Maanläheinen Szymanowski
Karol Szymanowski: viulukonsertot nro 1 ja 2, Mythes. Baiba Skride, viulu, Lauma Skride, piano, Oslon filharmonikot, joht. Vasily Petrenko. Szymanowskin kaksi viulukonserttoa ovat luonteeltaan hyvin erilaisia: ensimmäistä leimaa impressionistis-satumainen värien kimmellys, ja profaanimmasta toisesta konsertosta kuulee, että se syntyi kansanpelimannin innoittamana. Baiba Skride kuitenkin lähestyy ensimmäistä konserttoa ei perspektiivistä kuin useat muut: linja on selkeä ja ote mutkaton. Ero on iso, jos kuuntelee rinnalla Christian Tetzlaffin versiota (DG, Wienin filharmonikot / Pierre Boulez), […]
Mullova palaa Prokofjeviin
Sergei Prokojev: Viulukonsertto nro 2, Sonaatti kahdelle viululle, Sonaatti sooloviululle. Viktoria Mullova, viulu, Frankfurtin RSO, johtajana Paavo Järvi, Tedi Papavrami, viulu. Onyx 4142. Viktoria Mullova levytti Prokofjevin toisen viulukonserton 1988, mutta Onyxin levyllä hän tulee livenä ja kiukkuisempana. Tempot ovat tiivistyneet, ja etenkin finaalissa on nyt sykähdyttävää kamppailun makua, jos kohta pientä epätarkkuuttakin. Varhemmassa levytyksessä soitto oli viimeistellympää ja kontrolloidumpaa, mutta Paavo Järven kanssa Prokofjevin musiikin terävyys pääsee oikeuksiinsa – viulu tosin kiilaa äänityksessä […]
Fantastinen sinfonia ei jää totuttuun
Hector Berlioz: Fantastinen sinfonia, Lélio. Gérard Depardieu, lausunta, Mario Zeffiri, tenori, Kyle Ketelsen, basso, Chicagon sinfoniakuoro ja -orkesteri, johtajana Riccardo Muti. CSO-Resound CSOR 901 1501. Berliozin Fantastisen sinfonian kuumeiset rakkausnäyt voivat painottua ohjelmalliseen tai sinfoniseen suuntaan. Riccardo Muti levytti teoksen 1985 Philadelphiassa verevästi dramatisoiden, mutta 2010 Chicagossa hän tavoittelee enemmän sinfonista yhtenäisyyttä. Konserttitaltioinnin soitto on ylevästi viimeisteltyä, ja osallistuminen säveltäjän mielikuvitukselliseen ohjelmaan on aristokraattisen pidättyvää. Se ei kuitenkaan ole passiivista ja saavuttaa erityisesti […]
King’s Consort terävöittää Englannin kärkeä
Henry Purcell: 12 sonatas in three parts (Kolmiääniset sonaatit). The King’s Consort: Cecilia Bernardini ja Huw Daniel, viulu, Reiko Ichise, bassogamba, Lynda Sayce, teorbi, Robert King, portatiiviurut ja cembalo. Vivat 110. Englanti on vanhan musiikin mahtimaa ja muuntautumiskykyiset yhtyeet sen voimakeskuksia. King’s Consort on yksi perinteikkäistä vanhan musiikin yhtyeistä, joka pysyy vireänä muovautumalla erilaisiksi orkesteri- ja kamarikokoonpanoiksi. Herkästä kamarimusiikista on kyse nyt, kun Robert King muusikoineen on levyttänyt Purcellin kolmiäänisen sonaattikokoelman aiemmin äänittämiensä neliäänisten […]
Eteläisempää Sibeliusta vientitarkoitukseen
Jean Sibelius: Humoreskit op. 87 ja 89, Kaksi kappaletta op. 77, Kaksi serenadia op. 69, Sarja viululle ja orkesterille op. 117, Kolme kappaletta viululle ja pianolle op. 81, Kappaleet viululle ja pianolle op. 2. Nicolas Dautricourt, viulu, Orquestra Vigo 430, johtajana Alejandro Garrido-Porras, Juho Pohjonen, piano. La Dolce Volta LDV 23. On hauska kuulla, kun Sibeliusta tulkitaan suomalaisten vakiintuneista käsityksistä poikkeavasti. Viulisti Nicolas Dautricourt ja espanjalainen Vigo-orkesteri ovat jättäneet viulukonserton rauhaan ja tulkitsevat […]
Ivan Fischer kotiutuu Mahleriinsa
