Vuonna 2022 syöpään kuollut pianisti Lars Vogt levytti viimeisinä vuosinaan Ondinelle ahkerasti, ja useita näistä levyistä on käsitelty sairaustaustan valossa. Mitään synkistelyä niissä ei kuitenkaan ole, pikemmin keskittymistä oleelliseen ja halua ottaa teosten ja katoavan elämän kauneudesta irti kaikki. Vogtin kanssa soittaneet muusikot korostavat sitä, miten hän säilytti huumorintajunsa ja positiivisen energiansa loppuun asti ja se loi oman tunnelmansa myös levytyssessioihin.

Brahmsin pianokvartettojen julkaisu on Vogtin viimeinen. A-duuri-kvartetto äänitettiin studiossa Bremenissä mutta c-molli-kvartetto vastoin suunnitelmia livenä konsertissa. Viulisti Christian Tetzlaff kertoo, että Vogt sanoi vielä juuri ennen konserttia, ettei pysty tähän, mutta lavalla hän ylitti itsensä. Esityksissä soi elämän koko skaala. ”Rajatonta tanssia, naurua, itkua, raivoa”, kuten sellisti Tanja Tetzlaff tiivistää levykannen haastattelussa.

Valonhämyinen sointi, poeettinen intensiteetti ja hiljaisten nyanssien vaaliminen olivat läsnä jo Vogtin ja Tetzlaffin sisarusten edellisillä Schubert- ja Brahms-levyillä. Tämä sisäisten äänten matka saa huipentumansa kahdessa pianokvartetossa, joissa mukaan lyöttäytyy alttoviulisti Barbara Buntrock. Hän sulautuu joukkoon niin kuin olisi aina ollut mukana.

Kvartetin muusikot vertaavat A-duuri-kvartettoa Mozartin myöhäisiin A-duurissa oleviin sävellyksiin kuten klarinetti- ja pianokonserttoon, niiden hellyyteen ja rakkauteen. ”Rytminen vuorovaikutus ja triolien ja kahdeksan nuotin yksikköjen vastakkainasettelu leimaa koko teosta, ja siinä on romanttista ja unelmoivaa ilmettä”, Tanja Tetzlaff kuvaa.

Teoksen esitys onkin yhtä musiikillisen chiaroscuron, valon ja varjon vaihtelujen juhlaa. Vogt saa aikaan läpikuultavan, ikään kuin harmonioiden päällä kelluvan soinnin, jota jousten repliikit hellästi hyväilevät. Silti kaikki Brahmsissa tarvittava juurevuus ja satsityön sitko ovat mukana. Avausosa on laajuudessaan miltei sinfoninen, ja muusikot valavat siihen onnen hetkien muistoja yhtenä aaltoilevana liikkeenä. Hitaan osan paratiisilliset melodiat saavat kontrastikseen äkillisen näyn kuilun pohjalle, ja finaalin unkarilaiset tanssit räiskyvät elinvoimaisina.

C-molli-kvartetto sen sijaan on Brahmsia synkimmillään. Hän sävelsi sen tunnoista ystävänsä Robert Schumannin itsemurhan jälkeen ja pysähtyy perimmäisten totuuksien äärelle. Muusikot vertaavat teosta Danten ja Shakespearen näytelmien armottomimpiin kohtiin. Avausosa alkaa syvissä syövereissä ja palaa aina tyhjyyden äärelle kuohujen jälkeen. Musiikista kasvaa uhmaa ja korkeuteen kurkottelevia kaaria Beethovenin tapaan. Scherzossa on aavemaista ilmettä, ja hitaan osan aloittava sellosoolo luo taivasnäkymän draaman keskelle. Finaali on lohduton.

Lars Vogtin, Christian ja Tanja Tetzlaffin ja Barbara Buntrockin esityksessä on luottamuksellista tunnelmaa: vakavista asioista puhutaan ystävien kesken suoraan, mutta kaikessa piilee usko kauneuteen ja elämän monimuotoisuuteen.

Harri Kuusisaari

BRAHMS: pianokvartetot nro 2A ja 3c
 
Christian Tetzlaff, viulu,
Barbara Buntrock, alttoviulu,
Tanja Tetzlaff, sello,
Lars Vogt, piano.

Ondine ODE 1448-2CD / EAN/UPC: 0761195144824 / 2024

CD 1

Johannes Brahms (1833–1897)

Piano Quartet No. 2 in A major, Op. 26

1. I. Allegro non troppo 15:19
2. II. Poco adagio 11:14
3. III. Scherzo: Poco allegro 11:14
4. IV. Finale: Allegro 10:19

CD 2

Johannes Brahms

Piano Quartet No. 3 in C minor, Op. 60

1. I. Allegro non troppo 9:53
2. II. Scherzo: Allegro 4:20
3. III. Andante 8:37
4. IV. Finale: Allegro comodo 10:25