torstai toukokuu 2. 2024
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Liity sinäkin mukaan RONDON KAUPPA valikon kautta!

Marin Marais

Marin Maraisin viides gambakirja ilmestyi vuonna 1725, kolme vuotta ennen säveltäjän kuolemaa. Julkaisu sisälsi seitsemän suurta sarjaa (a, A, F, D, g, G, e), joissa perinteisiä tanssiosia seurasi laaja joukko vaikeusasteeltaan kiristyviä karakterikappaleita. Näin se tyydytti sekä harrastajien että pidemmälle ehtineiden gambistien tarpeita, mutta samalla syntyi myös poikkileikkaus ranskalaisen barokin viime kukinnosta. Eläköitynyt Marais sai mainetta kukkien viljelyllä ja puutarhanhoidolla, ja samalla huolella hän vaali myöhäisiä sävellyksiään. Francois Joubert-Caillet saapuu voittajana maaliin pitkän levytysprojektin viimeisessä […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

György Ligeti

György Ligeti (1923–2006) on kuoltuaan liittynyt kanonisoitujen säveltäjien joukkoon. Hänen nyrjähtänyt modernisminsa tuntuu tavoittavan suuren yleisön, ja lähes kaikki hänen teoksensa esiintyvät konserttiohjelmistossa. Vuosina 1985–2001 syntyneitä ja kolmena kirjana julkaistuja yhteensä kahdeksaatoista pianoetydiä soisi silti kuultavan useammin. Epäilemättä sitä on hidastanut kappaleiden pirullinen virtuoosisuus, kirjaimellisesti L’Escalier du diablessa. “Hyvin muotoillun pianoteoksen tulee tuottaa fyysistä nautintoa”, kirjoitti Ligeti tarkoittaen varmaan kuulijaa. Ligetin etydit ovat yhtä aikaa otsikkonsa velvoittamia taiturinumeroita mutta samalla hypnoottisia (Noidan oppipoika), huimaavia (Vertige) […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Carl Philipp Emanuel Bach

Carl Philipp Emanuel Bach ei ole unohdettu mestari, mutta silti hänen todellinen laatunsa on ymmärretty vasta viime vuosina. Hänen duosonaattejaan ei kuule kovin usein, ja Rachel Podger ja Kristian Bezuidenhout ovat koonneet niistä valikoiman, joka kertoo lajin kehityksestä 1700-luvulla. Teostyypin ohella välineet kehittyivät, ja Bezuidenhout soittaa vuoroin Walter & Sohnin mukaan rakennettua fortepianoa ja vuoroin Pascal Taskinin malliin rakennettua cembaloa. Teoksista varhaisin on barokkinen g-molli-sonaatti H. 542.5, jota on arveltu isä- ja poika-Bachin yhdessä laatimaksi. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Frederic Rzewski

Frederic Rzewski (1938–2021) nousi maailmankuuluksi järeillä pianomuunnelmilla vallankumouslaulusta Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa (1975), jotka ovat levyttäneet muiden muassa Marc-André Hamelin ja Igor Levit. Samalla Rzewskistä tuli USA:ssa yksi 1960–70-lukujen radikalismin lipunkantajista. Voi tuntua yllättävältä, että hänen opettajiaan olivat Princetonin yliopiston akateemikot, kuten Roger Sessions, Elliott Carter ja Milton Babbit. Suuri osa Rzewskin musiikista on yhdistelmä tiukkaa modernismia ja tehokasta suoraviivaisuutta. Hän oli myös ensiluokkainen pianisti, joka levytti omien teostensa ohella mm. Stockhausenia ja Anthony […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Symmetria Pario – Creation

Amerikkalaisen Yarlungin intohimona ovat äänentallennuksen uskollisuus sekä erilaisia säveltäjiä ja tyylejä yhdistelevät resitaalilevyt. Pekka Kuusiston ja Joonas Ahosen levyn ”Symmetria Pariolla” viitataan maailmakaikkeuden syntyyn, josta musiikinkin moninaisuus kumpuaa. Yhdeksän sävellyksen joukosta monet liittyvät teemaan alkaen alkuräjähdyksestä (Assad), islamilaisten suufien (Sanlikol), joruba-kansan (Mabuchi), tai veda-hymnien (Kej) syntymyytteihin. Adam Gilbertin Triptyykki tyylittelee renessanssin maailmankuvalla ja tutulla Folia-teemalla. Suomalaisen Cecilia Damströmin hääkappaleeksi säveltämä Cura yhdistää ankaraan marssiin runollisia tuokioita, joissa Kuusisto väläyttää jälleen vihellystaitoaan. Yhdeksän teoksen ”Creationiin” kuuluu […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Lera Auerbach

Venäjänjuutalainen mutta pitkään lännessä vaikuttanut Lera Auerbach (s. 1974) suoritti opintonsa loppuun New Yorkin Juilliard-koulussa. Slaavilaisen perinteen kautta Auerbachin teoksista tulvii runollisia näkyjä, jotka soivat surua ja menetystä, ironiaa ja kiihkoa, sekä muistoja kadonneesta kauneudesta. Tyyliä voisi luonnehtia ”postschnittkeläiseksi”, mutta Auerbachin ote on kevyempi ja raastavimpia johtopäätöksiä karttava. Preludeja hän on säveltänyt pianolle, sellolle ja pianolle, sekä tässä Christine Bernstedin ja Ramez Mhaannan taiten levyttämät 24 preludia viululle ja pianolle (1999). Sävellajisuunnitelman esimerkki tulee Chopinin […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Joseph Labor

