Joonas Ahosen huippulevy
Charles Ives: Sonaatti nro 4 viululle ja pianolle, Pianosonaatti nro 2. Joonas Ahonen, piano, Pekka Kuusisto, viulu. BIS 2249. Joonas Ahosen levykatalogin modernit klassikot saavat jatkokseen suurenmoisen tulkinnan Ivesin Concord-sonaatista. Ahonen ei lähde paiskomaan tästä amerikkalaisen musiikin kulttiteoksesta pianokolossia vaan punoo seittimäisen hienosti auki tavattoman kerrosteista tekstuuria, johon Ives on pyrkinyt vangitsemaan Massachusettsin Concordissa 1800-luvun puolivälissä vaikuttaneiden transsendentalistikirjailijoiden ajattelua ja tyyliä. Ahosen otteessa on Ivesin mielenlaatuun sopivaa huoletonta lempeyttä ja soinnillista herkkyyttä. Ivesin tinkimätön kompleksisuus […]
Brahmsin kahdet kasvot
Johannes Brahms: pianosonaatti nro 3 F, intermezzoja ja capriccioita op. 76, op. 116, 117 ja 118, balladi g, Klavierstücke op. 119, valssi As. Nelson Freire, piano. Decca 00289 4832154. Johannes Brahms: pianosonaatti nro 1, seitsemän fantasiaa op. 116, Schumann-variaatiot op.9. Jonathan Plowright, piano. BIS 2147. Nelson Freiren ja Jonathan Plowrightin samoihin aikoihin ilmestyneet Brahms-levyt eivät voisi olla erilaisempia. 73-vuotias brasilialainen mestari Freire tarjoaa vanhan koulun ylellisiä hyveitä kuten rubatoa, kelluskelevaa sointinautiskelua ja tunteellista fraseerausta, kun […]
Schönberg
Arnold Schönberg: Jousikvartetot nro 2 ja 4. Malin Hartelius, sopraano, Gringolts-kvartetti. BIS 2267. Schönbergin toinen jousikvartetto (1907-1908) edustaa kirjaimellisesti loikkaa myöhäisromantiikasta atonaaliseen avaruuteen. Tuo loikka tulee kahden instrumentaalisen osan jälkeen sopraanosoolon johdattaessa musiikin uuteen maailmaan. ”Ich fühle Luft von anderem Planeten”, ”Tunnen ilman toiselta planeetalta”, laulaa Malin Hartelius erinomaisen Gringolts-kvartetin mukana, mutta ei menetä otettaan maallisiin tunteisiin ja kaipaukseen. Kaksitoistasäveljärjestelmää testannut neljäs kvartetto (1936) on Schönbergin äkäisimpiä luomuksia, mutta Gringolts-kvartetti valaa siihenkin poikkeuksellista runoutta ja […]
Prokofjev
Sergei Prokofjev: Neljä etydiä op. 2. Gavril Popov: Suuri pianosarja op. 6. Dmitri Shostakovitsh: Pianosonaatti nro 1. Vladimir Rebikov: ”Toisella puolella” op. 47. Samuil Feinberg: Pianosonaatti nro 6. Juri Favorin, piano. Melodija MEL CD 10 02459. Prokofjevin 18-vuotiaana säveltämät etydit ovat hänen pelinavauksensa motoristis-mekanistiseen modernismiin. Gavril Popov (1904-1972) sijoittaa tuohon maisemaan myös klassistisia elementtejä ja päättää ”Suuren pianosarjansa” kaistapäiseen fuugaan. Ensimmäisessä pianosonaatissaan (1926) Shostakovitsh kokeilee jopa dodekafoniaa. Samuil Feinberg (1890-1962) muistetaan paremmin uraauurtavien Bach- ja […]
Englund
Einar Englund: Kootut pianosävellykset. Preludi ja fughetta: Hommage à Bach, Sonatiinit nro 1-2, Preludium, Humoresque, Pieni Toccata, Sicilienne, Preludi I, Sinuhe, Introduzione e toccata, Pianosonaatti nro 1, Lauttasaaren Rotary-klubin marssi. Laura Mikkola, piano. Toccata Classics TOCC 0356. Muistan hyvin, miten elegantti ja suvereeni näky Einar Englund (1916-1999) oli ensimmäisen pianokonserttonsa solistina. Vaikka uudet säveltäjäpolvet olivat 1980-luvun alussa jo marssineet esiin, Englundin jättämä vaikutelma oli moderni, puhdaslinjainen ja teeskentelemätön. Ne ovat hyveitä, jotka kuuluvat myös hänen […]
Bach
Johann Sebastian Bach: Ranskalaiset sarjat 1-6. Vladimir Ashkenazy, piano. Decca 483 2150. Bachin klaveerisarjat BWV 812-817 eivät ole erityisen ranskalaisia, mutta ne on helpompi tunnistaa maantieteellisestä viitteestä kuin Breitkopfin luettelonumeroista. 80 vuotta heinäkuussa täyttänyt Vladimir Ashkenazy on levyttänyt lähes koko keskeisen pianokirjallisuuden ennen kuin on vanhoilla päivillään keskittynyt Bachiin. Sormet eivät ole yhtä vetreitä kuin viisikymmentä vuotta sitten, mutta Bachin musiikin tarkastelu kertyneen pianistisen viisauden läpi on palkitsevaa. Vaikka soitin on moderni flyygeli eikä Ashkenazy […]
