perjantai maaliskuu 29. 2024
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Liity sinäkin mukaan RONDON KAUPPA valikon kautta!

Claude Debussy

  Liverpoolin Kuninkaallinen filharmoninen orkesteri nousi Vasili Petrenkon johtajakaudella brittiorkesterien eturiviin. Petrenko lopetti vuonna 2021, ja hänen seuraajanaan on aloittanut venezuelalais-armenialainen Domingo Hindoyan, joka on naimisissa tähtisopraano Sonya Yonchevan kanssa. Onyxin ranskalaisen musiikin kokoelma on Hindoyanin ja liverpoolilaisten pelinavaus äänilevyllä, joka lupaa valoisaa tulevaisuutta. Petrenkon slaavilaisten tunteiden tilalla on nyt gallialaista eleganssia ja rationalismia, jonka ansiosta Debussyn pakoileva Jeux kuulostaa tavallista tiiviimmältä ja määrätietoisemmalta. ”Faunin iltapäivästä” jää samalla otteella uupumaan magiaa. Ehkä olisikin voinut levyttää […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Kalevi Aho

  Kalevi Ahon ensimmäinen viulukonsertto (1981) ja ensimmäinen sellokonsertto (1984) olivat nelisenkymmentä vuotta sitten pelinavauksia teoslajissa, jonka edustajia on sittemmin kertynyt kolmekymmentä. Ahon suunnitelmana on ollut säveltää konsertto kaikille orkesterisoittimille, mutta Bis:n uusi levy todistaa, että on palkitsevaa palata keskeisiin soolosoittimiin vuosikymmenien kokemusten jälkeen. Aholle haaste on moninkertainen, sillä hän ei halua itsensä ohella toistaa muitakaan konserttokirjallisuuden patenttiratkaisuja. Toinen viulukonsertto (2015) on ulkoisesti perinteisempi tapaus, kolmiosainen suuren formaatin teos. Toinen sellokonsertto (2013) kertoo tumman viisiosaisen […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Alban Berg

Alban Bergin musiikki on harvoin kuulostanut näin kauniilta. Andrew Davis ei suoranaisesti romantisoi säveltäjän modernistisia teoksia, mutta teokset tuntuvat asettuvan enemmän Mahlerin sinfonioiden kuin Schönbergin teorioiden jatkoksi. Vaikutelmaa tehostaa BBC:n sinfoniaorkesteri, joka liikkuu näissä tummien värien maisemissa kuin kotonaan, vailla atonaalisuuden tuottamaa kipeyttä ja angstia. Ensimmäisen maailmansodan varjossa syntyneet kolme orkesterikappaletta op. 6 ovat Bergin lähimmäs sinfoniaa sivuava teos. Sen hapuilevat melodialinjat ja riitasointuiset harmoniat sulautuvat Davisin tulkinnan suvereenissa orkesterinkäsittelyssä häilyvien varjojen impressionismiksi. Raastavampia tulkintoja […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Béla Bartók

Bartókin Divertimento (1939) ja Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille ja celestalle (1936) ovat teoksia, joissa hänen moderneista, folkloristisista ja klassistisista herätteistä sulautunut tyylinsä soi intensiivisimmillään. Divertimenton otsikko viittaa viattomaan viihteeseen, mutta hitaasta osasta ryömivät painajaisnäyt kertovat enteitä totalitarismin kauhuista ja lähestyvästä suursodasta. Myös asiallisen otsikkonsa taakse piiloutuva varhaisempi teos käy sinfonisessa järjestyksessä ja teräksenlujissa rakenteissaan läpi hämmentävän määrän häälyviä tunnelmia ja draamaa. Molemmat kuuluvat 1900-luvun klassikoihin ja taiturinumeroihin, joiden haasteisiin Pietari Inkisen johtama, Saarbrückeniä ja Kaiserlauternia […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Aleksandr Arutjunjan ym.

