Telemann
Georg Philipp Telemann: Soolofantasiat gamballe. Richard Boothby, viola da gamba. Signum SIGCD544. Vuonna 2000 Ala-Saksissa sijaitseva Ledenburgin linna luovutti musiikkikokoelmansa Saksan valtionkirjastolle. Kymmenen vuoden perkaamisen jälkeen tutkijat nostivat sieltä päivänvaloon Georg Philipp Telemannin kaksitoista fantasiaa viola da gamballe. Vuonna 1735 julkaistu mutta sitten kadonnut teoskokonaisuus on jo ennätetty julistaa vuosisadan musiikkilöydöksi, ja ainakin soolo-ohjelmistoa janoavat gambistit ovat tanssineet onnesta. Telemann kehui osaavansa soittaa lähes kaikkia barokkiajan soittimia, ja hänen soolofantasiansa viululle ja huilulle kuuluvat lajinsa […]
Schubert
Franz Schubert: Pianosonaatti B-duuri D. 960, Impromptut D.935 (op. 142). Marc-André Hamelin, piano. Hyperion CDA68213. Virtuoosivuorien valloittaja Marc-André Hamelinia ei ensimmäiseksi miellä suureksi Schubert-tulkiksi. Kun muistaa hänen taannoisen Feldman-levynsä, hiljaisten nyanssien ja pitkien taukojen taipaleen, ei ylläty Schubertin viimeisen pianosonaatin avaruudesta ja levollisesta peruspulssista. Hamelin pirskottaa matkan täyteen epäröintiä ja aavistuksia, ja kosketuksen kirjo hellistä kuiskauksista jyliseviin purkauksiin on vaikuttava. Vaikka tulkinnasta tulvii nostalgiaa ja riipivää kaihoa, sen hallitseva tunne on elämän ja sitä rajaavan […]
Rahmaninov
Sergei Rahmaninov: Etudes-Tableaux opp. 33 ja 39. Stephen Osborne, piano. Hyperion CDA68188 Études-tableaux, ”kuvaetydit”, oli Rahmaninovin itse kehittämä pianomusiikin lajityyppi, jossa yhdistyi romanttinen kuvailevuus ja virtuoosihaasteet. Painopiste on kuvailevuudessa, mutta aiheet säveltäjä jätti salaisuudeksi, vaikka hän paljasti niistä yksityisesti jotakin. Vallankumouksen ja maastapaon alla syntyneisiin kappaleisiin on tallennettu kuin muistikortille venäläistä sielunmaisemaa ja tshehovilaista tarkkailua, joka Stephen Osbornen levytyksessä soi hämmästyttävän autenttisesti. Osborne tuntuu ottaneen lähtökohdakseen säveltäjän oman, suorasukaisen, mutta ylimyksellisen ja toisinaan äkkipikaisen soittotavan. […]
Mozart
W.A. Mozart: Huilukvartetot. Sami Junnonen, huilu, Thomas Kemp, viulu, Robert Smissen, alttoviulu, Richard Harwood, sello. Resonus Classics RES10216. Kansainvälistä solistiuraa tekevä suomalaishuilisti Sami Junnonen loistaa hiljakkoin perustetun brittiyhtiö Resonuksen Mozart-levyllä yhdessä Chamber Domaine -ensemblen jousisoittajien kanssa. Junnosen huilu livertää ylellisen vuolaana, tulvillaan hehkeää tunnetta mutta ajautumatta sentimentaalisuuden puolelle. Levy on ylipäätään houkuttavaa kuultavaa nelikon musisoidessa vinhan hyväntuulisesti Mozartin neljän huilukvarteton parissa. Mitään graafisen läpivalaisevaa klassismiluentaa ei tehdä, vaan sävellykset on otettu paremminkin sellaisena yhteisen viihtymisen […]
Francœur
François Francœur: Sonaatit viululle ja basso continuolle, 1. Kirja. Kreeta-Maria Kentala, viulu, Lauri Pulakka, sello, Mitzi Meyerson, cembalo. Glossa GCD 921809 (2CD) Kannattaa kaivaa arkistoja! Kreeta-Maria Kentalan, Mitzi Meyersonin ja Lauri Pulakan viimeaikaiset levytykset Richard Jonesin ja G.B. Somisin viulumusiikista olivat poikkeuksellisen ihastuttavia vanhan musiikin levyjä, joita olisi vähättelyä kutsua vain vähän tunnettujen barokkisäveltäjien esittelyiksi. Nyt vuorossa on François Francœur (1698–1787), jonka parikymppisenä julkaisemassa viulusonaattikokoelmassa kaikuvat Euroopan-kierroksen vaikutteet. Kosmopoliittisessa synteesissään Francœur jatkaa Couperinin ja Muffatin […]
Beethoven
Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit nro 17 ”Myrsky” op. 31/2, nro 13 op. 27/1, nro 25 op. 79, nro 30 op. 109. Angela Hewitt, piano. Hyperion CDA68199. Angela Hewitt jatkaa Beethovenin pianosonaattien levytystä yhdellä myöhäisellä ja kolmella keskimmäisen kauden teoksella. Paino on levyä kehystävillä ”Myrsky”-sonaatilla op. 31/2 sekä E-duuri-sonaatilla op. 109, vaikka kummassakaan tapauksessa paino ei merkitse raskautta. D-molli -sonaatin ääriosien temmellys on tavallista kevyempää ja väliosien luistavuus suorastaan siroa. Myöhäisessä E-duuri -sonaatissa on haltioitunutta eteerisyyttä, […]
Soria sävykirjolla
