LIVE-ARVIOT

Lapuan tuomiokirkon urut ovat 85 äänikertoineen ja 6666 pilleineen edelleen Suomen suurimmat, ainakin niin kauan kunnes vähän suuremmiksi kaavaillut Musiikkitalon urut valmistuvat. Joka toinen vuosi Lapualla esitellään soitinkomistusta urkufestivaalin muodossa, ja tällä kertaa soittimen täyttäessä 80 vuotta esiintymässä oli neljä ulkomaista taiteilijavierasta. Soitinten kuningatar on kuitenkin myös haavoittuva, ja mennyt hellekesä oli tehnyt vahinkoa Lapuan uruille. Kuumuus oli kuivattanut koneistoa, ja varsinkaan jalkiopuoli ei reagoinut aivan niin kuin pitäisi, ja tuloksena oli säröjä ja äänien […]

Georg Friedrich Händelin (1685-1759) nuoruudenoratorio Il trionfo del Tempo e del Disinganno, suomennettuna Ajan ja järjen äänen voitto, ei ole jäänyt samanlaiseksi barokin kauden nimiteokseksi kuin säveltäjän myöhemmät italialaiset oopperat tai englanninkieliset oratoriot. Suomalaisen barokkiorkesteri tarttui kuitenkin teokseen yhteistyönä Nürnbergin urkuviikkojen kanssa, ja Nürnbergissä viime kesäkuussa kuultu produktio saapui eilen myös Helsingin Johanneksenkirkkoon. Iso rooli toteutuksessa oli Ilka Seifertin ja Folkert Uhden konseptisuunnittelulla ja ohjauksella – ei vähiten siksi, että Uhdella on ollut läheinen suhde […]

Klaus Mäkelällä riittää energiaa. Tapiola Sinfoniettan kanssa aloittamassaan Beethoven-sarjassa hän ei tyydy pelkkään orkesterinjohtamiseen, vaan haluaa myös alustaa konsertit itse ja juontaa jälkitilaisuudet, joissa tulee ottamaan myös kamarimuusikon roolia. Hurjaa nousuaan jatkava nuori tähti aloitti juuri Tapiola Sinfoniettan taiteellisena partnerina, ja luvassa on kolmelle kaudelle ulottuva Beethovenin sinfonioiden kokonaissarja. Taiteelliset partnerit ovat muovanneet hienolla tavalla Sinfoniettan ulosantia ollen paljon enemmän kuin vierailijoita. Esimerkiksi pianisti Alexander Melnikov on kivasti sekoittanut pakkaa hämärtämällä orkesteri- ja kamarikonsertin rajoja. Näyttää […]

Kansallisoopperan uusi Tosca onnistuu melkein mahdottomassa: puhaltamaan ”perinteiden” raskauttamaan klassikkoon tuoretta henkeä ja kihelmöiviä ideoita niin, että sen alkuperäinen jännitys palaa ilman, että sorrutaan peukaloimaan dramaturgiaa teennäisin modernisoinnein. Saksalainen mestariohjaaja Christoph Loy kertoi viime Rondossa päämääränsä: hän haluaa pysyä uskollisena lähteille eli libretolle (ja sen perustana olevalle näytelmälle) sekä partituurille sekä korostaa tarinan yhteiskunnallista lähtökohtaa, vanhan aristokratian ja tasavaltalaisten konfliktia vallankumouksen ajan Italiassa. Loy puhui myös ensimmäisestä Tosca-elokuvasta, ja ehkä senkin inspiraatiota oli nähtävillä. Ei […]

Helsingin kaupunginteatterin musikaaleissa on nähty korrekteja mutta joskus vähän kopioidun oloisia Disney-tuotantoja ja kotikutoisuudessaan vähemmän onnistuneita Myrskyluodon Maijoja. Ei kuitenkaan yhtään sellaista täysosumaa kuin uusi Kinky Boots. Samuel Harjanteen ohjaama esitys on yhtä aikaa kiihdyttävää showta että koskettavaa draamaa. Teema, ihmisten erilaisuuden hyväksyminen, kolahtaa aina yhtä ajankohtaisena. Miramaxin elokuvaan perustuva Kinky Boots sai ensi-iltansa Broadwaylla 2013, ja sen käsikirjoituksesta vastaa Harvey Fierstein ja musiikista poptähti Cyndi Lauper. Se on klassinen musikaali sikäli, että se ottaa lähtökohdakseen […]

Vanhan musiikin yhtye Detrituksen ja burleskitaiteilija Armi von Vepin näyttämöllisellä konsertilla Ave Virgo, Ave Vos halutaan tekijöidensä mukaan ”tutkia ja ottaa kantaa siihen, miten suhtautuminen naisen kroppaan ja seksuaalisuuteen sekä naisen asemaan taiteessa ja yhteiskunnassa on muuttunut Neitsyt Marian ajasta tähän päivään”. Luutisti Kaisamaija Uljaan ideoima konsepti koostuu kahdentoista Maria-aiheisen keskiajan ja barokin laulun yhdistämisestä neljään neo-burleskinumeroon; lisäksi esityksiin liittyvät yleisökeskustelut ja vieraskirjoittajien esseemuotoinen blogi. Rondo julkaisi aiemmin viikolla tekijöiden haastattelun.  Suomen kaltaisessa maallistuneessa yhteiskunnassa, […]