Viihdyttäviä laulusovituksia
Earl Wild: Virtuoosisia pianosovituksia Rahmaninovin lauluista sekä Tshaikovskin, Faurén, Bachin, Rubion ja Churchillin kappaleista. Martin Jones, piano. Nimbus NI 5965. Arvioin jokin aika sitten Julia Severuksen soittamia pianosovituksia Rahmaninovin lauluista (Naxos) ja jäin kaipaamaan jotain vähän lennokkaampaa, so. säveltäjäpianistin omaa soittotapaa seuraavaa. Amerikkalaispianisti Earl Wild (1915-2010) oli tunnettu Rahmaninov-tulkinnoistaan. Hänen sovituksensa kolmestatoista Rahmaninovin laulusta ovat taiturillisempia ja romanttisempia kuin Severuksen. Bravuurihenkisyydessään ne viettävät välillä vähän salonkimusiikin suuntaan, mutta ainakaan minua se ei haittaa. Joka tapauksessa […]
Vakuuttava Kamus
Esa-Pekka Salonen: Homunculus jousikvartetille, György Ligeti: jousikvartetto nro 1, Benjamin Britten: jousikvartetto nro 3. Kamus-kvartetti. Alba AVCD 409. Kamus-kvartetti on erinomainen nykymusiikin ja 1900-luvun musiikin tulkki, minkä tämä hieno levy osaltaan todistaa. Yhtenäiseksi muokkautunut sointi muodostaa rikkaan väripaletin ja taipuu huudoista kuiskauksiin ulottuvaan dynamiikkaan. Sitä tämän levyn teokset vaativat. Päätösteokseksi on valittu Benjamin Brittenin kolmas kvartetto. Se on sisäistyneisyydessään vaikea teos, sairaan miehen kirjoittama ”jälkinäytös” Kuolema Venetsiassa -oopperalle. Kamus saa kuitenkin paljon irti sen hiljaisuuden […]
Elämänmakuista Buxtehudea
Dietrich Buxtehude: Triosonaatit op. 1. Arcangelo. Alpha 367. Dietrich Buxtehude (1637-1707) on parkkeerattu musiikin historiassa Bachin edeltäjäksi, vaikka voisimme Bachin tavoin arvostaa hänen musiikkiaan sen omien ansioiden perusteella. Ensimmäisellä opusnumerolla 1694 julkaistut seitsemän triosonaattia ovat hyvä esimerkki Lyypekin mestarin taidoista ja omaperäisyydestä. Melodinen päävastuu on viulisti Sophie Gentillä ja gambisti Jonathan Mansonilla, jotka luotaavat musiikillisen parisuhteen läheisyyttä ja itsenäisyyttä aistikkaasti ja mielikuvituksella. Musiikillisena potkurina toimii cembalisti Jonathan Cohenin ja luutisti Thomas Dunfordin continuo, joka seuraa […]
Uutuuksia soitinharvinaisuudelle
”Orfeo Amoroso”, uutta musiikkia decacordelle: Lynch, Jalkanen, Tiensuu, Koshkin, Hille, Salo, Kõrvits, Mari Mäntylä, decacorde Alba ABCD 406Kymmenkielinen kitara decacorde, eräänlainen luutun ja kitaran yhdistelmä, juontaa juurensa jo 1700-luvulta ja muistuttaa soitinten historian moninaisuudesta. Nykymusiikkisoittimena siinä on samaa potentiaalia kuin kanteleissa. Mari Mäntylä on omistautunut decacorden esille tuomiseen ja myös kehitellyt uusia soitinmalleja. Hänen toinen soololevynsä sisältää yksinomaan uusia decacordesävellyksiä, joista lähes kaikki ovat syntyneet tätä levyä varten. Mäntylän luottosäveltäjä Pekka Jalkasen lisäksi mukana on värikäs […]
Ikimoderni C.P.E Bach
Carl Philipp Emanuel Bach: Tangere. Freye Fantasie Wq 67, Sonaatti II Wq 57, Rondo II Wq 59/4, Fantasiat Wq 1178, 11-12, Fantasia Wq 112/8, Klaveerikappale Wq 117/1, Solfeggio Wq 112/2-4, 10, Rondo II Wq 61/4 Sonaatti VI Wq 55, Fantasia II Wq 59/6. Aleksei Ljubimov, tangenttipiano. ECM 476 3652. Carl Philipp Emanuel Bachin musiikista erottuu sekä tiukkaan etikettiin mukautuva hovimies että hetken tunneimpulsseja seuraava fantastikko. Aleksei Ljubimovin levyllä hän näyttäytyy jälkimmäisessä roolissa. ”Niin yllättäviä kuin […]
Moniääninen ajattelija
Dmitri Shostakovitsh: Preludeja ja fuugia. Ilari Kaila: Toccata. Matei Gheorghiu: Pianosonaatti nro 2. Mikko Nisula: Pianosonaatti. Kirill Kozlovski, piano. Pilfink Records JJVCD-175. Musiikki ei ehkä ole niin ajatonta ja universaalia kuin joskus toivottiin, mutta moniäänisyys kurinalaisine liikkeineen on näyttänyt järkevältä ja toimivalta silloinkin, kun maailma sen ympärillä on ollut kaaoksessa. Se lienee ollut lähtökohta Shostakovitshin preludeille ja fuugille, ja se tuntuisi olevan myös teemana Kirill Kozlovskin levylle, joka on otsikoitu hänen taiteellisen tohtoritutkielmansa pohjalta ”Shostakovitshiksi […]