Konsertti- ja Ooppera-arviot

Arvio: Avantin Suvisoitto, Mimodramas and Horror Clowns, Porvoon Taidetehdas 2.7.2023. Kamariorkesteri Avanti!, Bas Wiegers, kapellimestari, Tuuli Lindeberg, sopraano. Haydn, Ammann, Biber, Žuraj (ekS). Tyypillisesti nykymusiikkiin keskittyvän Avantin Suvisoiton tämänvuotiset taiteelliset suunnittelijat, säveltäjä Unsuk Chin ja pianisti-toiminnanjohtaja Maris Gothóni, olivat maustaneet ohjelmaa myös ripauksella vanhempaa musiikkia. Aikakausien rinnakkainasettelu oli näkyvintä alankomaalaisen Bas Wiegersin johtamassa päätöskonsertissa, jossa Dieter Ammannin ja Vito Žuraj’n 2010-luvun teokset saivat pareikseen Joseph Haydnin sinfonian nro 38 C-duuri sekä Heinrich Ignaz Franz von […]

  Opiskelijaoopperan perusraaka-aine on Mozart, jonka oopperarooleja on jokaisen laulajan hyödyllistä saada matkalaukkuunsa. Säännöllisesti toistuvat Mozart-produktiot ovat tyypillisesti myös ohjausnäkökulmien näyteikkunoita, näin tänäkin keväänä, kun sekä Sibelius-Akatemian ooppera että Metropolia-ammattikorkeakoulu tuottivat Figaron häät. Maalis-huhtikuun vaihteessa Helsingin Konservatoriolla esitetty Metropolian tuotanto sekä perjantaina ensi-iltansa saanut Sibelius-Akatemian produktio tarjosivat teokseen kaksi hyvin erilaista tulokulmaa. Anselmi Hirvosen ohjaama Metropolian Figaro oli pirteästi modernisoitu talousvaikeuksissa kipuilevan yrityksen toimistoon täynnä työyhteisön sisäistä vallankäyttöä. Sibelius-Akatemian tuotannon ohjannut Janne Lehmusvuo oli luonut […]

Barokkioopperat ovat parhaimmillaan sellaisissa ympäristöissä, jotka korreloivat musiikin kanssa. Pariisin Garnier-ooppera ja Versailles’n kuninkaallinen ooppera ovat sellaisia. Samalla teoksista voidaan tehdä nykypäivän peilejä tunteiden ajattomuutta hukkaamatta.   Pariisin vanha oopperatalo Garnier vastaa barokin kutsuun jo miljööllään, jonka monityylinen koristeellisuus kuva-aiheisiin kietoutuneine antiikin myytteineen antaa teoksille kaikupohjaa. Viime aikoina ranskalaisen barokin vaaliminen on kuitenkin jäänyt laitoksessa vähälle, mikä on kismittänyt ranskalaisia vanhan musiikin piirejä – olivathan Rameau-tuotannot (Les Indes galantes, Plateau, Hippolyte) 2000-luvun alkuvuosikymmenen suuria menestyksiä. Händel […]

Brittiläisen nykymusiikin voimahahmoihin kuuluva säveltäjä-kapellimestari Oliver Knussen on Suomessa tuttu vieras. Radion sinfoniaorkesterin perjantaikonsertissa aisti selvästi orkesterin ja sille tutun johtajan yhteistyön toimivuuden, ovathan myös Knussenin omimmat ohjelmistoalueet, nykymusiikki ja 1900-luvun alku, RSO:lle mieluista maaperää. Konserttikokonaisuus oli mielikuvia kutkutteleva, kun Knussenin käyrätorvikonsertto (1994) sai rinnalleen Ferruccio Busonin orkesterikappaleita, ja lopuksi herkuteltiin Brahmsilla. Suomalaisille Busoni on ylpeyttä tuottava nimi, sillä tämä kosmopoliittinen pianovirtuoosi saapui 1880-luvulla piskuiseen Helsinkiin pianonsoitonopettajaksi. Erityisen lämpimäksi illan tunnelman teki RSO:n oman käyrätorvensoittajan […]

  Marc-Antoine Charpentierin Médée on ranskalaisen barokkioopperan mestariteoksia, jonka taival ohjelmistoihin on ollut vaivalloinen. Se sai odottaa löytämistään käytännössä siihen asti, kun William Christie teki siitä kaksi levytystä ja lavatuotannon 1980- ja 90-luvuilla. Nyt on taas Médéen aika, sillä Christie palaa teokseen huhtikuussa Pariisin oopperan uudessa tuotannossa, joka jatkaa Madridin Teatro Realin. Myös Berliinin valtionooppera otti sen ohjelmistoonsa marraskuussa Sir Simon Rattlen johtamana ja Peter Sellarsin ohjaamana, osana vuotuista Barocktage-festivaaliaan. Charpentierin oopperaura tyssäsi aluksi siihen, […]

Kansallisbaletti on viime aikoina tarjonnut uusissa juonellisissa klassikoissaan pettymyksiä toisensa perään, ja uusi Kamelianainen jatkaa johdonmukaisesti samalla linjalla. Alexandre Dumas’n pariisilaisromaani kurtisaanin elostelusta, rakastumisesta ja keuhkotautiin kuolemisesta on saanut lukemattomia näyttämötulkintoja, tunnetuimpana Verdin ooppera La Traviata, Baletiksikin se on päätynyt useaan kertaan, ehkä hienoimpana John Neumeierin koreografia, joka valmistui Stuttgartiin 1978 ja pyörii Hampurissa yhä. En voi ymmärtää, mikä on saanut Kansallisbaletin johtajan Kenneth Greven tarttumaan juuri Val Camiparolin vuonna 1994 Floridan baletille valmistuneeseen versioon. […]