Lahden Sibelius-festivaalin kunniavieraan roolin saivat tänä vuonna Viron valtiollinen sinfoniaorkesteri sekä sen johtaja, maailmalla tunnettu ja pitkän tähtiuran tehnyt kapellimestari Neeme Järvi. Ohjelma oli muun festivaalin tavoin puhtaasti Sibeliusta: pääteoksina toimivat 3. ja 4. sinfonia, joiden eteen pienemmiksi numeroiksi oli ripoteltu Romanssi C-duuri jousiorkesterille sekä Kuolema-näyttämömusiikin Kurkikohtaus ja Valse triste. Konsertin käynnistyessä Romanssilla kiinnitti ensimmäisenä huomion jousien tummempi sävy suomalaisorkestereihin verrattuna. Alkusoiton virkaa toimittanut kappale ei ole sisällöltään niitä Sibeliuksen muistettavimpia, ja orkesteriltakin se oli […]

Kun Susanna Mälkki kaksi vuotta sitten aloitti Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina, hän toi syksyn avuskonserttiinsa kaleidoskooppimaisen ketjun yllättävästi toisiinsa yhdistyviä pienempiä teoksia. Tämä kausi, joka tarkentaa HKO:n kielialueteemoja jatkaen angloamerikkalaiseen musiikkiin, käynnistettiin hieman samantapaisella jännittävällä ohjelmalla. Sitä kehystivät Charles Ivesin ja George Gershwinin teokset, jotka heijastavat toisaalta perinteistä ja idyllistä, toisaalta urbaania ja muuttuvaista amerikkalaisuutta. Niiden välissä oli Yhdysvaltoihin emigroituneen Arnold Schönbergin pianokonsertto sekä angloamerikkalaisissa maissa rakastetun Sibeliuksemme kaksi pikkukappaletta. Oli hauskaa, että tähtipianisti Kirill Gerstein […]

Radion sinfoniaorkesterin keskiviikkoisen konsertin yleisötäkynä oli klassisen pianon supertähden Jevgeni Kisinin vierailu, mutta konsertin paras anti piili aivan jossain muussa: Hannu Linnun johtaman ohjelman täydellisyyttä hipovassa toimivuudessa. Teosten yhtenäisinä linjoina kulkivat muotorakenteiden tutkivuus, selkeät motiivit, kompaktius ja energisyys, jotka nivoivat 1800-luvun romantiikan yhteen 1900- ja 2000–lukujen modernien teosten kanssa. Vastikään 70 vuotta täyttäneen Jukka Tiensuun kuusiminuuttinen Alma III: Soma toimi erinomaisena herättäjänä ja viritti luonteellaan koko konsertin vallitsevaan tunnelmaan. Vaikka korkeajännitteisen intensiivinen kappale ei helpolla […]

Liian usein uusi teos joutuu tyytymään yhteen esityskertaan. Suomalainen Kamariooppera teki hienosti antaessaan uudet tulemiset kahdelle oivalliselle ja tunnelmaltaan täysin vastakkaiselle pienoisoopperalle, joita yhdistivät Maritza Núñezin libretot. Núñez on tullut tunnetuksi suomalaisella oopperakentällä oivaltavista, musiikille tilaa antavista libretoistaan. Hänellä on silmää kiinnostaville oopperarakenteille ja mainio taipumus nyrjähtäneisyyteen. Viime vuonna kantaesitetty Daniel Filippo on poikkeuksellinen kamariooppera, jossa omaperäinen idea myös saadaan kantamaan aivan loppuun asti. Ensinnäkin kyse on kolmen säveltäjän, Max Savikankaan, Lauri Toivion ja Tuomas […]

Astrid Swan ja Laura Moisio ovat molemmat omaäänisiä ja kunnianhimoisia artisteja, joita yhdistää persoonallinen, helppoja määritelmiä kaihteleva tyyli sekä inspiroituminen amerikkalaisesta musiikista. Helsingin juhlaviikkojen Huvila-teltan viimeisiin konsertteihin kuulunut Swanin ja Moision ilta oli täysipainoinen kokonaisuus, sillä vakuuttavat laulaja-lauluntekijät täydensivät toisiaan mielenkiintoisella tavalla. Laura Moision kantrista ja amerikkalaisesta folkista ammentavassa musiikissa lakoninen nainen ja kitara -musisointi aukeaa vähäeleisen tarkkanäköisten tekstien myötä syvään pohdiskeluun. Yksinkertainen kantri- tai iskelmämelodia saattaa äkkiä keikahtaa kouraiseviin maailmoihin, ja kitkeränsuloisen pinnan alla […]

Ooppera on kokonaistaideteos, jossa eri elementtien suhde on koko ajan muutoksessa. Menneen kesän tärkeimpien saksalaisten festivaalien uusissa Wagner-tuotannoissa korostuu kuvataiteilijoiden ja musiikin osuus, kun taas ohjaus jää yllättävästi taka-alalle.   Saksalaiset oopperatalot ovat paras paikka alan trendien tähystelyyn. Ne ovat hyvin subventoituja, ja niiden yleisö on tottunut kokeiluihin, joten niissä uskalletaan enemmän kuin muualla. Jos viime vuosikymmenten ohjaustyylejä katsoo, niin modernisointi realistisena nykypäivän arkeen naulaamisena on jo kaikkialla paseé. Välillä kaikki pestasivat elokuvaihmisiä uusien tuulien […]