SoitinKmOld

Erik Bergmanin pianomusiikkia. Tuomas Mali, piano. Pilfink records JJVCD-166. Suomalaisen modernismin ja dodekafonian uudisraivaajan Erik Bergmanin (1911–2006) orkesteri- ja vokaalimusiikki kyllä tunnetaan, mutta hänen pianomusiikkinsa on jäänyt hämärän peittoon. Vähän syystäkin. Tekstin tai soitinvärien puuttuessa säveltäjän toivoisi piiskaavaan mielikuvituksensa laukalle, mutta Bergman on tyytynyt vain taittelemaan paperimassasta sinänsä mallikelpoisia mutta elementtirakennelmien tuntuisia origameja. Esimerkiksi Intervalles op. 34 perustuu – yllätys yllätys – kaikkiin intervalleihin, mikä kelpo sävellysteknisestä lähtökohdastaan huolimatta kuuluu nykyään lähinnä opiskelijoiden kotiläksytyyliin. Toisaalta […]

Das Wohltemperierte Akkordeon. J.S. Bach: preludeja ja fuugia. Mie Miki, harmonikka. BIS-2217. Johann Sebastian Bachin 48 preludin ja fuugan kokoelmaa tavataan nimittää ”pianon Vanhaksi testamentiksi”, jonka edellyttämään hartauteen on yltänyt lähinnä Svjatoslav Richterin pedaaliin hukutettu ja verkkaisuuteen venytetty kirkkoäänitys modernilla Steinwaylla. Harmonikansoittaja Mie Mikin valikoima on niin ikään taltioitu kirkon kaiuissa, mikä kuuluu kiisselinä äänten herätessä aina vailla äkkinäisiä atakkeja. On kuitenkin väärin luulla, että Bachia voi tulkita vain oikein tai väärin, napakasti tai velloen, teemoja […]

Sergei Tanejev: Pianotrio op. 22. Nikolai Rimski-Korsakov: Pianotrio c-molli. Leonore-pianotrio. Hyperion CDA68159. Sergei Tanejev (1856-1915) oli parhaimmillaan kamarimusiikissa ja pianotrio op. 22 (1907) on hänen parhaita kamariteoksiaan. Tshaikovskin tai Rahmaninovin triot tunteva venäläisromantiikan ystävä voi pettyä siihen, että Tanejev oli kiinnostuneempi musiikillisesta rakennus- ja käsityöstä kuin vyöryvästä tunneilmaisusta. Ei d-molli-triosta slaavilaista tunnetta puutu, eikä sen tavallista kiinteämpi muodonkäsittely tee siitä abstraktia.  Kun teokseen syventyy – ja se onnistuu Leonore-trion levytyksellä mainiosti – sen kamarimusiikillinen vuorovaikutus […]

Franz Liszt: Pianoteoksia ja –transkriptioita. Imogen Cooper, piano. Chandos 10938 Älykäs romantiikan tulkki Imogen Cooper on tehnyt syvällisen Liszt-levyn, joka kietoutuu tämän Liebestod-transkription ympärille. Sen rinnalle Cooper on tuonut vastikään menehtyneen unkarilaisen Zoltán Kocsisin transkription Tristan-alkusoitosta. Lisztin ja Wagnerin suhteesta kiinnostunut ohjelma on täyteläinen: on välähdys Wagnerin omaa pianomusiikkia, Lisztin myöhäisteosten tummaa kokeellisuutta sekä italialaisissa ja saksalaisissa kulttuuriliemissä marinoituja teoksia – valikoima Vaellusvuosien Italiaa sekä Lisztin oma pianoversio Faust-sinfonian Gretchen-osasta. Jälkimmäinen on levyn helmiä. Nykyään […]

Joseph Haydn: Jousikvartetot op. 54 ja 55. The London Haydn Quartet. Hyperion CDA68160 (2 cd). Haydnin kaksi jousikvartetto-opusta 54 ja 55 valmistuivat vuonna 1788, ja hän antoi ne Esterházassa toisena viulunsoittajana toimineelle Johann Tostille myytäväksi pariisilaiselle kustantajalle. Näissä ensiviulun osuus on erityisen briljantti. Vain yhdellä kvartetoista, op. 55/2 f-molli, on lisänimi: ”Partaveitsi” – jollaiseen säveltäjä tarun mukaan oli valmis vaihtamaan teoksen. Mitkään legendat eivät kuvasta näiden kvartettojen kekseliäisyyttä, yllätyksellisyyttä ja ammattitaitoa. Haydn oli tässä vaiheessa […]

W.A. Mozart: Fantasia c, sonaatti nro 14 c, Robert Schumann: Fantasia C, Geistervariationen. Pjotr Andreszewski, piano. Warner Classics 0190295888558. Puolalainen Pjotr Andreszewski on ollut oman tiensä kulkija siitä lähtien, kun hän nuorena Leedsin pianokilpailussa käveli ulos kesken semifinaaliesityksensä koska tunsi, ettei soittanut tarpeeksi hyvin. Hän esiintyy harvakseltaan ja vain sellaisin ohjelmin, joissa hänellä on erityistä sanottavaa. Soitossaan yhdistelee pidättynyttä eleganssia individualistisiin otteisiin. Chopin on puolalaisen pianistin sotaratsu, mutta siinäkin hän on välttänyt kaluttuja polkuja. Kuulin […]

