Soitin ja kamarimusiikki

  Turun filharmonisessa orkesterissa käyrätorvea soittava Tanja Nisonen on koonnut levylleen ranskalaisten säveltäjänaisten teoksia soittimelleen ja Emil Holmströmin soittamalle pianolle. Elsa Barraine (1910–1999), Yvonne Desportes (1907–1993), Claude Arrieu (1903–1990) ja Hedwige Chrétien (1859–1944) opiskelivat eri aikoina Paul Dukas’n sävellysluokalla Pariisin konservatoriossa. He ansaitsivat leipänsä enimmäkseen opetus- ja muissa tehtävissä ja joutuivat kamppailemaan päästäkseen esiin säveltäjinä. Jotkut levyn kappaleista ovat valmistuneet kilpailuihin, joihin pääsi osallistumaan nimettömästi. Toinen perinteinen tapa väistää ennakkoluuloja oli miehinen salanimi: ”Claude Arrieu” oli […]

  Johann Sebastian Bachin “Fuugan taide” BWV 1080 jäi hänen viimeiseksi ja keskeneräiseksi teoksekseen. Säveltäjän poika Carl Philipp Emanuel esitti muistokirjoituksessaan, että Bach kuoli viimeistä, nimeensä perustuvaa fuugaa säveltäessään. Ainakin Phantasm-yhtyettä vetävä Laurence Dreyfus pitää sitä liioitteluna, kuten monia muitakin teokseen liittyviä mystisiä arvauksia. Hänelle Die Kunst der Fuge on ennen muuta moniäänisyydelle pyhitetty taideteos. Teoksen esityskokoonpano on avoin, ja välineistä on väitelty 1800-luvulta lähtien. Bachilla oli tuskin mielessään gambayhtye, mutta se oli barokkisäveltäjille tuttu. […]

Voittajat kirjoittavat yleensä historian, eikä musiikin historia ole poikkeus. Usein muista kuin taiteellisista syistä sivuun jää säveltäjiä ja teoksia, jotka usein muista kuin taiteellisista syistä pulpahtavat myöhemmin päivänvaloon. Tämän levyn kolme ukrainanjuutalaista säveltäjää joutuivat neuvostoaikana vainon kohteeksi ja sivuraiteelle. Nyt arkistotutkimusten ja harvinaisuuksia koluavan pianisti Jasha Nemtsovin ansiosta Matvei Gozenpudin (1903-1961), Nikolai Silvanskyn (1916-1985) ja Jevgenia Yakhninan (1918-2000) preludit pianolle ovat kaikkien kuultavana. Chopinin tai Rahmaninovin ei tarvitse olla huolissaan, mutta ukrainalaiset preludit tuovat konserttiohjelmistoon […]

Marin Marais julkaisi vuonna 1723 kolmen sävellyksen kokoelman, jossa ikääntyvä gambasäveltäjä uudisti tyyliään ja antoi viululle keskeisen roolin. ””Marais’lainen sonaatti”” on persoonallinen yhdistelmä omaa ja Corellilta omaksuttua italialaista tyyliä. La Gammen (”Sävelasteikon”) Marais on säveltänyt ”pienen oopperan muodossa”, eli C-duurissa kipuava asteikko on pistetty seikkailemaan eri tempoissa ja karaktereissa, joissa viulu, gamba ja cembalo ottavat vaihtelevia rooleja. Päätteeksi jäljitellään Sainte-Génevieve-du-Montin kirkon kelloja, joiden soitto kiiri aikoinaan ympäri Pariisia. Monikansallinen The Scale Knitters -yhtye (”Asteikon neulojat”) […]

Venezuelalaissyntyinen Reynaldo Hahn (1874-1947) on ollut väliinputoaja ranskalaisessa 1900-luvun musiikissa. Hänen teoksensa seuraavat enemmän sentimentaalista salonkityyliä kuin impressionismia, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän ei tarttunut uusiin kevyen musiikin inspiroimiin virtauksiin. Tunteikas, runsaissa tempovaihteluissa aaltoileva pianokvintetto on valmistunut vuonna 1921, mutta voisi olla vuosikymmeniä varhaisempi. Vuonna 1946 valmistunut pianokvartetto on yhtä lailla täysromanttinen koitos, kaukana syntyaikansa karusta todellisuudesta Nykykuulijaa se tuskin haittaa. Kvinteton taustalla ovat Hahnin sotapalveluksen kokemukset sisäisenä kamppailuna, jonka paatosta hillitsee harkittu tyylitietoisuus. Lempeä […]

Ansiokas englantilainen kamarimusiikkiyhtye The Nash Ensemble täytti kuusikymmentä vuotta ja juhlistaa taivaltaan Debussyn teoksilla. Nashin riveissä on aina ollut kansainvälisiä soolouraa tekeviä soittajia, mutta yhdessä he ovat nimenomaan toisiaan kuuntelevia ja musiikkia yhteisistä näkemyksistä rakentavia kamarimuusikoita. Debussyn musiikki vaatii sitä joka soinnullaan ja aistikkaalla käänteellään. Uhkea näyte ensembletyöstä saadaan David Walterin Faunin iltapäivän kamarisovituksessa jousi- ja puhallinkvintetille sekä harpulle ja antiikkisymbaaleille. Ennen kuolemaansa Debussy suunnitteli kuuden sonaatin sarjaa, joista valmistui levyllä kuultavat kolme. Stephane Conley […]

