Soitin ja kamarimusiikki

  Carl Friedrich Abel: Allegro A18, Sonaatti a-molli B93, Andante D-duuri A10. Carl Philipp Emanuel Bach: Sonaatti Wq 136. Georg Philipp Telemann: Fantasia TWV 40:36. Johann Sebastian Bach: Trio BWV 1025 (sov.). André Lislevand, gamba, Jadran Duncumb, luuttu ja teorbi, Emil Duncumb, fortepiano. Arcana A549.       Arcanan levyillä tarkastellaan gambataiteen iltaruskoa 1700-luvun puolivälin tienoilla. Vaikka gambataiteen huippu sijoittui ranskalaiseen barokkiin, pisimpään perinnettä vaalivat saksalaiset säveltäjät, joiden teoksissa tyylimurros tulee hyvin esiin. Gambisti Guido […]

Dvorakin neljä pianotrioa eivät ole yltäneet suosiossa ansaitsemalleen asteelle. Esikuvina ovat olleet lähinnä Smetanan teokset, eivät niinkään klassiset Beethovenin tai Schubertin triot. Monet kokoonpanoon liittyvät balanssiongelmat häipyvät slaavilaisen kerrontaperinteen myötä, vaikka viimeistä, Dumky-trioa lukuun ottamatta kaikki seuraavat tuttua neliosaista mallia. Boris Giltburg ja Haas-kvartetissa soittavat viulisti Veronika Jaruskova ja sellisti Peter Jarusek muodostavat ihanteellisen ja kamarimusiikilliseen vuorovaikutukseen kouliintuneen koplan. Heidän kuunteleva ja kekseliäs ote hersyy erityisesti harvemmin kuulluissa ensimmäisessä (1875-80) ja toisessa (1880) triossa. Tuikeassa […]

Etydien ei ole pakko olla tylsiä”, kirjoitti Debussy, joka suhtautui taiturikulttiin kriittisesti ja harjoitteluun luovasti. Sen vuoksi hänen kaksitoista etydiään pianolle eivät ole tavanomaisia harjoituskappaleita, vaan tutkivat eri näkökulmista sormien ja koskettimien suhdetta. En ole aina ollut yhtä vakuuttunut Steven Osbornen neroudesta kuin brittiarvostelijat, mutta tässä hän kaivaa rohkeasti esiin Debussyn etydeihin sisältyvän huumorin ja charmin siinä, missä graafisen taituruudenkin. Pour le pianossa Osborne muistuttaa, että Debussyn impressionismi vaatii laajaa kosketusasteikkoa, ei vain sävykkäitä pianissimoita, […]

Kroatialainen Bojan Cicic on periodiviulisti, joka muistetaan Academy of Ancient Musicin vetäjänä ja Illyrian Consortin perustajana. Cicic ei ole ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen barokkiviulisti, haluaa ikuistaa suhteensa Bachin ”kuuteen sooloon ilman bassoa”. Hänen instrumenttinsa on G. Tononin barokkiviulu vuodelta 1701, ja äänitys on tehty pienessä skotlantilaisessa kivikirkossa, partitat ensimmäisellä ja sonaatit toisella levyllä. Ensimmäisestä Allemandesta alkaen on selvä, että Cicic lähestyy viulukirjallisuuden suurta monumenttia kunnioituksella ja pieteetillä. Yhtäkään yksityiskohtaa ei lasketa karkuun, vaan jokainen moniäänisyyden […]

Seppo Pohjola on synnynnäinen kvartettosäveltäjä. Hänen seitsemään teokseen yltäneestä kvartettotuotannostaan syntyy kokonaisuus, jota voi tarkastella säveltäjätyön musiikillisena ja elämäkerrallisena jatkumona. Hän on siinä suhteessa Haydnin, Beethovenin, Bartókin tai Shostakovitshin hengenheimolainen, vaikka ilmaisun parametrit tulevat pohjoisempaa. Vuosina 2018 ja 2021 syntyneet viides, kuudes ja seitsemäs kvartetto ovat tiiviitä, yksiosaisia ja noin parikymmenminuuttisia teoksia, joissa musiikki soljuu luontevasti kohtauksesta toiseen. Teokset hahmottuvat usein juuri sarjoina kohtauksia, joissa Pohjola viipyy aina tovin verran tiettyjen teemojen ja tekstuurien parissa. […]

1800-luvun amerikkalaisfilosofin mukaan nimetty Emerson-kvartetti on soittanut pienin muutoksin vuodesta 1976, ja nyt on tullut aika sanoa näkemiin – vaikka ei hyvästi. Alphan levyn otsikkona on ”Päättymätön matka”, joka kertoo, ettei kamarimusiikissa tulla koskaan maaliin. Emerson-kvartetti on ollut hieno esimerkki amerikkalaisesta tarkasta soitosta ja analyyttisestä tulkintatavasta, joka pääsee oikeuksiinsa viimeisellä levyjulkaisulla. Kappalevalikoima sisältää sekä haikeita eron elementtejä että askelia uuteen tuntemattomaan. Kvartetti on kutsunut levylle kumppanikseen sopraano Barbara Hanniganin, joka aloittaa harvinaisuudella, Hindemithin Melancholie-laulusarjalla Christian […]

