Robert Moogin (1934–2005) kehittelemän Moog-syntetisaattorin on usein sanottu olevan yksi 1900-luvun musiikin kehityksen kulmakivistä. Laajan huomioon musiikkiteollisuudessa pääsivät jo 1960-luvun puolivälistä alkaen Moogin modulaariset soittimet ja sulavakokoisten, integroitujen syntetisaattorien kultakauden sarastaessa seuraavan vuosikymmenen vaihteessa etenkin Minimoog – maailman kuuluisin syntetisaattori. Se sai populaarin maineen nimenomaan kosketinsoittimena, vaikkei analogisyntetisaattorin perusluonne olekaan sidottu koskettimistoon.
Moog-huippuhetkiään kronologisessa järjestyksessä esittelee nyt Kari Ikonen, joka toimii muun muassa omassa pianotriossaan sekä monissa Moog-tehtävissä kokeilevan musiikin saralla.
1. Oma ensimmäinen Moogini
”The Rogue. Ostin sen käytettynä, tosi halvalla vuonna 1988, jolloin analogisyntetisaattorit eivät olleet enää muodissa. Wautsi mikä kapistus 15-vuotiaalle muusikonalulle! Loputtomien mahdollisuuksien tutkiminen jatkuu vielä tänäkin päivänä, tuo samainen soitin on aktiivisessa käytössä edelleen, tosin mestari Riku Kujasen modifioimana, vakio-Rogueta huomattavasti monipuolisempana.”
2. Emerson, Lake & Palmer
”Tätä bändiä kuuntelin lukioaikoina tosi paljon. Keith Emersonin Moog-työskentely on mahtavaa, mm. Mussorgskyn Näyttelykuvia-sovituksessa. Live-levyillä Moog toisinaan sympaattisesti epävireessä.”
3. Weather Report
”Kosketinsoittaja Joe Zawinul orkestroi analogisyntetisaattoriarsenaalinsa todella hienostuneesti, mikä muodosti olennaisen osan legendaarisen yhtyeen soinnista.”
4. Wendy Carlos
”Klassinen musiikki tuli elämääni hiukan myöhemmin, ja kas – sieltäkin löytyi Moogin sulosäveliä: 1968 julkaistu Switched-on Bach on upean kuuloinen levy, ja tuon ajan studiotekniikalla aikamoinen saavutus ja valtava työ.”
5. Oma soolo-Moog levyni
”Tämä on työn alla, kiitos Koneen Säätiölle! Julkaistaan näillä näkymin noin vuoden päästä.”
Tatu Tamminen
