Carl Philipp Emanuel Bach (1714–1788) oli toiseksi vanhin J. S. Bachin pojista, ja hänen tuotantonsa sijoittuu kahden maailman välille. Teokset kasvavat isä-Bachin opetuksista ja barokin perinteestä mutta viittaavat voimakkaassa ilmaisussaan tulevaisuuteen, varmasti Haydniin ja Mozartiin mutta ehkä jopa saksalaiseen romantiikkaan asti.
Carl Philipp Emanuelin sävellystapaa on luonnehdittu Empfindsamkeit- eli tunteelliseksi tyyliksi, jossa ilmaisua tehostavat yllätykselliset harmoniat ja vastakohdat. Kaikki tämä kuuluu selvästi kuudessa jousisinfoniassa, joiden tilaajana oli itävaltalainen paroni Gottfried van Swieten. Hän nimenomaan vaati tilauksessaan teknisesti vaikeaa ja tyylillisesti taidokasta musiikkia, ja säveltäjä sai vapaat kädet mielikuvitukselleen.
Sakari Oramo ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ottavat kopin Swietenin ja C. P. E. Bachin pyrkimyksistä suorasukaisilla ja virtuoosisilla tulkinnoillaan. Eivät he toki ole ensimmäisiä, jotka demonstroivat tämän musiikin rohkeaa draamallisuutta, josta galantti sipsuttelu on tiessään. Silti moni periodiorkesterikaan ei pääse näin pitkälle jyrkissä dynaamisissa kontrasteissa, yksityiskohtien tarkkuudessa ja yllätyksellisissä käänteissä.
Jo ensimmäisessä G-duuri-sinfoniassa rämäpäistä pääteemaa seuraavat heti äkkinäisesti vetäytyvät pianissimot. Vimmaiset juoksutukset ja pysähdykset saavat kaikunsa toiselta äärilaidalta, ikään kuin kysymysmerkkeinä. Hitaassa osassa galantti askellus kompastelee korostettuun jälkipotkuun, ja koko sinfonia tuntuu törmäilevän ambivalenssissa tilassa.
Oramo korostaa sinfonioiden kompaktiutta liittämällä osat tiiviisti yhteen. Mojovan tehon tarjoaa esimerkiksi siirtymä B-duuri-sinfonian hitaasta osasta finaaliin: tunteellisen sulokas adagio ryöstäytyy villiin prestoon ikään kuin riuhtaisten korsetit päältään.
C-duuri-sinfoniassa sävellajiin liittyvä kirkkaus saa kontrastinsa dissonoivista harmonioista, ja kirmaavat kuviot törmäävät synkeiden bassorepliikkien karille. Tässä kuuluu Sturm und Drang -tyylisen oopperan maailma. A-duuri-sinfoniassa meno rauhoittuu, ja kuulija saa nauttia Swietenin haluamasta klassisesta tyylikkyydestä, siitä kuuluisasta A-duurin iltakajosta. B-duuri-sinfoniassa tulee selkeimmin esiin, miten paljon Mozart oppi Carl Philipp Emanuelilta: valot ja varjot, vakaa melankolia ja huolettomat irtiotot limittyvät toisiinsa.
Sakari Oramo toimi Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin taiteellisena johtajana vuosina 2013–2019, ja tämä 2014 ilmestynyt levy oli heidän ensimmäinen yhdessä tekemänsä. Siinä kuuluu yhä yhteistyön into ja eteenpäin suuntaava henki. Kapellimestarin ja soittajiston kumppanuus jatkuu yhä, vaikka taiteellinen johtajuus onkin siirtynyt Malin Bromanille.
Harri Kuusisaari
RDO 203 Hamburger Sinfonien
Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri ja Sakari Oramo
Carl Philipp Emanuel Bach (1714–1788) Sinfonia G-duuri Wq 182 nro 1:
- 1. I Allegro di molto 3:42
- 2. II Poco adagio 2:54
- 3. III Presto 3:41
Sinfonia B-duuri Wq 182 nro 2:
- 4. I Allegro di molto 3:36
- 5. II Poco adagio 2:14
- 6. III Presto 3:25
Sinfonia C-duuri Wq 182 nro 3:
- 7. I Allegro assai 2:39
- 8. II Adagio 2:48
- 9. III Allegretto 4:50
Sinfonia A-duuri Wq 182 nro 4:
- 10. I Allegro, ma non troppo 4:12
- 11. II Largo ed innocentemente 3:04
- 12. III Allegro assai 4:02
Sinfonia h-molli Wq 182 nro 5:
- 13. I Allegretto 4:01
- 14. II Larghetto 3:09
- 15. III Presto 4:07
Sinfonia E-duuri Wq 182 nro 6:
- 16. I Allegro di molto 2:29
- 17. II Poco andante 2:53
- 18. III Allegro spirituoso 3:35
ALBA ABCD 374 | EAN: 6417513103748