Kanadalaispianisti Angela Hewittin resitaali Meidän Festivaalilla veti salin täyteen ja suut hymyyn.
Konserttitila, Kallio-Kuninkalan pieni, latoon rakennettu sali oli tähän intiimiin ja tarkkaan kuuluvaan kokemukseen oivallinen. Bachin kaksiäänisissä inventioissa jokainen sävel kaikui salissa terävästi ja rytmisen tarkasti. Flyygelin kannesta heijastuvista Hewittin kasvoista kuvastui päättäväisyys ja keskittyminen, myös puhdas nautinto soittaa, mitä oli kuulokokemuksen ohella ilo seurata. Pianisti vaihteli innokkaasti osasta toiseen, rauhoittaen edellisen lopun ja käyden sitten käsiksi seuraavaan.
Beethovenin Myrsky-sonaatissa etenkin ensimmäinen osa jäi mieleen kuin öljyväreillä maalattuna taideteoksena. Välillä Hewitt kuin taianomaisesti rauhoitti myrskyn, välillä taas syöksähti pelottavan intohimoisesti koskettimien kimppuun! Jokainen hyppy uuteen musiikin tunnetilaan oli yhtä tarkkaan harjoiteltu kuin Bachissa, mutta vaikutti tulevan kuin luonnostaan. Oli jopa hämmentävää seurata, miten Hewitt joka kerta väritti sormillaan jok’ikisen nuotin erilaisena, huomioiden sen ilmaisemat emootiot.
Domenico Scarlattin, Bachin ikätoverin sonaatit olivat aikanaan hoviprinsessojen opetusohjelmistoa, eivät silti aivan alkeiskursseille tarkoitettuja. Yksi soitetuimmista, d-molli k. 9 tanssahteli lempeällä melodialla eteenpäin. Eteenpäin vyöryvässä D-duuri-sonaatissa k. 29 Hewitt päästi koko kapasiteettinsa valloilleen ja sai yleisön huutamaan bravota. Rakkaus soittamiseen ja loistavaan musiikkiin selvästi sitoi kuulijat ja esittäjän yhteen.
Tyyliltään bachmaisessa, tunnelmallisessa C-duuri-sonaatissa k. 159 virtuoositeetti jäi vähemmälle syötölle. Se oli pikemminkin kuin mielen rauhoittava, suurehko välipala, jotka valmisteli yleisöä ja soittajaansa vielä viimeisiin koitoksiin.
Piste i:n päälle oli nimittäin Haydnin Fantasia C-duuri, joka jo ensimmäisistä tahdeista lähtien tartutti jokaiseen ylitsevuotavan hyväntuulisuutensa. Kepeästi hyppelevään tulkintaansa Hewitt oli selvästi lisännyt myös temperamenttia Beethovenin tapaan: leikkisyys sai välillä väistyä kuin kujeileva lapsi vihaisen vanhemman edestä. Lopun kadensseissa lapsi viimein pudotti ison vesisangon aikuisen päähän ja karkasi nauraa kikattaen.
Meidän Festivaali, 27.7. klo 19
Angela Hewitt, piano: Bach, Beethoven, Scarlatti, Haydn
Elina Salin