Gustav Mahler: Sinfonia nro 9. Budapest Festival Orchestra, johtajana Ivan Fischer. Channel Classics CCS SA 36115. Gustav Mahlerin yhdeksännestä sinfoniasta tulee kovin usein episodi säveltäjäelämäkerrasta. Siinä ensimmäisen osan täyttävät kuoleman aavistukset ja viimeisen luopuminen ja jäähyväiset. Ivan Fischer tarkastelee tätä romanttisen sinfonian päätöslukua yhtä aikaa objektiivisesti ja monitasoisesti. Ensimmäisestä osasta hän löytää hiljaista kamarimusiikkia ja uljaita nousuja, joissa on pakkautuvan ahdistuksen ohella optimismia. Ländler-osassa maalaistanssit pannaan hyppelemään hupaisasti toistensa kantapäille. Rondo-Burleskissa leimahtaa unkarilainen temperamentti, […]
Äärimmäistä tarkkuutta tshekkiläisyyteen
Leos Janáček: Sinfonietta. Antonin Dvořák: Sinfonia nro 9, ”Uudesta maailmasta”. Anima Aeterna Brugge, johtajana Jos van Immerseel. Alpha Classics 206. Jos van Immerseel ja Bruggen Anima Aeterna -orkesteri tulkitsevat tshekkiläisiä klassikoita 1800-1900-lukujen vaihteesta periodisoittimin. Eroa nykyisiin valtavirtaorkestereihin ei synny niin paljon kuin vanhemmassa musiikissa, mutta suolikielisten jousisoitinten lempeä sointi ja historiallisten vaskien lämpö ja himmeä hohde tuntuvat puhuttelevilta. Dvořákin sinfonia ”Uudesta maailmasta” puhkeaa kukkaansa erityisesti hitaassa osassa ja huolella eritellyssä finaalissaan. Jousien käsittelyssä on […]
Hillborg täyteläistyy 2010-luvulla
Anders Hillborg: Beast Sampler, O dessa ögon, Cold Heat, Sirens. Hannah Holgersson, sopraano, Ida Falk Winland, sopraano, Eric Ericson -kamarikuoro, Ruotsin radion kuoro, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, johtajina Sakari Oramo (1-2), David Zinman (3), Esa-Pekka Salonen (4). BIS 2114. Anders Hillborgin (s. 1954) musiikilla on runsaasti yhtymäkohtia suomalaiseen spektrimusiikkiin, Salosen, Saariahon ja Lindbergin teoksiin, mikä näkyy myös tämän levyn esittäjäkaartissa. Beast Sampler (2014) on hyvä esimerkki Hillborgin orkesteritaituruudesta, jossa suuri sinfoniaorkesteri liikehtii arvaamattomana villipetona. Modernit […]
Kiihkoisaa Melnikovia
Robert Schumann: Pianokonsertto, Pianotrio nro 2. Alesander Melnikov, piano, Freiburgin barokkiorkesteri, joht. Pablo Heras-Casado. Harmonia Mundi 149020219829. Alexander Melnikov järjesti viimeksi Tapiola Sinfoniettan partnerina upeat Schumann-juhlat. Näiden konserttien kuulijoita hänen levytyksensä pianokonsertosta hämmentää. Espoossa hän soitti modernia flyygeliä, levytyksessä taas Erard-flyygeliä vuodelta 1837. Historiallisen soittimen dynaamiset tehot houkuttelevat hänet todelliseen Strum und Drangiin. Voimallinen aksentointi tekee kulmikkaan vaikutelman, mutta hitaassa osassa ja lyyrisissä taitteissa tekstuurin läpikuultavuus tulee paremmin esiin. Freiburgin barokkiorkesteri soittaa Pablo Heras-Casadon […]
Tuntemattoman ranskalaisen näyttämömusiikkia
Florent Schmitt: Antonius ja Kleopatra – Six episodes symphoniques, La palais hante op. 49. Buffalo Philharmonic Orchestra, johtajana JoAnn Falletta. Naxos 8.573521. Florent Schmitt (1870-1958) oli eksoottisten tunnelmien ja värjyvien sointitehojen mestari, jonka tuotannosta tunnetaan lähinnä Salomen tragedia (1909). ”] Shakespearen näytelmään 1920 sävelletty Antonius ja Kleopatra on ryhmitelty kahdeksi sarjaksi, joissa kummassakin on kolme ”sinfonista episodia”. Vaikutelma on jäntevämpi kuin näyttämömusiikissa yleensä ja Schmitt pursottaa uhkeaan orkesterinkäsittelyynsä kaikuja Stravinskyn Kevätuhrista sekä eksoottisia vaikutelmia Pohjois-Afrikkaan […]