Venäläinen trumpetinsoitto oli aikoinaan voimalaji, joka poikkesi kuuluvasti länsimaisista ihanteista. Suomessa vieraillut ja opettanut ukrainalaistaustainen Timofei Dokshitzer (1921–2005) edusti suoraa ja kaiken läpäisevää neuvostotrumpetismia, jolle Arutjunjanin ja Weinbergin railakkaan virtuoosiset konsertot sopivat kuin smetana borssikeittoon. Dokshitzerin muistolle levynsä omistanut kanadalaistrumpetisti Paul Merkelo tunnistaa tyylilajin, ja yhteistyö Hans Grafin johtaman Venäjän Kansallisorkesterin kanssa on asianmukaisen reipasta. Parhaimmillaan Merkelo on Arutjunjanin armenialaismelodioita pursuavassa lyhyessä koitoksessa (1950). Weinbergin trumpettikonserton (1967) kolmiosainen rakennelma – Etydejä, Episodeja ja Fanfaareja – […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

John Luther Adams

Laulut ovat ajatuksia, jotka hengitetään ulos silloin, kun ihmiset antavat suuren voiman liikuttaa itseään”, on lausunut inuittivanhin Orpingalik John Luther Adamsin uuden sävellyksen motoksi. Adamsin Silassa (2021) niin esiintyjät kuin kuulijat sulautuvat maailman hengitykseen (The Breath of the World) verkkaisessa pulssissa ja veistoksellisissa harmonioissa, joissa soi Wagnerin Reininkultansa alussa tavoittama myyttinen alkuvoima. Teos on sävelletty viidelle kuudentoista hengen muusikkoryhmälle – puupuhaltimia, vaskia, lyömäsoittimia, jousia ja laulajia – jotka ympäröivät ulkoilmassa yleisöä. Jokainen esittäjä soittaa tai […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Ralph Vaughan Williams

Englannissa vietettiin 2022 Vaughan Williamsin 150-vuotisjuhlaa, mutta säveltäjä ei ole vakiinnuttanut asemaansa yhtä lujasti kansainvälisessä ohjelmistossa. Martyn Brabbins ja BBC:n sinfoniaorkesteri vastaavat tuoreimmasta sinfonioiden kokonaislevytyksestä, josta on vielä yksi julkaisu tulossa. Vuonna 1947 valmistunut kuudes sinfonia on säveltäjän rajuimpia luomuksia, jonka dramaattinen sävelkieli yhdistettiin syntyaikana maailmansotaan. Brabbins ei tartu ennakko-oletuksiin vaan nostaa teoksesta esiin kaikki tasot ja yksityiskohdat. Tasapuolisessa tarkkavaisuudessaan tulkinnasta ehkä puuttuu vimmaa, jolla Stokowski aikoinaan naulasi teoksen historiaan, mutta Hyperionin huolella äänittämä esitys […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Jean Sibelius

Santtu-Matias Rouvalin Sibelius-levytykset Göteborgissa saavat jatkoa kolmannella ja viidennellä sinfonialla. Niiden seuraksi esitetään Pohjolan tyttären parisuhdekonflikti, josta on siivottu pois shamanistiset noitamenot. Varsinkin kolmas sinfonia kuulostaa raikkaalta ja svengaa runsaissa ostinato-rytmeissään. Hitaassa osassa Tshaikovski-yhteys erottuu tyylikkäänä plastisuutena. Finaalin alku on eritelty taitavasti: hymnimäinen pääteema nousee aiheiden risukosta ja oikenee pienen empimisen jälkeen näyttävästi täyteen mittaansa. Viidennen sinfonian ensiosassa temponvaihdokset toteutuvat luontevasti, mutta viimeinen rutistus tuntuu jäävän vähän piippuun. Göteborgilaiset tuntevat Sibeliuksensa, ja sinfoniset aiheet siirtyvät […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Jean Sibelius

