LIVE-ARVIOT

Lahden Sibelius-festivaalin kunniavieraan roolin saivat tänä vuonna Viron valtiollinen sinfoniaorkesteri sekä sen johtaja, maailmalla tunnettu ja pitkän tähtiuran tehnyt kapellimestari Neeme Järvi. Ohjelma oli muun festivaalin tavoin puhtaasti Sibeliusta: pääteoksina toimivat 3. ja 4. sinfonia, joiden eteen pienemmiksi numeroiksi oli ripoteltu Romanssi C-duuri jousiorkesterille sekä Kuolema-näyttämömusiikin Kurkikohtaus ja Valse triste. Konsertin käynnistyessä Romanssilla kiinnitti ensimmäisenä huomion jousien tummempi sävy suomalaisorkestereihin verrattuna. Alkusoiton virkaa toimittanut kappale ei ole sisällöltään niitä Sibeliuksen muistettavimpia, ja orkesteriltakin se oli […]

Kun Susanna Mälkki kaksi vuotta sitten aloitti Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina, hän toi syksyn avuskonserttiinsa kaleidoskooppimaisen ketjun yllättävästi toisiinsa yhdistyviä pienempiä teoksia. Tämä kausi, joka tarkentaa HKO:n kielialueteemoja jatkaen angloamerikkalaiseen musiikkiin, käynnistettiin hieman samantapaisella jännittävällä ohjelmalla. Sitä kehystivät Charles Ivesin ja George Gershwinin teokset, jotka heijastavat toisaalta perinteistä ja idyllistä, toisaalta urbaania ja muuttuvaista amerikkalaisuutta. Niiden välissä oli Yhdysvaltoihin emigroituneen Arnold Schönbergin pianokonsertto sekä angloamerikkalaisissa maissa rakastetun Sibeliuksemme kaksi pikkukappaletta. Oli hauskaa, että tähtipianisti Kirill Gerstein […]

Radion sinfoniaorkesterin keskiviikkoisen konsertin yleisötäkynä oli klassisen pianon supertähden Jevgeni Kisinin vierailu, mutta konsertin paras anti piili aivan jossain muussa: Hannu Linnun johtaman ohjelman täydellisyyttä hipovassa toimivuudessa. Teosten yhtenäisinä linjoina kulkivat muotorakenteiden tutkivuus, selkeät motiivit, kompaktius ja energisyys, jotka nivoivat 1800-luvun romantiikan yhteen 1900- ja 2000–lukujen modernien teosten kanssa. Vastikään 70 vuotta täyttäneen Jukka Tiensuun kuusiminuuttinen Alma III: Soma toimi erinomaisena herättäjänä ja viritti luonteellaan koko konsertin vallitsevaan tunnelmaan. Vaikka korkeajännitteisen intensiivinen kappale ei helpolla […]

Liian usein uusi teos joutuu tyytymään yhteen esityskertaan. Suomalainen Kamariooppera teki hienosti antaessaan uudet tulemiset kahdelle oivalliselle ja tunnelmaltaan täysin vastakkaiselle pienoisoopperalle, joita yhdistivät Maritza Núñezin libretot. Núñez on tullut tunnetuksi suomalaisella oopperakentällä oivaltavista, musiikille tilaa antavista libretoistaan. Hänellä on silmää kiinnostaville oopperarakenteille ja mainio taipumus nyrjähtäneisyyteen. Viime vuonna kantaesitetty Daniel Filippo on poikkeuksellinen kamariooppera, jossa omaperäinen idea myös saadaan kantamaan aivan loppuun asti. Ensinnäkin kyse on kolmen säveltäjän, Max Savikankaan, Lauri Toivion ja Tuomas […]

Astrid Swan ja Laura Moisio ovat molemmat omaäänisiä ja kunnianhimoisia artisteja, joita yhdistää persoonallinen, helppoja määritelmiä kaihteleva tyyli sekä inspiroituminen amerikkalaisesta musiikista. Helsingin juhlaviikkojen Huvila-teltan viimeisiin konsertteihin kuulunut Swanin ja Moision ilta oli täysipainoinen kokonaisuus, sillä vakuuttavat laulaja-lauluntekijät täydensivät toisiaan mielenkiintoisella tavalla. Laura Moision kantrista ja amerikkalaisesta folkista ammentavassa musiikissa lakoninen nainen ja kitara -musisointi aukeaa vähäeleisen tarkkanäköisten tekstien myötä syvään pohdiskeluun. Yksinkertainen kantri- tai iskelmämelodia saattaa äkkiä keikahtaa kouraiseviin maailmoihin, ja kitkeränsuloisen pinnan alla […]

Ooppera on kokonaistaideteos, jossa eri elementtien suhde on koko ajan muutoksessa. Menneen kesän tärkeimpien saksalaisten festivaalien uusissa Wagner-tuotannoissa korostuu kuvataiteilijoiden ja musiikin osuus, kun taas ohjaus jää yllättävästi taka-alalle.   Saksalaiset oopperatalot ovat paras paikka alan trendien tähystelyyn. Ne ovat hyvin subventoituja, ja niiden yleisö on tottunut kokeiluihin, joten niissä uskalletaan enemmän kuin muualla. Jos viime vuosikymmenten ohjaustyylejä katsoo, niin modernisointi realistisena nykypäivän arkeen naulaamisena on jo kaikkialla paseé. Välillä kaikki pestasivat elokuvaihmisiä uusien tuulien […]