Heikki Klemetti (1876–1953) oli pitkän linjan kuoro- ja tiukan linjan suomalaisuusmies. Hän toimi ankaran konservatiivisena musiikkiarvostelijana, mutta kirjoitti ahkerasti myös musiikin historiasta, kansan- ja virsisävelmistä, nimi- ja paikallishistoriasta, kirkkojen rakentamisesta, sekä useita muistelmateoksia. Osallistuipa hän suomalaisten suksienkin kehittelyyn. Kirkkomuusikkona hänet muistetaan säveltäjänä ja kuoronjohtajana, joka aloitti ns. vanhan musiikin alkukylvön Suomessa. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet hänen urkusävellyksensä, jotka Jan Lehtola on levyttänyt Tampereen tuomiokirkon uruilla. Klemetti paljastuu vuosina 1902–1943 syntyneissä urkuteoksissaan pienten muotojen herkkävireiseksi taitajaksi. […]

  Jousikvartetto on teoslaji, jossa säveltäjien veri punnitaan. Perinteen paino on valtava, ei niinkään tyylivalintojen suhteen, vaan siksi, että niin monet säveltäjät ovat yltäneet parhaimpaansa lajin parissa. Nuori Kalevi Aho otti haasteen vastaan arkailematta, ja hänen kolme jousikvartettoaan vuosilta 1967–71 todistavat hämmästyttävää harppausta itseoppineesta lukiolaispojasta ammattisäveltäjäksi. Itse asiassa ensimmäiseksi numeroitua g-molli-kvartettoa edelsi vielä varhaisempi teos, jolle Aho on antanut numeron 0. Jousikvartetto nro 1 on herttainen ja taitavasti soitinääniä ohjaileva tonaalinen teos, jonka Aho laski […]

Franz Schubertin kaksi viimeistä pianosonaattia veivät lajityyppiä uuteen eeppisesti polveilevaan suuntaan, jossa teemojen vastakkainasettelun ja konfliktien sijaan musiikkia hallitsevat moduloiva harhailu, leikkaukset ajassa ja klassista tasapainoa horjuttavat käänteet. Molemmissa teoksissa häilyy liedien runollinen alakulo ja kuoleman varjo, syntyiväthän teokset säveltäjän viimeisten viikkojen aikana. Ne ovat myös pianokirjallisuuden merkkiteoksia, joihin moni suuri taiteilija on painanut aatelismerkkinsä. Miten siis Ronald Brautigam ja hänen kopionsa Conrad Grafin fortepianosta (1819)? Brautigam on aiemmin levyttänyt Mozartin, Haydnin ja Beethovenin pianosonaatit […]

Philip Glass (s. 1937) on jäänyt minimalistisäveltäjistä ehkä etäisimmäksi, ja on kuulijoita, jotka tulevat hänen hellittämättömistä ostinatoistaan ja murtosointukaruselleistaan huonovointisiksi. Pianolle sävelletyissä etydeissä Glassin tyyli esiintyy pelkistyneimmillään, mutta yllättäen myös lempeimmillään. Kaksikymmentä etydiä pianolle on jakaantunut kahteen kirjaan (1994, 2012), joista ensimmäistä hän on soittanut itse. Glass ei omankaan arvionsa mukaan ole taitava pianisti, joten ensimmäisen kirjan etydit eivät kilpaile esimerkiksi Ligetin samanaikaisten etydien kanssa demonisessa taituruudessa. Mutta nämä eivät ole perinteisiä soittoharjoituksia myöskään formaatiltaan, […]

Vuodesta 1998 lähtien soittanut englantilainen Doric-kvartetti kuuluu viime vuosien ansiokkaimpiin jousikvartetteihin. Chandosille levyttävällä yhtyeellä on diskografiassaan jo Mozartin, Haydnin, Schubertin ja Mendelssohnin teoksia sekä paljon uudempaa musiikkia: Hyvin valmisteltu tie Beethovenin jousikvartettoihin, joita Doric levyttää aikajärjestyksen sijaan yhdistelemällä varhaisia op. 18 kvartettoja keskimmäisen ja myöhäiskauden teoksiin. Riskinä on, että hyvin erilaiset teokset alkavat kuulostaa samanlaisilta, mutta Doric ymmärtää näiden teosten kuuluvan eri maailmoihin. Vaikka kyse ei ole periodiyhtyeestä, op. 18 kvartetot Doric-kvartetti soittaa erilaisella, klassisen […]

Jouni Someron yltäessä pianoteosten kokonaislevytyksen kahdeksanteen osaan on viimeistään uskottava, kuinka tuottelias ja taitava pianosäveltäjä Selim Palmgren oli. Kotimaisessa ohjelmistossa on pyörinyt vain murto-osa hänen valtavasta tuotannostaan, mutta tämän levyn eri aikoina syntyneet kolmekymmentäseitsemän kappaletta vahvistavat hänen pysyneen uskollisena romanttisille lähtökohdilleen. Musiikkia tuntuu syntyneen joka kerran, kun Palmgren on istahtanut pianon ääreen ja inspiraatio on toisinaan syttynyt enemmän sormien kuin suurten oivallusten vieminä. Parhaimmillaan hän oli nasevan pienoismuodon mestari, mutta ei täysin välttynyt toistamasta itseään. […]