Sibelius tutki Shakespearen Myrskyä kauan ennen kuin tanskalaiskustantaja Hansen ehdotti hänelle sen säveltämistä vuonna 1925. Sibelius sävelsi näyttämömusiikin ruotsinkieliseen tekstiin, mutta Poulsenin ohjauksessa se kuultiin Edvard Lembcken tanskannoksena. Niin myös Okko Kamun johtamassa kokonaislevytyksessä, jossa ääneen pääsevät Prosperon käskyjä toteuttava Ariel, kimppu sivuhenkilöitä, sekä oopperakuoro sanattomassa Tuulten kuorossa. Vähän raskaasti liihottelevaa Hanne Fischeriä lukuun ottamatta kaikki laulajat täyttävät tehtävänsä, mutta laulut eivät ole tämän draaman ydintä. Kamu valaa orkesterinumeroihin prosperomaista profeetallisuutta hitailla tempoilla, joka myllertävässä […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Francis Poulenc

Poulencin orkesteriteoksista pääsevät ääneen yleensä konsertot, ja niissäkin hän vältteli monumentaalisia kannanottoja. Niinpä ainoa sinfoniseksi luonnehdittava teos on keveä, BBC:lle ammoin sävelletty Sinfonietta, joka liihottelee kirpeän ilon ja haikeansuloisen kauneuden välillä. Viime heinäkuussa kuollut Bramwell Tovey painottaa BBC:n Konserttiorkesterin kanssa musiikin viehkeyttä, mutta Sinfonia Lahti pystyi äskettäisessä levytyksessään (BIS) tarkempaan soittoon sekä ytimekkäämpään ilmaisuun. Tovey oli ennen muuta balettikapellimestari, ja se on eduksi La Fontainen eläinsatuihin perustuvassa tanssiteoksessa Les Animaux modèles. Rakastunut leijona, heinäsirkka ja […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Rued Langgaard

Rued Langgaard (1893–1952) sävelsi ensimmäisen sinfoniansa 17-vuotiaana ja sai sille kantaesittäjäksi Berliinin filharmonikot vuonna 1913. Lisänimi ”Klippepastoraler”, ”Vuoripastoraaleja”, yhdistelee wagnerilaisessa saundissa mahtavia maisemia ja metafysiikkaa. Maantieteellisenä taustana ovat eteläruotsalaiset Kullenin jyrkänteet Juutinrauman reunalla, jossa vaelletaan Straussin Alppisinfonian (1915) tavoin vertauskuvallisesti kohti huippua. Matka kulkee ”Tyrskyistä ja auringonpaisteesta”, ”Vuorikukkien” (Fjeldblomster) ja ”Sadun” (”Sagn”) kautta ”Ylös vuorelle” (”Opad Fjeld”), jonka huipulta löytyy ”Elinvoima” (”Livsmod”). Langaardin näyistä kasvoi elämän ja 14 sinfonian myötä yhä villimpiä, mitä aikalaiset kavahtivat, […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Thomas de Hartmann

Ukrainassa syntynyt Thomas de Hartmann (1884–1956) opiskeli säveltäjäksi Arenskin ja Tanejevin johdolla, pakeni vallankumousta Ranskaan ja lyöttäytyi siellä yhteen armenialaismystikko Gurdijeffin kanssa. 1930-luvulla Hartmann kunnostautui elokuvamusiikin säveltäjänä, ja sekin kuuluu hänen toiminnantäyteisestä konserttimusiikistaan. Muutenkin hänen vuonna 1934 valmistunut ”Sinfonia-runoelmansa” on yhdistelmä 1900-luvun alun monenlaisista henkisistä ja musiikillisista virtauksista. Hartmann korosti teoksen olevan puhdasta musiikkia mutta hahmotteli taustaksi ”ihmisyyden vapauttamisen mekaanisuudesta”. Musiikki on vähän velkaa Skrjabinille, orkesterinkäsittely on hulppeaa ja muodonkäsittely eeppistä. Kolmiosainen ”Fantasia-konsertto” (1944) kontrabassolle […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.