  Defunensemblen tuore julkaisu define function on muhkea tuplalevyllinen kansainvälistä ja kotimaista elektroakustista nykymusiikkia ja kattava kierros yhtyeen omimpaan ohjelmistoon. Eilinen levyjulkistamiskonsertti ei kuitenkaan esitellyt levyn sisältöä vaan juhlisti tapausta kahdella klassikolla: Kimmo Kuokkalan (s. 1973) teos O (2011) on muodostunut yhtyeen bravuuriksi maailmalla, kun taas Philip Glassin minimalismihitti Music in Fifths, joka ei sinällään kuulu yhtyeen perusruokavalioon, soi nyt defunensemblen näköisenä ja kuuloisena tulkintana. Hypnoottinen, minimalistinen estetiikka sitoi konserttia, jota yleisö seurasi intiimissä piirissä […]

Tallinnalainen Birgitta-festivaali esittää joka vuosi kirkkomusiikkiteoksen, josta tehdään enemmän kuin konsertti: teatterimainen spektaakkeli, joka esitetään vain kahdesti. Viime vuonna vuorossa oli Mozartin Requiem, tänä vuonna Haydnin Vuodenajat. Esiintymispaikkana toimivat vuonna 1407 perustetun birgittalaisluostarin rauniot, joiden sisälle on rakennettu toimiva konserttisali. Harvemmin esitetty Vuodenajat on pitkä oratorioteos, joka kertoo luonnon liikkeistä ja ajan kierrosta, sekä niiden vaikutuksista ihmisiin. Kristillisyys on huomattavasti vähemmän mukana kuin säveltäjän kuuluisammassa Luominen-oratoriossa. Solisteina eivät laula enkelit, vaan paimen Simon, hänen tyttärensä […]

3. ja 4. tammikuuta järjestettyjä välieriä pitivät hallussaan etenkin mezzosopraanot ja baritonit. 18. valtakunnallinen Lappeenrannan laulukilpailu esittelee jälleen liudan nuoria laulajalupauksia. Jury valitsi kilpailun viidentoista semifinalistin joukosta yhdeksän loppiaisena 6. tammikuuta klo 18 alkavaan loppukilpailuun. Finaalissa kuullaan ooppera-aarioita Tibor Bogányin johtaman Lappeenrannan kaupunginorkesterin säestämänä. Välierässä osallistujien oli määrä esittää erityylisistä lauluista muodostuva kokonaisuus, jonka lauluista vähintään yksi täytyi olla Brahmsin, Loewen, Mendelssohnin, Schubertin tai Schumannin lied. Lisäksi ohjelmassa täytyi olla vähintään yksi Hugo Wolfin lied […]

  Alkavalla kaudella Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri kilvoittelevat ohjelmiensa kiinnostavuudella. Molemmat tarjoavat poikkeuksellisen jännittävän konserttikauden. Huomenna Susanna Mälkki johtaa ensimmäisen konserttinsa HKO:n ylikapellimestarina tarjoten tujakan cocktailin, jossa kerrostuvat Ligeti, Sibelius, Saariaho, Lindberg ja Ravel. Eilen RSO ja Hannu Lintu avasivat kautensa näyttävästi Wagnerin Valkyyrian ensimmäisellä näytöksellä. Oopperaesitys muodosti jatkumon kevätkauden päättäneeseen konserttiin, jossa Violeta Urmana lauloi Brünnhildenä Jumalten tuhon loppukohtauksen: nyt Karita Mattila Sieglindenä, Simon O’Neill Siegmundina ja nousevaa Wagner-uraa tekevä Mika Kares Hundingina […]

Arvio: Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalo 6.12.2020 (suora lähetys). Hannu Lintu, kapellimestari, Han Kim, klarinetti, Mirka Viitala, piano. Damström, Crusell, Rautavaara, Leiviskä, Sibelius. Harvoin on Radion sinfoniaorkesterin itsenäisyyspäivän juhlakonsertin ohjelma ollut niin monipuolinen kuin tänä vuonna! On sääli, ettei moisesta ollut mahdollista nauttia rajoitusaikoina paikan päällä konserttisalissa – mutta toisaalta, kenties juuri orkesterin rajoitettu koko myös ohjasi ohjelmasuunnittelun pois suurteoksista. Ensi kertaa sitten itsenäisyyspäivän 2015 oli ohjelmassa viisi teosta; tuolloin niistä enemmistö oli Sibeliusta säveltäjän juhlavuoden kunniaksi, […]

Muutaman päivän sisällä Helsingissä on koettu kaksi omaehtoista oopperatuotantoa, jotka ammensivat antiikin maailmasta. Eilen ensi-iltansa saanut, ensimmäistä kertaa Suomen oopperalavoilla koettu Monteverdin Odysseuksen kotiinpaluu (1640) kertoo Homeroksen sankarin kuuluisan tarinan, kun taas lauantaina, maanantaina ja tiistaina esitetty Richard Straussin Ariadne auf Naxos (1912) on leikkisä teos teoksessa -musiikkiteatteria, jossa mytologisen sankarittaren yksinäisyyteen tunkee rempseä komediaseurue. Molemmat tuotannot olivat Ville Saukkosen ohjaamia, ja saarella kun oltiin, molemmissa heiteltiin rantapalloja – ei tosin samoja! ”] Ariadne auf Naxos sopi […]