Kekseliäs ohjelmasuunnittelu on pienen orkesterin paras selviämiskonsepti, ja sellaisesta antoi hyvän esimerkin Kymi Sinfonietta tämän viikon konsertissaan. Se todisti, että oman aikamme musiikin ei tarvitse olla vaikeatajuista. Absurdi huumori, soitinteatterin keinot ja kaaoksen rajoilla keikkuva virtuositeetti veivät pyörryttävälle matkalle. Ytimekkäämpää aloitusta konsertille ei voisi kuvitella kuin Mark-Anthony Turnagen A Furious Fanfare, jossa vasket kajauttelevat minuutin verran kieli poskessa. Se antoi vauhtia Lotta Wennäkosken Hele-teokselle. Siinä lyyrisestä musiikistaan tunnettu säveltäjä astuu nopealiikkeisemmän rytmin ja soitinteatterin pariin […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
