Maalaistuoksuinen Martinu
Bohuslav Martinu: Spalicek, orkesterisarjat nro 1 ja 2, Rapsodia-Konsertto alttoviululle ja orkesterille. Mihail Zemtsov, alttoviulu, Eestin Kansallinen sinfoniaorkesteri, johtajana Neeme Järvi. Chandos CHAN 10885. Bohuslav Martinun vuonna 1932 valmistunut mutta myöhemmin muokkaama Spalicek on lajityypiltään ooppera-baletti. Aiheena olivat tsekkiläiset kansansadut ja -leikit, joista syntyi ehkä hieman hajanaista kerrontaa, mutta kahteen laajaan orkesterisarjaan on riittänyt paljon värikästä ja folkoristista musiikkia. Eestin Kansalliset sinfonikot soittavat Martinun maalaistuoksuisia melodioita ja hilpeitä rytmejä ilmeisen innokkaasti. Chandosin verraten kaikuisa äänitys […]
Oivallista Palmgrenia Porista
Selim Palmgren: Pianokonsertot nro 1, 2 ”Virta” ja 3 ”Metamorfooseja, 7 kappaletta viululle ja pianolle op. 78. Henri Sigfridsson, piano, Pori Sinfonietta, johtajana ja viulistina Jan Söderblom. Alba ABCD385. Palmgrenin pianokonsertot ansaitsevat uuden levytyksensä, ja Alba on taannut julkaisulleen omistautuvan otteen valitsemalla orkesterin säveltäjän synnyinsijoilta Porista. Levy käynnistyy toisella pianokonsertolla, jonka ”Virta” (1913, Kokemäenjoki) polveilee alun hämärästä synkkyydestä helmeilevään viihteellisyyteen ja edelleen letkeisiin kansanmusiikkitunnelmiin. Palmgrenin pianokonsertot eivät edusta suurta formaattia, mutta ne kuulostavat usein paremmilta […]
Schumannia nuorekkaasti
Robert Schumann: Pianokonsertto, Johdanto ja Allegro appassionato, Johdanto ja Konsertti-Allegro, Träumerei. Jan Lisiecki, piano, Orchestra dell’Academia Nazionale di Santa Cecilia, johtajana Antonio Pappano. Deutsche Grammophon 479 5327. Puolalaistaustainen mutta kanadalainen Jan Lisiecki kokoaa Schumannin konsertoivat teokset pianolle ja orkesterille yhdelle levylle samalla tavoin kuin Angela Hewitt jokin aika sitten. Hieman nopeammissa tempoissaan Lisiceki tuntuu ottavan musiikin totisemmin kuin huomioivaa etäisyyttä pitävä maannaisensa. Molemmat lähestymistavat ovat tervetulleita: Lisieckin ote on nuorekas, sivuille […]
Lisää terää Elgariin
Edward Elgar: Sellokonsertto. Gustav Holst: Invocation. William Walton: Sellokonsertto. Imogen Holst: The fall of the leaf. Steven Isserlis, sello, Philharmonia Orchestra, johtajana Paavo Järvi. Hyperion CDA68077. Brittisellisti Steven Isserlis tietää varmasti Elgarin sellokonserttoon kotimaassaan kohdistuvat odotukset. Se kuuluu myös tulkinnasta, joka on keskimääräistä kiukkuisempi ja herkkäliikkeisempi, ehkä joissakin persoonallisissa vedoissaan myös hieman tähdentelevä. Osa teoksen eeppisestä perinteestä on jätetty sivuun syvemmälle porautuvan tunneilmaisun hyväksi, mutta Isserlis tavoittaa hienosti myös teoksen suuret hetket. Jollain tavoin Waltonin […]
Wellington voittaa
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 7, Wellingtonin voitto op. 91. Ignaz Josef Pleyel: Jubel Marsch. Jan Ladislav Dussek: Brunswick Marsch. Orchester Wiener Akademie, johtajana Martin Haselböck. Alpha Resound 473. Beethoven koki joulukuussa 1813 yhden uransa suurimmista menestyksistä, kun seitsemäs sinfonia kantaesitettiin hyväntekeväisyyskonsertissa Wienin yliopistossa. Martin Haselböck ja Wienin Akatemian orkesteri levyttivät samassa paikassa saman konserttiohjelman, jonka suurin vetonaula ei ollut A-duuri-sinfonia. Beethoven oli ryhtynyt yhteistyöhön metronomin keksijä Johann Nepomuk Mälzelin kanssa ja suunnitteli tämän keksimälle […]
Älykkö romantikkona
Antonin Dvorak: viulukonsertto, Romanssi f, Josef Suk: Fantasia g. Christian Tetzlaff, viulu, Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Hannu Lintu. Ondine 1279-5. Tetzlaff on viulistiälykkö, joka etsii koko ajan musiikista uusia värejä ja puhuvia ilmeitä eikä tyydy romanttiseen standardisoittoon makeine vibratoineen. Dvorakin konsertto ei ensin tule mieleen hänen ydinosaamisensa esittelijänä, mutta hän on omaksunut enemmän pelimannimaista otetta. Pontevan kansanomaisuuden jälkeen lyyristen jaksojen hiljainen tuikkiminen ja lennokas filigraanityö tuntuvat sitäkin vangitsevammilta. Paikoin soittoon ilmestyy yllättävänkin kitkeriä ja rouhivia […]
