Soitin ja kamarimusiikki

Franz Schubert: Jousikvartetto nro 14, ”Tyttö ja kuolema”. Jean Sibelius: Jousikvartetto op. 56, ”Voces intimae”. Ehnes-kvartetti. Onyx 4163. Kanadalaisviulisti James Ehnes on tehnyt näyttävää soolouraa, mutta tässä hän esiintyy kamarimuusikkona, nimeään kantavan jousikvartetin primaksena. Tiukasta viimeistelystä ja kultivoituneen suoraviivaisesta soitosta voi tulla mieleen Heifetzin ja kumppaneiden muinaiset kamarimusiikkilevytykset, mutta Amy Schwartz Monetti, Richard O’Neill ja Robert deMaine eivät ole Ehnesiä vaatimattomampia muusikoita. Heille taituruus merkitsee enemmän kvaliteettia kuin vauhtia. Se tekee Schubertin ”Tyttö ja kuolema” […]

Sergei Prokofjev: Pianosonaatit nro 2, 6 ja 8. Alexander Melnikov, piano. Harmonia mundi HMC 902202. Venäläisessä perinteessä Prokofjevin pianosonaatteja käsitellään usein moukaroivalla bravuurilla, joka jättää jälkeensä savuavia flyygelejä ja mykistyneitä kuulijoita. Alexander Melnikov ei ole samaan muottiin valettu. Koulukunnan tuntomerkit, teräksinen tekniikka ja järisyttävä fortissimo, ovat tallella, mutta musiikin jäsentelyssä on enemmän malttia ja älyä. Valaisevat Prokofjev-tulkinnat eivät ole yllätys erinomaisten Skrjabin– ja Shostakovitsh-levytysten jälkeen.   Melnikovin liukkaassa liikkeessä ja kipunoivissa rytmeissä on baletin ilmavuutta, […]

W.A. Mozart: pianosonaatti B KV 281m, G KV 283, B KV 333 ja D KV 576. William Youn, piano. Oehma Classics 1856. Korealainen, Amerikan kautta Saksaan kotiutunut William Youn päättää Mozartin pianosonaattien levytyksensä, joka on ollut nautintoa alusta loppuun: helmiäiskoruina sädehtiviä juoksutuksia, laulavuutta ja eleganttia muodontaa – romantisoimatta ja pirteän irtonaisella otteella. Neljännen setin sonaatit saavat sopivan erilaiset karaktäärit salonkitunnelmasta oopperallisuuteen ja D-duuri -sonaatin rajojarikkovuuteen. Ainoita asioita, mitä jää kaipaamaan, on astetta dramaattisempi ja retorisempi ote, […]

L’ange & Le Diable. Pietro Locatelli: sonaatti d, Jean-Marie Leclair: sonaatti C, Antoine Fourqueray: sarja c, Giuseppe Tartini: sonaatti g. Chouchane Siranossian, viulu, Jos van Immerseel, cembalo. Aplha 255. 1700-luvun kahta viulistiystävää, Locatellia ja Leclairia kuvattiin enkeliksi ja demoniksi. Edellisen sonaatti sätkii koko ajan ulos kauneuden raameista, ja tehot saavat huipentumansa sooloviulu-finaalissa, joka tuo mieleen Paganinin. Leclairin sonaatti on taas kaunopuheista kukkaiskieltä. Barokkiviulun uusi tähti, armenialais-ranskalainen Chouchane Siranossian on kummassakin suvereeni. Vielä enemmän hän antaa […]

Point and Line. Claude Debussyn ja Toshio Hosokawan etydejä. Momo Kodama, piano. ECM New Records. Ranskan ja Japanin taiteella on ollut pitkät yhteydet. Ranskalainen kuvataide ammensi 1900-luvun alussa japanilaisista puupiirroksista, ja Toru Takemitsu vakiinnutti ranskalaisen impressionismin vaikutteet japanilaiseen taidemusiikkiin. Ei ollut siis tuulesta temmattu idea yhdistellä Debussyn ja Hosokawan pianoetydejä. Vaikka vuosisadan ikäero ja kulttuurierot tuntuvatkin, yhteistä on värikerroksilla ja -pigmenteillä leikkiminen ja vapaa suhde muotoon. Etydeissään Hosokawa jättää muiden teostensa pittoreskit luontoaiheet, kuten pianokonserttonsa […]

Sergei Rahmaninov: Triot élégiaque nro 1 g-molli ja nro 2 d-molli op 9. Lise de la Salle, piano; Bartolomiej Niziol, viulu, Claudius Herrmann, sello. Philharmonia records. Soittaja-säveltäjien ominaispiirteenä on kirjoittaa sellaisia osuuksia teoksiinsa, ettei tarvitse paljon kiilailla saadakseen omalle instrumentilleen parhaat palat. Leimallisesti pianistiset Frédéric Chopin ja Franz Liszt panivat paukut pianoon, ja kylkiäisinä muut saavat soittaa mukana. Samaa henkeä on Sergei Rahmaninovin nuoruuden kahdessa elegisessä pianotriossa, joissa hän jo näyttää myöhemmin konsertoissaan tavaramerkikseen vakiinnuttamaansa […]

