissaan eloisaa säihkettä, jonka Brautigam tavoittaa keveällä ja liukasliikkeisellä otteellaan. Siitä todistavat lyhyemmät virtuoositeokset, ”briljantit” Rondo ja Capriccio, sekä […]

  E rnst Krenek (1900-1991) muistetaan lähinnä ”jazzoopperastaan” Jonny spielt auf (1927), mutta hänen pitkä elämänsä ja laaja tuotantonsa edustavat laidasta laitaan 1900-luvun musiikillisia pyrkimyksiä. Vuonna 1927 valmistunut Potpuri orkesterille tulee lähelle jazzoopperan populaarityyliä. Krenek kielsi teoksen olevan parodiaa, mutta nopeat käänteet ja koomiset soolot viittaavat Satien ja Shostakovitshin pisteliääseen huumoriin. Varhaisempi Seitsemän orkesterikappaletta (1924) edustaa taas schönbergiläistä atonaalisuutta, jota terästää kontrapunkti. Joissakin osissa häilähtää myös Krenekin opettajan, Franz Schrekerin, myöhäisromanttinen epätoivo. Sinfonia ”Pallas Athene” […]

  Sympaattinen piirre Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa on, ettei se ole koskaan hyljeksinyt helppotajuisempaakaan jousilyriikkaa, joka usein pohjautuu kansansävelmiin. Uusin levy sisältää kansallisromanttista idylliä ja hiljaista, melankolista tuumiskelua, ryyditettynä kirpeämmillä rytmisillä kappaleilla. Juha Kangas on koko uransa ajan halunnut nostaa esiin kokkolalaisen Erik Fordellin tuotantoa, ja I folkton on siinä mainio lisä. Orkesterin pitkää balttilaisen musiikin projektia jatkavat Villem Kappin, Jekabs Medinsin ja Eduard Ojan viehkeät tunnelmapalat. Lars-Erik Larssonin musikanttius on aina tuoretta, ja Einar Englundin Serenata […]

Rolf Wallin (s. 1957) kuuluu Norjan merkittävimpiin nykysäveltäjiin, jonka teoksia on kuultu usein Suomessa. Hän lukeutuu niihin valppaisiin taiteilijasieluihin, jotka ammentavat innoitusta isolla kauhalla maailman kulttuureista ja ilmiöistä. Ondinen levylle kootut teokset kertovat eri tavoin löydöistä, joita Wallin on maailman menosta ja historiasta poiminut . Orkesterille sävelletyn Striden (2023) taustana on lamaannuttava huoli maailman tilasta, jonka tuottamaan ahdistukseen Wallin on vastannut otsikon viittaamalla terapeuttisella kävelemisellä. Kymmenminuuttinen teos esittelee orkesterin taiturillisen yhteistyön esimerkkinä ratkaisusta ongelmiin. Viulukonsertossa […]

Gustav Mahler: Sinfonia nro 1. Baijerin RSO, johtajana Yannick Nézet-Sèguin. BR Klassik 900143. Yannick Nézet-Sèguinin konserttitaltiointi Mahlerin ensimmäisestä sinfoniasta näyttää Baijerin radion sinfoniaorkesterin parhaassa vedossa. Dynamiikka on kalibroitu huolella, ja orkesterisointi huokuu filharmonista varmuutta. Avausosan kevään odotuksessa läheltä ja kaukaa kantautuvat kutsut soivat houkuttelevina. Äänitys tekee tilaa orkesterin bassosoittimille, jotka tuovat ryhtiä niin hiljaisiin suvantoihin kuin räjähtäviin purkauksiin. Myös vasket loistavat sävyillään ja voimallaan korostaen musiikin sadunomaista taikaa.   Scherzon tanssirytmeihin tekee mieli loikata mukaan […]

See Siang Wong keskittyy Beethoven-trilogiansa toisessa osassa säveltäjän lapsuuden- ja nuoruudenteoksiin ja jaa niistä paljon irti vitaalilla otteellaan, rikasilmeisellä kosketuksellaan ja eläytymisellään tulevan neron nuoruuden intoon. Näissä teoksissa on totisesti ammennettavaa muillekin kuin pianonsoiton opiskelijoille. Levy alkaa ns. Kurfürsten-sonaateilla, jotka julkaistiin syksyllä 1783 säveltäjän ollessa 13-vuotias. Onhan niissä vielä vähän lapsekasta klassismin mallien toteutusta, mutta See Siang Wongin käsissä teini-iän hormonit alkavat jo jyllätä, erityisesti virtuoosisissa finaaleissa, joiden pirskahtelu ja humoristiset käänteet tulevat estottomina esiin. […]

  Vähien sävelten valkoinen valo” otsikoi Pärt-kokoelmansa Accentus Musicus, joka seuraa ECM:n esimerkkiä harmaasävyisen askeettista kansiliparetta myöten. Anish Kapoorin Marsyas-veistoksen innoittama, suurelle orkesterille ja pianosolistille sävelletty liki 40-minuuttinen Lamentate on Pärtiä massiivisimmillaan ja intiimeimmillään. Kärsimystä ja kuolemaa tutkaillaan yksinäisen pianon vaeltaessa harvakuteisen, joitakin kertoja ärjähtävän orkesteritekstuurin halki. Pärt on vähien sävelien profeetta, ja vain lapsenuskolla ja oikealla ajoituksella niistä syntyy tällainen immateriaalinen keidas nykyajan kulutuksen ja kohelluksen keskelle. Onute Grazinyte ja Modestas Pitrenasin johtama Liettuan […]

Ravelin musiikista todetaan usein, että se on kirjoitettu niin hyvin, ettei esittäjän tarvitse tehdä muuta kuin seurata nuotteja. No, eivät ranskalaisen keittiönkään mestariluomukset synny pelkästään seuraamalla reseptiä. Sakari Oramon ja Tukholman Kuninkaallisen filharmonian Ravel-levy muistuttaa, että tarkkuus ja pureutuminen yksityiskohtiin ovat tarpeen, mutta sen lisäksi tarvitaan persoonallisuutta, luovasti hahmotettuja temposuhteita ja taiteellisesti lisättyjä mausteita. BIS:n äänitys on Ravelin tarkkuusvaatimusten mukainen ja ohjelma painottuu ansiokkaasti vähän harvinaisempiin teoksiin. Suurin uutinen lienee ”Couperinin muistomerkki”, pianosarja, jonka Ravel […]

Jos Ravelin pianokonsertoista hakee ranskalaisen sointikulttuurin parfyymintuoksuista eleganssia ja säveltäjän persoonaan liitettävää dandymaista distanssia, ne eivät ehkä ole Yuija Wangin ydinosaamista, mutta kiinalaisvirtuoosi ottaa silti kaiken irti, mitä vauhtiin, värikkyyteen ja tekstuurin erotteluun tulee. Hänen hanakan irtonainen kosketuksensa ja melkein yli-innokas tapansa pureutua klaviatuuriin tekee fyysisen ja sensuellin vaikutelman, joka sopii G-duuri-konserton elämäniloon. Kun dramaattisempi d-molli-konsertto vasemmalle kädelle alkaa, tuntuu, kun soinnit vyöryisivät valtameren syvyyksistä. Wang nostattelee maininkeja ja ottaa jazzsävyihin suorasukaisen imun. Vahinko vain, […]