Gabriel Faurén pianomusiikki, kolmetoista Nokturnoa ja Barcarollea, on edelleen harvinaisuus konserteissa ja levyllä. Faurén pianolyriikalla on jännittävästi pakoileva luonne, vaikka kyseessä on visusti romanttinen ja hienovireinen musiikki. Molemmat teostyypit seurasivat Fauréta elämän läpi ja niissä erottuu kehitys Chopin-vaikutteisesta romantiikasta lakonisempaan, läpikuultavampaan ja arvoituksellisempaan ilmaisuun. Juuri siinä piilee haaste, johon armoitettu virtuoosi Marc-André Hamelin on halunnut käydä käsiksi. Hamelin on ennenkin loistanut ohjelmistossa, jonka kulmakivenä ei ole tekninen suorituskyky, vaikka ylivertaisesta soittotaidosta on apua myös tämän […]

Huilisti Sung-Huyn Cho ja oboisti Kyeong Ham olivat koulukavereita, opiskelivat yhdessä ja soittivat korealaisista puhaltajista koostuvassa Veits-kvintetissä. Wilhelm Friedemann Bachin kahdelle huilulle säveltämistä duetoista tehtyihin sovituksiin he tutustuivat Wolfgang Schultzin ja Hansjörg Schellenbergerin levyllä ja halusivat heti tehdä oman versionsa niistä. Oboe tuo kombinaatioon enemmän väriä, mutta yhtenäisyyttä ei ole menetetty – soitto on kuin yhteisellä hengityksellä luotu ja fraseeraus delikaattia, ja kontrapunktiset linjat polveilevat elävässä ja vapaan oloisesti kiemurtelevassa dialogissa. Duettojen melankolinen henki tulee […]

Säveltävillä naisilla ei menneinä aikoina ollut helppoa tietä edessään, mutta ranskalaisella Louise Farrencilla (1804-1875) oli keskimääräistä enemmän onnea. Taiteisiin kannustanut perhetausta sekä säveltäjän ja pianistin työtä tukenut aviomies eivät 1800-luvulla olleet itsestäänselvyyksiä, vaikka Farrenc sai osansa myös aikansa ennakkoluuloista. Hänen tuotantoonsa kuuluu kolme beethovenilaista linjaa jatkanutta sinfoniaa sekä näyttävästi konsertoivaa kamarimusiikkia, josta oiva esimerkki on vuonna 1839 valmistunut pianokvintetto kontrabassolla vahvistettuna. Englantilaisen Rebecca Clarken (1886-1979) taival oli paljon kivisempi: hänen isänsä katkaisi musiikkiopintojen tuen ja […]

Leos Janacekin kaksi jousikvartettoa näyttäytyvät usein impulsiivisten tunteiden temmellyskenttinä. Tottahan Tolstoin Kreutzer-sonaatin mustasukkaisuuden leimahduksia peilaava ensimmäinen ja vanhan säveltäjän Intiimejä kirjeitä nuorelle rakastetulle lähettävä toinen jousikvartetto lainehtivat suurissa tunteissa, epäilyksissä ja kiihkeissä onnen hetkissä. Mutta viime vuosina se on usein johtanut tehosteiseen soittoon, jossa kähisevät sul ponticellot ja piiskana sivaltavat purkaukset jyräävät alleen kaiken muun. Escher-kvartetilla on enemmän malttia ja dramaattiset käänteet tekevät suuremman vaikutuksen kasvaessaan luontevasti teosten tekstuurista. Tsekkiläisillä yhtyeillä on Janacekin musiikissa kotikenttäetu, […]

Agnes Tschetschulin (1859–1942), Ida Moberg (1859–1947), Minna von Knorring (1846–1918), Betzy Holmberg (1860–1900), salanimellä N. Lago säveltänyt Laura Netzel (1839–1927) sekä Ingeborg von Bronsart (1840–1913) ovat ”toisia” suomalaisia tai suomalaistaustaisia viulusäveltäjiä, joista historiankirjat ovat olleet hiljaa. He edustavat Simone de Beauvoirin ”toista sukupuolta” eli naisia. Sen lisäksi yhteistä näyttäisi olevan säätyläinen tausta ja kosmopoliittinen elämä. Pienimuotoisissa viuluteoksissaan he liikkuvat vapautuneesti romanttisessa tyylissä ja käsittelevät taiturillisesti soolosoitintaan. Kaikki kappaleet ovat ammattitaitoisesti viimeisteltyjä ja musiikillisesti mieleenpainuvia, eli […]

Iiro Rantala matkasi viime helmikuussa Berliinistä Venetsiaan yhdessä kaupungin filharmonikoiden yhdeksänhenkisen yhtyeen kanssa. Livetaltionti Venetsia-teemaisesta konserttikokonaisuudesta liikkuu ketterästi kaupungin historiassa ja sulauttaa kaiken elämänmyönteiseksi musiikiksi, jossa huumori kukkii kappaleiden taustoissa. Niinpä gondoliajelu Pyhän Markuksen aukiolle kertoo ruotsalaisperheestä, joka tunnistaa paikan Bond-elokuvista. Romeo ja Steve sommittelee jenkkarytmejä Djagilevin ideaan gaybaletista. Monteverdi näyttäytyy 1600-luvun valssiaallon nostattajana, ja Sibelius siemailee grappaa, eikä tunnetusti osaa kertoa Ainolle, milloin hän palaa, ”koska olen säveltäjä, en ennustaja”. Rantalan ideat ovat yhtä […]