Nykysäveltäjät ovat maailmalla jo vuosikymmeniä kirjoittaneet sinfoniaorkesterin lisäksi myös puhallinorkestereille, ja myös Suomessa se on osoittautunut kiinnostavaksi kokoonpanoksi lukuisalle säveltäjälle. Siksi onkin kulttuuriteko, että täysimittaisen sinfonisen puhallinorkesterin ammattimiehityksellä työskentelevä Kaartin soittokunta keskittyy Töölö-konserttisarjassaan erityisesti uudempaan sävellystuotantoon sekä kotimaisiin kantaesityksiin. Kalenterivuoden kolmannen Töölö-konsertin johtajana vieraili Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestari ja Savonlinnan oopperajuhlien tuleva johtaja Ville Matvejeff. Ilahduttavasti ohjelmisto vältti elokuvamaisten, populistisenkin sentimentaalisten kappaleiden sudenkuopat, ollen silti monipuolinen ja kauttaaltaan kiinnostava. Perinteiselle kaarelle rakentuneen ohjelman alkusoittona toimi brittiläisen […]

Leonard Bernsteinin Candide Savoy-teatterissa. Ohjaus Tuomas Parkkinen, musiikinjohto Jonas Rannila, koreografia Osku Heiskanen. Helsinki Sinfonietta ja Candide-kuoro. Päärooleissa Heikki Kilpeläinen, Tero Harjuniemi, Kaisa Ranta, Heikki Halinen, Annami Hylkilä, Jussi Merikanto, Heli Immonen.   Leonard Bernsteinin 100-vuotisjuhlia ei ole Suomessa muistettu ollenkaan liikaa, joten Savoy-teatterissa pyörivä Candide tuli tarpeeseen. Vuonna 1956 syntynyt operetti perustuu Voltairen satiiriseen romaaniin ihmisen pinnallisesta optimismista, mutta Bernsteinin käsissä se tuntuu ilkkuvan kaikkialle ja ottaa välineikseen musiikin monet lajityypit. Teos nähtiin kolme […]

Jani Sivénin kirkko-ooppera Pyhä Birgitta Naantalin kirkossa 24.8. kapellimestari Jani Sivén, libretto Mirva Koivukangas, ohjaus Ville Saukkonen, lavastus Jani Uljas, puvut Marjo Haapasalo, rooleissa Anni Niemelä, Reetta Haavisto, Riikka Hakola, Tiitus Ylipää ja Satu-Kristiina Vesa, kamarikuoro Audite.   Millainen mahtaa olla tavallisen klassisen musiikin tilaisuuksissa käyvän ihmisen tietämys Pyhästä Birgitasta? Oma käsitykseni: keskiajalla elänyt, oman luostarin ja nunnakunnan perustanut ruotsalaissyntyinen nainen, jonka katolinen kirkko on julistanut pyhimykseksi. Riittääkö tämä tieto kantamaan yli kokonaisen oopperan, vaikkakin […]

Aniharvan sävellyksen esitykset ovat sellaisia tapauksia kuin Gustav Mahlerin kahdeksannen sinfonian. Valtavaa koneistoa vaativa ja totaalisesti elämää suurempi teos kysyy sellaisia ponnistuksia, ettei sitä tämän tästä esitetä. Erityisiä kahdeksannen esitykset ovat myös siksi, ettei tämän mittakaavan sinfonioista saa äänitteiltä kuin heikosti aavistelevan kuvan. Mahlerin kahdeksannen voi todella kokea vain tilassa, fyysisenä ja syvälle tajuntaaan tunkevana elämyksenä. Suomessa ”Tuhannen sinfonia” kuultiin viimeksi 2006, silloinkin Helsingin juhlaviikoilla. Radion sinfoniaorkesterin Mahler-sarjan myötä Juhlaviikot saivat nyt Mahler-kruunun 50-vuotisjuhliensa kunniaksi. […]

Harmonikkashamaani Kimmo Pohjosen uusimman teoksen Ultra Organin kantaesitys oli viime vuonna Kölnin Filharmonia-konserttisalissa, mutta kun teoksen virallista Suomen ensiesitystä nyt kuunteli Agricolan kirkossa, elektronisen urkuharmonikan tunteikas spektaakkeli tuntui istuvan kuin nakutettu nimenomaan kirkkotilaan. Teoksessa Pohjosen harmonikka muuttuu sähköisiksi syliuruiksi, sillä lähes kaikki instrumentista kuuluvat äänet ovat Kölnin Filharmonian konserttisaliuruista äänitettyjä sampleja. Kun elektroniikalla boostattu supersoitin kommunikoi Mikko Heleniuksen soittamien akustisten urkujen kanssa, Pohjonen metsästää harmonikalleen jälleen uusia soinnillisia maailmoita, mutta tekee myös löytöretkeä urkumusiikkiin. ”] […]

Moni nykysäveltäjä painottaa, että vaikka hänen musiikissaan olisikin ulkomusiikillisia vaikutteita, teoksella ei ole ohjelmaa eikä se kuvita mitään suoraan. Siksi tuntuu virkistävältä, ettei Sebastian Hillillä vaikuta olevan mitään ohjelmallisuutta vastaan tai tarvetta todistella teostensa itsellisyyttä. Hänen kamarimusiikissaan kuvitetaan ja seurataan tiukasti runoja sekä paneudutaan hellästi esimerkiksi Gesualdon madrigaalityyliin ja acid housen teknosaundeihin. Hillin toistaiseksi kolmiosainen Paraphrase-sarja oli pääosassa Sibelius-Akatemian Kesän nuoret taiteilijat -sarjan konsertissa, joka oli muotokuva huimaan menestykseen ponnahtaneesta säveltäjästä. Kilpailuvoittoja, kansainvälisiä yhteyksiä ja merkittäviä […]