Joseph Labor (1842–1924) kuului keisarillisena hoviurkurina Itävallan musiikkieliittiin. Labor tuli 3-vuotiaana sokeaksi, mutta pystyi rakentamaan merkittävän muusikonuran ja opetti pianonsoittoa mm. Arnold Schönbergille ja Alma Mahlerille. Kahtia jakaantuneella musiikkikentällä hän ihaili Wagneria, mutta oli Brahmsin ystävä. Labor oli kiinnostunut renessanssi- ja barokkimusiikista, vaikka vaikutteet musiikissa eivät ole suuria. Capriccion tuplalevyllä esiintyvät soittajat todistavat kaunopuheisesti Laborin puolesta, ja levyjen neljä teosta kertovat kahden muusikkotuttavan vaikutuksesta. Klarinettisävellyksissä innoituksen lähteenä oli Richard Mühlfeld, jolle myös Brahms sävelsi klarinettiteoksensa. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Mieczyslaw Weinberg

Mieczyslaw Weinbergin (1919–1996) elämäntarinaan on kirjattu 1900-luvun synkimmät käänteet. Pako natsien valtaamasta Puolasta Stalinin Neuvostoliittoon ja ura juutalaisena säveltäjänä uudessa kotimaassa olivat jatkuvaa tasapainoilua veitsenterävällä trapetsilangalla. Weinbergin teokset ovat nousseet voimalla esiin hänen kuolemansa jälkeen lännessä, mutta Venäjällä hänen musiikkinsa on yritetty unohtaa entistä painokkaammin. Syytä ei ole vaikea arvailla, kun kuuntelee Sleesialaisen jousikvartetin levytystä Weinbergin viidennestä (1945) ja kuudennesta (1946) jousikvartetosta. Teokset ovat syntyneet NL:n sodanjälkeisen kurinpalautuksen aikana, ja ahdistava ilmapiiri kuuluu moniosaisten teosten […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Hélène de Montgeroult

Hélène de Montgeroult (1764–1836) oli ranskalainen aristokraattipianisti, jonka ura alkoi suuren vallankumouksen melskeisinä aikoina. 1780-luvulla hänellä oli salaisia diplomaattitehtäviä, ja jossain vaiheessa hän joutui itävaltalaisten vangiksi. Vallankumousterrorin aikaan hänen väitetään selvinneen giljotiinilta improvisoimalla tuomarit liikuttaneita muunnelmia Marseljeesista. Vuosina 1788–1812 hän toimi Pariisin konservatorion pianonsoiton opettajana ja julkaisi kolmiosaisen pianonsoiton harjoituskokonaisuuden, yhteensä 116 etydiä. Clare Hammond on valinnut tuosta kokonaisuudesta 29 kappaletta, jotka astuvat romantiikan maailmaan sekä haikealla tunneilmaisullaan – yli puolet kappaleista on mollissa – […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Stephen Hough

Takács-kvartetti on tehnyt pitkään yhteisyötä pianisti Stephen Houghin kanssa, josta kiitoksena levylle on päätynyt tämän ensimmäinen jousikvartetto (2021). Sarja maailmanmiehen matkakohteita tavoittelee 1920-luvun ranskalaismusiikin elämäntunnetta ja eleganssia. Levyllä Houghin näppärä sävellys joutuu kovaan seuraan, ja miltei hätkähtää, kuinka paljon terävämmäksi soitto muuttuu Dutilleux’n tiiviiksi rakentamassa yökuvaelmassa. Vaikka musiikilla on säveltäjän sanoin ”impressionistinen puolensa”, painopiste on motiivityössä, joka rakentaa pienistä palasista ”Avaruuden peilin” ja ”Pysäytetyn ajan”. Takács-kvartetti on Dutilleux’n teoksessa parhaimmillaan ja rentoutuu jälleen Ravelin F-duuri-kvarteton […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Johann Sebastian Bach

Aapo Häkkinen on tulkinnut Bachia vuosikymmenien ajan vienoäänisellä klavikordilla, joka Forkelin varhaisen elämäkerran mukaan oli säveltäjän mielisoitin. 1960-luvulle asti ulottuvat myös Andras Schiffin muistot klavikordista, mutta suurimman osan Bach-levytyksiään hän on tehnyt nykyaikaisella konserttiflyygelillä. Bachin mieltymystä klavikordiin ei tarvitse ihmetellä, sillä saundi on rikas ja täynnä nyansseja. Rajoituksetkin ovat ilmeisiä: olohuonetta suurempiin tiloihin ääni katoaa eikä tavoita suurta yleisöä Tuo intiimiys tuo Bachin yhtä hyvin kuin Schiffin ja hänen kuulijansa kosketusetäisyydelle musiikkiin. ECM:n levyllä Schiff […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Johann Sebastian Bach

Gamba oli Bachille tuttu soitin, ja vaikka gambayhtye ei 1700-luvun alkupuolen Saksassa ollut ajankohtainen moniäänisyyden instrumentti, hän varmaan tunnisti sen sointimaailman ja roolin polyfonisen ajattelun kehityksessä. Phantasm-yhtyeen kolmas kokoelma ”Hyvävireistä consortia” on ryhmitelty vapaiden ”preludimaisten” kappaleiden ja fuugien jatkumoksi. Fuugat on poimittu enimmäkseen Wohltemperiertes Clavierin toisesta osasta. Yksi vaikuttavimpia kokonaisuuksia on WTC II:n preludi ja fuuga f-molli BWV 881, jossa yhtyeen lempeä atakki ja hunajaiseksi kypsynyt sointi tuovat moniäänisyyden harjoitukseen keskustelevaa inhimillisyyttä. Fuugiin johdattavista kappaleista […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.