Sergei Tanejev: Jousikvartetto nro 8, Jousikvintetto nro 2. Carpe Diem -kvartetti, James Buswell, alttoviulu. Naxos 8.573671.   Sergei Tanejevin (1856-1915) vakavamielinen venäläisromantiikka kukkii parhaimmillaan kamarimusiikissa, jota amerikkalainen Carpe Diem -kvartetti on levyttänyt Naxosille. Tanejev sävelsi 11 jousikvartettoa, joista kahdeksas on vuodelta 1883. Säveltäjän klassisistista ihanteista kertoo kolmanneksi osaksi sijoitettu menuetti, mutta pääosassa ovat lämminsävyinen C-duuri ja vuolas melodisuus, vaikka aiheet eivät jääkään pitkäksi aikaa pyörimään mieleen. Vuonna 1905 valmistunut toinen jousikvintetto kuuluu Tanejevin parhaisiin teoksiin. […]

Franz Schubert: Jousikvartetto nro 14, ”Tyttö ja kuolema”. Jean Sibelius: Jousikvartetto op. 56, ”Voces intimae”. Ehnes-kvartetti. Onyx 4163. Kanadalaisviulisti James Ehnes on tehnyt näyttävää soolouraa, mutta tässä hän esiintyy kamarimuusikkona, nimeään kantavan jousikvartetin primaksena. Tiukasta viimeistelystä ja kultivoituneen suoraviivaisesta soitosta voi tulla mieleen Heifetzin ja kumppaneiden muinaiset kamarimusiikkilevytykset, mutta Amy Schwartz Monetti, Richard O’Neill ja Robert deMaine eivät ole Ehnesiä vaatimattomampia muusikoita. Heille taituruus merkitsee enemmän kvaliteettia kuin vauhtia. Se tekee Schubertin ”Tyttö ja kuolema” […]

Sergei Prokofjev: Pianosonaatit nro 2, 6 ja 8. Alexander Melnikov, piano. Harmonia mundi HMC 902202. Venäläisessä perinteessä Prokofjevin pianosonaatteja käsitellään usein moukaroivalla bravuurilla, joka jättää jälkeensä savuavia flyygelejä ja mykistyneitä kuulijoita. Alexander Melnikov ei ole samaan muottiin valettu. Koulukunnan tuntomerkit, teräksinen tekniikka ja järisyttävä fortissimo, ovat tallella, mutta musiikin jäsentelyssä on enemmän malttia ja älyä. Valaisevat Prokofjev-tulkinnat eivät ole yllätys erinomaisten Skrjabin– ja Shostakovitsh-levytysten jälkeen.   Melnikovin liukkaassa liikkeessä ja kipunoivissa rytmeissä on baletin ilmavuutta, […]

W.A. Mozart: pianosonaatti B KV 281m, G KV 283, B KV 333 ja D KV 576. William Youn, piano. Oehma Classics 1856. Korealainen, Amerikan kautta Saksaan kotiutunut William Youn päättää Mozartin pianosonaattien levytyksensä, joka on ollut nautintoa alusta loppuun: helmiäiskoruina sädehtiviä juoksutuksia, laulavuutta ja eleganttia muodontaa – romantisoimatta ja pirteän irtonaisella otteella. Neljännen setin sonaatit saavat sopivan erilaiset karaktäärit salonkitunnelmasta oopperallisuuteen ja D-duuri -sonaatin rajojarikkovuuteen. Ainoita asioita, mitä jää kaipaamaan, on astetta dramaattisempi ja retorisempi ote, […]

L’ange & Le Diable. Pietro Locatelli: sonaatti d, Jean-Marie Leclair: sonaatti C, Antoine Fourqueray: sarja c, Giuseppe Tartini: sonaatti g. Chouchane Siranossian, viulu, Jos van Immerseel, cembalo. Aplha 255. 1700-luvun kahta viulistiystävää, Locatellia ja Leclairia kuvattiin enkeliksi ja demoniksi. Edellisen sonaatti sätkii koko ajan ulos kauneuden raameista, ja tehot saavat huipentumansa sooloviulu-finaalissa, joka tuo mieleen Paganinin. Leclairin sonaatti on taas kaunopuheista kukkaiskieltä. Barokkiviulun uusi tähti, armenialais-ranskalainen Chouchane Siranossian on kummassakin suvereeni. Vielä enemmän hän antaa […]

Point and Line. Claude Debussyn ja Toshio Hosokawan etydejä. Momo Kodama, piano. ECM New Records. Ranskan ja Japanin taiteella on ollut pitkät yhteydet. Ranskalainen kuvataide ammensi 1900-luvun alussa japanilaisista puupiirroksista, ja Toru Takemitsu vakiinnutti ranskalaisen impressionismin vaikutteet japanilaiseen taidemusiikkiin. Ei ollut siis tuulesta temmattu idea yhdistellä Debussyn ja Hosokawan pianoetydejä. Vaikka vuosisadan ikäero ja kulttuurierot tuntuvatkin, yhteistä on värikerroksilla ja -pigmenteillä leikkiminen ja vapaa suhde muotoon. Etydeissään Hosokawa jättää muiden teostensa pittoreskit luontoaiheet, kuten pianokonserttonsa […]