LIVE-ARVIOT

Antonin Dvořákilla on 11 oopperaa, joista ainoastaan Rusalka on jäänyt kansainväliseen kantaohjelmistoon. Jos riittää uteliaisuutta tutustua niihin muihin, täytyy matkustaa Tshekkiin, jossa harvinaisuuksiakin kansallissankarilta pääsee esiin. Rondon lukijamatkalla Prahaan oli hyvä tilaisuus katsastaa Dvořákin seitsemäs ooppera Čert a Káča, jonka englanninkieliseksi nimeksi on vakiintunut The Devil and Kate (1899). Teos pyörii Tshekin Kansallisteatterissa Narodni Divalossa. Teos perustuu kansansatuun uppiniskaisesta ja epäviehättävästä nuoresta naisesta, joka kaapataan paholaisen valtakuntaan prinsessana, joka on tehnyt tarpeeksi pahoja tekoja joutuakseen […]

Aulis Sallisen Punainen viiva Turun kaupunginteatterissa. Ohjaus Mikko Kouki, musiikinjohto Ville Matvejeff.  Turun kaupunginteatterin isolla lavalla on tehty oopperaa viimeksi 2000-luvun alussa. Ohjelmassa oli muun muassa Verdiä, Janáčekia ja aivan viimeiseksi Ilkka Kuusiston Muumiooppera. Sitten peli puhallettiin poikki, kun akustiikka todettiin oopperalauluun kelvottomaksi. Paljon on virrannut Aurajoessa vettä sen jälkeen. Vanha oopperayhdistys on lakkautettu ja koko oopperatoiminta Turussa on muuttunut sattumanvaraiseksi, nykyisin toki enemmän tai vähemmän säännölliseksi, esitysareenoina lähinnä Turun konserttitalo ja Åbo Svenska Teater. […]

Arvio: Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalo 27.1.2023. David Robertson, kapellimestari, Orli Shaham, piano. Ligeti, Adams, Rahmaninov. Kuinka punoa kekseliään modernistin György Ligetin ja romantiikan viimeisen soihdunkantajan Sergei Rahmaninovin välinen tyylillinen juopa luonnolliselta tuntuvalla tavalla? Juuri tätä on hyvä ohjelmasuunnittelu: kykyä löytää palaset, jotka ensisilmäyksen eroistaan huolimatta loksahtavat toisiinsa loogisesti. Ligetin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta ja Rahmaninovin syntymästä 150, ja he ovatkin RSO:n kevätkauden laajan fokuksen kohteena, annettuina vakioina. Yhdysvaltalainen kapellimestari David Robertson onnistuikin kiitettävästi […]

Giacomo Puccinin Turandot, ensi-ilta Suomen Kansallisoopperassa 27.8. Ohjaus Sofia Adrian Jupither, musiikinjohto Hannu Lintu.  Vaikka Puccinin Turandot onkin suosittu oopperaklassikko, se on kaikkea muuta kuin helposti toteuttava. Miten tulkita muinaisen Kiinan hirmuvalta ja kosijoitaan mestauttelevan prinsessan sisäinen maailma ja herättää orjatar Liun hahmossa kiteytyvä myötätunto eloon? Entä prinssi Calaf – löytyykö hänestä muutakin kuin kliseisen herooista valloittajaa? Suomessa paras näkemäni Turandot oli Pet Halmenin karnevalistinen ohjaus Savonlinnan oopperajuhlille (2003), joka toi mukaan yhteyksiä Puccinin omaan elämään. […]

Tähtilaulajien varassa pyörivät klassikot ja ärhäkkäästi päivänpolitiikkaa käsittelevät tuotannot ovat oopperamaailman kaksi ääripäätä, joilla molemmilla on paikkansa. Wienissä niitä tarjosivat alkuvuonna Verdin Aida ja Offenbachin La Perichole.   Wienin valtionooppera oli menneinä vuosikymmeninä traditionaalisen oopperan suojasatama Regietheaterin myrskyjen keskellä. Sen vetovoima oli tähtilaulajissa ja maailman parhaassa oopperaorkesterissa. Taloon on toki saatu myös tyyliltään moderneja ohjauksia, mutta ne eivät aina ole istuneet sinne kovin hyvin, koska repertuaarisysteemin vaihtuvissa miehityksissä ei ole liiemmälti aikaa harjoitteluun ja näyttämötoteutuksen […]

Berliinin filharmonikot tarjosi viime viikolla residenssisäveltäjänsä Esa-Pekka Salonen johdolla mitä mieleenpainuvimman konserttikokemuksen. Illan ohjelman keskiössä oli Salosen vastavalmistunut puolituntinen järkäle Sinfonia concertante uruille ja orkesterille (2021-22), jonka lumoavan Saksan ensiesityksen kuultiin Olivier Latrya, jonka on määrä soittaa teos aikanaan myös Musiikkitalossa Radion sinfoniaorkesterin solistina.  Puolan radion kansallisen sinfoniaorkesterin, Berliinin filharmonkoiden, RSO:n, Philharmonie de Parisin, Los Angelesin filharmonikoiden ja NDR Elbphilarmonie -orkesterin yhteistilauksena syntynyt uutuusteos kuultiin Berliinissä Maurice Ravelin ja Béla Bartókin sävellysten rinnalla. Ohjelmakokonaisuus muodostikin […]