Encores after Beethoven. Mm. Schubert: Allegro es-molli D 946, Bach: preludi ja fuuga b-molli BWV 867. András Schiff, piano. ECM 1950. Joskus pianistit julkaisevat encore-kokoelmia etydeistä, preludeista, sormiakrobaattisista taikatempuista ja herkistä tunnelmakuvista loppukevennyksen hengessä, koska sellainenhan encore on ‒ pieni, herkullinen jatke konsertin ilmoitettuun ohjelmaan, mikäli yleisö sitä tarpeeksi anelee. Encore elää jännityksestä, joka herää jo lippuluukulla ja kohoaa väliajalla kilpaa juomalasin kuplien kanssa. Kun pianisti anelun edessä jatkaa kumarrustaan pianotuolille, katsomon valtaa helpotus ja […]

Maire Halava: Pianolevytykset 1951-1966. Beethoven: Pianokonsertto nro 4. Schumann: Pianokonsertto. Prokofjev: Pianosonaatti nro 3, Gavotti op. 32. Bach: Partita BWV 826, Chopin: Schrezo nro 3, Nocturne op. 48/1, Impromptu A op. 29, Valssit op. 70/1, op. 64/2 & e op. posth. Sibelius: Valssi op. 34/1, Ständchen op. 58/9, Tempo di Minuetto op. 58/7, Arabesque op. 76/9. Kaski: Burlesque op. 32/3, Syysaamu op. 21, Vuorenpeikkojen iltasoitto. Palmgren: Pianokonsertto nro 3, Scherzo E-duuri, Laguunilla op. 67/6. Brahms: […]

Northern Attraction. Matthew Whittall: Points of Attraction, Veli Kujala: Lairë, Jukka Harju: Pohjoiset vedet. Jukka Harju, käyrätorvi, Sonja Fräki, piano, Reeta Maalismaa, viulu, Mari Palo, laulu. Pilfink JJVCD-165. Huppu niskaan, niska lysyyn ja ulos viimaan. Käsillä on levy nimeltä Northern Attraction. Tietty kuvan ja nimen ironinen ristiriita hyppää silmille, kun levyn kantta koristaa keskitalven tuiskun autioittama Mannerheimintie ja sisälehteä oksanpätkien asuttama Töölönlahden jääpeite. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin luulisi levyraitojenkin johdattelevan, vaan ei syytä kaamosmasennukseen. Musiikillinen […]

Jean Sibelius: pianotriot, Schissi: Nene, Lefkowitz: Ruminations, Wennäkoski: Päärme, Saariaho: Je sens un duxième cœur. Sibelius Piano Trio. Yarlung Records 2CD 52638. Kolme Sibeliuksen pianotrioa höystettynä Saariahon, Wennäkosken, amerikkalaisprofessori David L. Lefkowitzin ja argentiinalaisen Diego Schissin teoksilla vaikuttaa aluksi liiankin kunnianhimoiselta hedelmäsalaatilta, mutta ei. Jälkikäteen voi todeta sekoituksen osasten ruokkivan toinen toistaan. Schissin ja Lefkowitzin taustapeleissä näkyy varjoja kansanmusiikillisista aineksista siinä missä Sibeliuskin nyökkäilee maalaistunnelmiin. Olkoonkin, että teokset ovat tuoreeltaan sävellettyjä, uskoisin niiden uppoavan vanhakantaisempaankin […]

Franz Schubert: pianotriot op 99 B ja 100 Es. Andreas Staier, fortepiano, Daniel Spec, viulu, Roel Dieltiens, sello. Harmonia Mundi 902233 34. Schubertin pianotriot alkavat intiiminä, viattomana kotimusiikkina mutta laajenevat sitten miltei sinfonisiin mittasuhteisiin, joissa modulaatiot kouraisevat syvää kaipuuta ja kehittelyt intohimoa. Perspektiivien laajuuden on tultava esiin myös soinnissa, ja harvoinpa se onnistuu niin kuin näissä perioditulkinnoissa.  Andreas Staier soittaa kopiota vuoden 1827 wieniläisestä Graf-pianosta. Sen soinnin selkeys, alukkeiden terävyys ja skaalojen hopeinen havina sopivat […]

Joseph Haydn: Jousikvartetto nro 1 op. 1, Jousikvartetto op. 33/5, Jousikvartetto op. 77/1. Goldmund-kvartetti. Naxos 8.573701. Nuori saksalainen Goldmund-kvartetti tarjoaa yhdellä levyllä poikkileikkauksen Joseph Haydnin kvartettotuotannosta. Haydn selitti vanhoilla päivillään tulleensa jousikvarteton ”isäksi” vahingossa, mikä tarkoittaa, ettei neliosainen malli kirkastunut hänelle vielä alussa. Osapuilleen 1764 valmistunut ensimmäinen jousikvartetto op. 1 edustaakin vielä keveää, viisiosaista divertimento-lajiketta. Aika ei sen parissa käy silti pitkäksi, etenkin kun Goldmund-kvartetilla on lämmin ja kultivoitunut sointi. ”Venäläisessä” kvartetossa op. 33/5 (1781) […]