TUOREIMMAT

Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 3.3.2023. Janne Nisonen, kapellimestari, Mattie Barbier & Weston Olencki, pasuuna. López, Martinaitytė, Leinonen (ke.), Iannotta (ke.). Musiikkitalon pääsalin ovet avautuivat Musica nova Helsinki -festivaalin kolmantena päivänä, kun Helsingin kaupunginorkesterin käsissä saivat kantaesityksensä sekä festivaalin tämän vuoden residenssisäveltäjän Clara Iannottan where the dark earth bends että Minna Leinosen Vimma. Mainitsemattomasta syystä ohjelmajärjestys poikkesi alkuperäisestä, ja kantaesitykset siirtyivät väliajan jälkeiselle puoliskolle, mikä muutti ohjelman dynamiikkaa mielenkiintoisella tavalla. Illan avannut Jimmy López Bellidon Synesthésie […]

Raymonda Kansallisbaletissa. Koreografia Tamara Rojo, musiikki Alexandr Glazunov. Tässäpä sitä taas oli – klassikon poliittista korjailua ja uudelleen kirjoittamista, jolla on korkeat moraaliset päämäärät, mutta joka ei perustele itseään aivan loppuun asti taideteoksena. Pietarin keisarillisen baletin ruhtinaan Marius Petipan viimeinen työ Raymonda (1898) kiteytti hänen jo vanhaan maailmaansa jääneen mutta esteettisellä lumollaan yhä toimineen tyylinsä: rikasta ja eleganttia klassista koreografiaa loisteliaissa lavasteissa. Ristiretkiajan Unkariin sijoittuva tarina kertoi kahden miehen kilpailusta samasta naisesta, ja toinen heistä oli […]

Arvio: Elinan surma -ooppera. Ensi-ilta Mikkelin Mikaelissa, 4.3. 2023. Säveltäjä Oskar Merikanto, libretto Jalmari Finne. Kapellimestari Erkki Lasonpalo, ohjaaja Markku Pölönen. Elinan surmassa ei lähdetty kikkailemaan, vaan annettiin musiikin, rakkauden, mustasukkaisuuden ja vihan puhua puolestaan.    Täysromanttinen Elinan surma on Oskar Merikannon toinen ooppera ja saanut ensi-iltansa 1910. Se on kuitenkin harvinaisuus. Etelä-Savon musiikkiteatteri- ja oopperayhdistys ESMO on apurahan turvin restauroinut partituurin ja tuotanto on itäsuomalaista yhteistyötä. Tarina perustuu kalevalamittaiseen balladiin, mutta muistuttaa Euroopassa jo […]

Musica Nova Helsinki -festivaali alkoi nykymusiikin jyrkillä vastakohdilla, kun staattiset horroksen tilat kohtasivat 1990-luvun hyperaktiivisen särmikkyyden. Tällaisena jokainen teos tavallaan ilmensi taiteellisen johtajan Tuuli Lindebergin punomaa tunteet ja aistit -teemaa. Lindebergiä ovat kiinnostaneet ohjelmaa suunnitellessaan musiikin herättämät visualiset ja keholliset mielikuvat, intuitiiviset assosiaatiot ja tunnereaktiot. Toisaalta voi sanoa, että nämä kokemukset voivat subjektiivisuudessaan liittyä musiikkiin kuin musiikkiin, joten kovin sitovaa teemaa niille on vaikea rakentaa. Ehkä hyvä niin, sillä nykymusiikin kenttä on nykyisin niin pluralistinen, […]

Suomalaisen barokkiorkesterin (Fibo) projekti eurooppalaisten huippukuorojen kutsumiseksi on ollut tärkeä paitsi taiteellisesti niin myös musiikkipoliittisesti. Se on tutustuttanut suurenmoisiin laulajistoihin ja antanut osviittaa siitä, mitä ammattikuorolla voidaan saada aikaan. Tähänastisen huipentumansa sarja sai brittiläisen Arcangelo-kuoron vieraillessa J.S. Bachin Johannes-passiossa, hienojen solistien kera ja Topi Lehtipuun johtaessa. Musiikkitalon täyttänyt yleisö sai koettavakseen passiotulkinnan, jollaista ei näillä leveysasteilla usein kuule. Kaikki kunnia hyvää tasoa ylläpitäneille suomalaisille harrastajakuoroille, joiden passioita on taas tänäkin pääsisäisenä luvassa runsain mitoin, mutta […]

1900-luvun jälkipuoliskolla sävelletyillä sielunmessuilla ei ole ollut pulaa ajankohtaisista viitteistä: maailmansodat, holokaustit ja kansanmurhat antavat Dies Irae -näyille paljon konkretiaa. Benjamin Britten teki War Requiemin pasifismin manifestiksi, Krzysztof Pendereckin Puolalainen Requiem muistelee Puolan traagisia tapahtumia, ja Bernd Alois Zimmermannin ja György Ligetin vastaavat teokset kilpailevat tunnelmansa apokalyptisyydessä. Ligetin 100-vuotisjuhlat ovat tuoneet esiin säveltäjän tuotantoa laajalla skaalalla, mutta vain harvalla on resursseja hänen Requieminsa esittämiseen. Se nimittäin vaatii 200-päisen kuoron, joka osaa toteuttaa Ligetin mikropolyfoniaa, niin mutkikasta […]

Jos on joskus sattunut pohtimaan, millaista olisi ollut tehdä muistiinpanoja Mozartin, Berliozin, Gershwinien, Duke Ellingtonin ja Leonard Bernsteinin keskustellessa musiikista, John Adamsin vaikuttava kultarynnäkköooppera Girls of the Golden West (2015-17/2022) tarjoaa siihen oivallisen vastauksen. Teos lukeutuu säveltäjänsä hienoimpiin, kuten voitiin todeta helmikuussa Walt Disney Concert Hallissa Adamsin johtaessa oopperan uusittua laitosta kahdessa Los Angelesin filharmonikoiden konsertissa. Solisteina kuultiin kuutta oopperan vuoden 2017 San Fransicon ensi-iltaproduktion mainiota laulajaa, joiden rinnalla esiintyivät erinomainen mezzosopraano Daniela Mack sekä […]

Tampereen Oopperan versio Richard Wagnerin Lentävästä hollantilaisesta pitäytyi teoksen sadunomaisissa piirteissä ja käytti hyväkseen perinteisiä keinovaroja. Vanhassa on vara parempi – aavelaivat, aarteet, kummituskapteenit, kiroukset sun muut eivät mitenkään välttämättä kaipaa päälle liimattua symbolisointia, ja vanhakantainen tarinankerronta jättää silti monenlaisia mahdollisuuksia erilaisiin tyylittelyihin ja puhtaasti esteettisiin ratkaisuihin. Alkusoitto näytti suunnan. Varsin tavanomaisesti näkyvillä oli myrskyävää merta, jota kuitenkin katseltiin kuin säröytyneen lasin läpi, ikivanhassa, kulahtaneessa maalauksessa. Lavastus ja puvut jatkoivat sovinnaista linjaa: laivat olivat laivoja, […]