Fernando Sor: Kitarateoksia. Petri Kumela, kitara. Tempus clásico 10140 Fernando Sorin (1778–1839) klassistisilta kitarakappaleilta ei odota juuri muuta kuin pariisilaissalonkien harmitonta suloa, mutta Petri Kumela sytyttää ne täyteen taianomaisia maailmoita. Etenkin valikoiman suurimuotoisemmat sävellykset kuten sonaatti nro 1 ja Fantaisie élégiaque osoittavat Pariisissa vaikuttaneen espanjalaissäveltäjän taituruuden käsitellä kitaraa pianon kaltaisena suursoittimena, ja niissä Kumela herkuttelee mielikuvituksellisella sävykirjolla. Sorin etydit ovat yksiulotteisempia tunnelmapaloja, joissa pääosaan nousee sointikauneus. Meksikolaisyhtiö Tempus clásicon tuottamalla levyllä soi nimittäin soitinerikoisuus: alkuperäiskitara, […]
Rahmaninovin aristokratiaa
Sergei Rahmaninov: 24 preludia. Nikolai Lugansky, piano. Harmonia mundi HMM 902339. Nikolai Lugansky levytti Rahmaninovin pateettisen cis-molli-preludin ja op. 23:n kymmenen preludia vuonna 2000 Eratolle. Nyt ilme on vakavampi ja sisäistyneempi, tempot hitaampia ja pianistinen kontrolli hienovaraisempaa. Rytmit piirtyvät terävämmin ja dynaaminen asteikko on laajentunut, samalla kun tunneilmaisuun on tullut aristokraattista etäisyyttä. Harmonian mundin äänitys on tehty pari askelta kauempaa, mutta merkittävin ero aikaisempaan on, että Lugansky tarjoilee varhaisempien kappaleiden kanssa op. 32:n kolmetoista preludia, […]
Nordgrenia sisäistyneesti
Pehr Henrik Nordgern: jousikvartetto nro 3, Equivocations, sonaatti soolosellolle, jousikvintetto op. 110. Kokkola-kvartetti, Eija Kankaanranta, kantele, Marko Ylönen ja Janne Virkkala sello. Alba 421. Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin muusikoista koostuva Kokkola-kvartetti toimi 1980-luvulla ja teki jo silloin erinomaisia levytyksiä Pehr Henrik Nordgrenin jousikvartetoista. Sitten toiminnassa seurasi pitkä tauko, kunnes kvartetti pantiin 2016 uudelleen kasaan eri soittajin. Kamariorkesterin sisällä kuunteluun ja reagoimiseen perustuva kamarimusiikillinen perinne ja omien sointi-ihanteiden vaaliminen ovat kuitenkin jatkuneet ainutlaatuisen tiiviinä, mikä selittää sen, että […]
Konsertoista kvintetoiksi
Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertot nro 11-13 KV 413-415. Kadenssit: Bent Sørensen. Katrine Gislinge, piano, Stenhammar-kvartetti. Alba ABCD 418. Mozartin pianokonsertot 11-13 vuodelta 1782 edustivat hänelle tasapainoa taiteellisesti haastavan ja helposti ymmärrettävän ilmaisun välillä. Hän luonnehti teoksia ”erittäin loistokkaiksi ja korvaa miellyttäviksi, mutta vajoamatta tietenkään verettömyyteen”. Varmana menestyksestään hän laati konsertoista kotioloissa soitettavat kvintettiversiot pianolle ja jousikvartetille, mutta julkaisu osoittautui tappiolliseksi ja Mozartin uusi populaarityyli liian vaikeaksi. Katri Gislingen ja Stenhammar-kvartetin levytyksessä kvintettiversiot puhkeavat kukkaan, vaikka […]
Inhimillistä periodi-Brahmsia
Johannes Brahms: Viulusonaatit. Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, viulu, Tuija Hakkila, piano. Ondine ODE 1315-2 Periodi-instrumentalistit Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch ja Tuija Hakkila matkaavat myötäelävästi Brahmsin rinnalla tämän viulusonaateissa. Empaattista syvyyttä tuovat levylle huolellisesti asetellut, sonaateissa lainatut Brahmsin liedit sekä Hakkilan säveltäjän elämää ja ympäristöä pirteästi maalaileva vihkoteksti. Äänitykset on tehty Wienissä paikallisen soitinkokoelman alkuperäissoittimilla, ja levy henkii musiikkiolohuoneen välitöntä tunnelmaa. Brahmsin tunnemaailmaa ei lähdetä kiertämään filosofisille mutkille tai rakentamaan siitä maailmaasyleileviä tulkintoja, vaan lämpöisessä yhteisymmärryksessä musisoiva duo elää sonaattien […]
Bachia pinnallisesti
Johann Sebastian Bach: Soolosellosarjat. Seeli Toivio, sello. CelebCD 107 Valtaosa Seeli Toivion levytyksistä on ollut hittikimaroita ja sovituksia, joten on positiivista, ettei hän ole päätynyt tekemään ”Bachin sellosarjojen parhaat” -levyä. Pinkin prinsessaunelman siivittämänä leijaillaan sellismin kovaan ytimeen. Tecchler-sello vuodelta 1707 soi muhevasti kirkkoakustiikassa, mutta Toivion Bach-lähestymistapa on auttamatta riittämätön. Hän etenee partituurin pinnalla tulkiten musiikkia mahdollisimman vähän. Sisältö on kevyttä, mutta sameasti rullaavasta soitosta ei löydy ilmavuutta. Kukin sarja liihottelee alusta loppuun muuttumattomana, sievän tasapaksuna […]