Dmitri Shostakovitshin ainut operetti Moskova, Tšerjomuški on jäänyt ohjelmistossa kuriositeetiksi, ja säveltäjä itsekin suhtautui siihen kriittisesti. Hän meni niin pitkälle, että pyysi ystäviään olemaan osallistumatta teoksen ensi-iltaan, jota hän kuvaili ”tylsäksi, heikoksi ja tyhmäksi”. Opera Box antoi tilaisuuden arvioida se itse tuomalla operetin ensimmäistä kertaa Suomeen nimellä Lempeä lähiössä. Musiikillisesti teos on yllättävän höttöinen ollakseen Shostakovitshia: kolme ja puoli tuntia neuvostoajan populaareja renkutuksia kuin posetiivista veivaten laittaa kärsivällisyyden koetteille. Sen runsaat henkilöhahmot ja tilanteet kuitenkin […]

Thaimaa on saanut nostettua klassisen tanssiteatterinsa khonin uuteen nousuun, ja vuosittaiseen huipputuotantoon satsataan kuin megamusikaaliin ikään. Tämänkertainen Thaimaan kansalliseepoksen jakso Maiyarapin taistelu yhdisti klassisen thai-tanssin kauneuden, maskien ja pukujen loiston sekä musiikin energian moderniin spektaakkeliin tavalla, joka oli puhdasta taikaa.   Joukko toiveikkaita mattimyöhäisiä parveilee Bangkokissa Thailand Culture Centerin kulmilla kyselemässä lippuja khon-esitykseen Maiyarapin taistelu. Tuotannon kaikki 20 esitystä ovat loppuunmyytyjä, ja sana sen spektaakkelin lumosta on kiirinyt myös niille, jotka eivät perinteisestä taiteesta hirvesti […]

Arvio: Tapiola Sinfonietta, Tapiolasali 16.12.2022. Sakari Oramo, kapellimestari; Anu Komsi, sopraano ja viulu; Minna Pensola, viulu ja sopraano. Weill, Tiensuu (ke.), Brahms. Suomen musiikkikoulutuksesta usein mainitaan, että maamme on väkilukunsa pieneen kokoon nähden pullauttanut maailmalle huomattavan määrän menestyneitä muusikoita, säveltäjiä ja kapellimestareita, mutta vähemmälle jää se huomio, kuinka heidän musikaalinen suuntautumisensa ja osaamisensa on usein paljon laaja-alaisempaa kuin vain yhteen instrumenttiin tai tyyliin fakkiutumista. Tästä laajuudesta toimi hyvänä esimerkkinä Tapiola Sinfoniettan syyskauden päättäneen konsertin kantaesitys, […]

Oopperalla ja sirkuksella on paljon yhteistä: vahvasti tyylitelty ja irreaalinen kerrontatapa, mahdollisuus hyödyntää alitajuisia asioita narratiivin logiikan ohi sekä tietysti taituruuteen liittyvä lumo. Tässä puhun erityisesti nykysirkuksesta, jossa punaista lankaa luodaan hahmojen lisäksi kokonaisvaltaisella visualisoinnilla ja jätetään eläinten kiusaaminen sikseen. Sirkus ja ooppera ovat kuitenkin vain harvoin kohdanneet onnistuneesti. Esimerkiksi 20 vuoden takaisessa Dario Fon Kansallisoopperaan ohjaamassa Rossinin Matka Reimsiin -oopperassa sirkustemput aluksi piristivät mutta sitten osoittivat irrallisuutensa. Kansallisoopperan syyskauden lopun vallanneessa CircOperassa oli lupaavat […]

Sibelius-viulukilpailujen voittaja Inmo Yang on saanut solistikeikkaa jo useamman suomalaisen orkesterin edestä, ja syystä. Hän ei ole pelkkä hetken loistava kilpailukomeetta vaan kiinnostava taiteilija, jolla on täydellinen tekniikka ja paljon sanottavaa. Ritarihuone-konserttien resitaali oli vapautunutta ja nautinnollista musisointia. Pianisti Irina Zahharenkova tuki nuorta viulistia vahvoin ottein, ja salintäyteinen yleisö osoitti innokkaasti suosiotaan. Heti alkuun kiinnitti huomiota vielä hunajaisempi viulun sointi kuin mitä Sibelius-viulukilpailussa kuultiin. Senkin on voiton satoa, sillä palkintoihin kuului Guarneri-viulun lainan mahdollisuus, ja […]

Helsingin barokkiorkesteri on syyskauden aikana jälleen kunnostautunut unohdettujen teosten esiin tuojana. Tällä kertaa niiden säveltäjät olivat niinkin tuttuja nimiä kuin B. H. Crusell ja Franz Schubert, joilta kuultiin suurimuotoisten teosten Suomen-ensiesitykset. Crusellin deklamaatio Den siste kämpen sisälsi raikasta ja mukaansatempaavaa musiikkia, mutta pitkä ja höttöistä ruotsalaista nationalismia kaikuva lausuntaosuus tuntui aikansa eläneeltä. Kuriositeettina se silti oli kiinnostava ja pani kuvittelemaan, millainen Crusellin iso kantaatti olisi ollut. Schubertin ooppera Alfonso ja Estrella sen sijaan oli yllättävänkin […]