Iiro Rantala: My Finnish Calendar. ACT Music 9882-2.
Iiro Rantala on jo pidempään pyrkinyt koostamaan levynsä tarinoiksi. ACT:n levytysten sarjaa jatkava My Finnish Calendar kertoo, minkälaisia suomalaiset ovat, mitä he ajattelevat ja miten käyttäytyvät – maassa, jonka sää on jatkuvassa muutoksessa vuoden ympäri. Levyn kappaleisiin on kuulemma puserrettu niin lumen tulon riemu, huhtikuun itsemurhapiikki, syksyn romanssit, kaamosmasennus kuin jouluahdistuskin.
Ehkä kannattaa kumminkin nautiskella levyn soiva anti läpi aluksi ilman ohjelmallisuuden painolastia. Rantalan kansivihkoon kirjaamat ratkiriemukkaat kappalekohtaiset kommentit kun saattavat turhan voimakkaasti ohjata musiikin vastaanottamista ja rajata sen kokemista.
My Finnish Calendar on tyylipuhdas soololevy, jolla ei kuulla muita soittajia. Piano-osuuksien alle säveltäjä on rakentanut rytmejä koputuksista, raaputuksista ja tömistyksistä, jotka kaikki ovat peräisin flyygelin rungosta ja koneistosta.
Vieläkin herkullisemmin Rantala hyödyntää sovituksissaan ”preparoidun pianon” konseptia tunkemalla kylpypyyhkeen kielten päälle tai laittamalla paperia sammuttajien ja kielten väliin. Näin nopeimmatkin kuljetukset piirtyvät esiin terävinä eikä yhdenkään nuotin syttyminen jää edellisen jättämän hännän varjoon.
Kronologisesti etenevän levyn käynnistää Sting-vivahteinen, kolmimuunteisesti mietiskelevä jazzballadi January, siinä kun energinen October sykkii vasemman käden ostinaton ja clave-synkopoitujen sointujensa myötä Kuuballe ja Michel Camilolle.
Ja siellä kahdentoista kappaleen käänteissä kurkkivat ne muutkin tutut vaikuttajat Bernsteinista Mozartiin. On lyyristä jazzvalssia, tahallisen töksähtelevää töykeäpolkkaa ja kaikkea siltä väliltä. Tarttuvaa, oivaltavaa ja lähestyttävää musiikkia sellaisellekin kuulijalle, joka ei tunnustaudu sen enempää klassisen kuin jazzpianonkaan ekspertiksi.
Tommi Saarela
