KOM-teatteri on kääntänyt toiminnassaan uuden sivun: Ullanlinnassa sijainneet, entiset tilat ovat vaihtuneet vuodenvaihteessa vanhaan pankkisaliin Hakaniemessä. Suomen Työväen Säästöpankille aikanaan rakennetut puitteet on saneerattu yllättävänkin toimivaksi teatteritilaksi: punaisen sävyissä hehkuva lämpiö säilöö sisälleen hitusen Komin menneiden vuosien tunnelmaa, mutta vaaleana hengittävä, avara näyttämösali johdattaa katsojan vahvasti tulevaan.
Näyttävä miljöö lasimaalauksineen tarjonnee teatterille tulevaisuudessa uudenlaisia mahdollisuuksia monenlaiselle luovalla toiminnalle.
Uudet tilat korkkaa tuore kotimainen kantaesitys, Tuomo Rämön käsikirjoittama ja ohjaama Taival, joka tekee tutkimusmatkan muistoihin. Esityskokonaisuudessa arki, ihmissuhteet ja suru sekoittuvat alitajuntaan ja muistojen epävarmaan logiikkaan.
Perinteisestä, itäsuomalaisesta mökkimaisemasta tulee kipeällä tavalla rikki menneen perhedynamiikan näyttämö, kun toisistaan vuosia sitten etääntyneet, nimettömiksi jäävät tytär ja isä sattuvat saman aikaan perheen mökille. Yllättävä, öinen kohtaaminen pakottaa välienselvittelyyn. Ensin pohditaan varovasti mökin kuntoa ja viedään ruohonleikkurille sopuisasti bensaa.
Sitten mennään syvemmälle…
Yhteentörmäys synnyttää muistojen virran, joka Rämön ohjauksessa asettuu kollaasiksi pelkistetylle näyttämölle. Tajunnan lietteestä nousee yleisön eteen hetkiä teinivuosien angstista ja mökkilaiturin nostosta, äitipuolen ensitapaamisesta ja uuniruoista, kaikista niistä tunteista, joista ihmiselämä muodostuu.
KOMin ensemblen Tuuli Paju ja Tommi Eronen veistelevät molemmat juurevat, joskin etäälle jäävät, päähenkilöt. Paju tuo tyttäreen uskottavaa katkeruutta, mutta myös pinnan alta läikkyvää syvää isän kaipuuta. Eronen osuu karskina isänä vaivatta myös pehmeämpiinkin tunnetiloihin. Jääräpäisyydessään isä ja tytär muistuttavat toisiaan enemmän kuin he ehkä tahtoisivat myöntää.
Hanna Raiskinmäki ja Isla Mustanoja työstävät pääparista menneisyydestä kumpuavan kaksoiskuvan. Joskus kirkkainkin muisto voi olla todistajana epäluotettava.
Esityksen traagiset elementit asuvat kahden ihmisen välisessä etäisyydessä ja ihmissuhteiden keskeneräiseksi jäävässä luonteessa. Surun käsittelyssä Taival kulkee melko tuttuja mökkiteitä, eikä poikkea juuri uusille metsäpoluille. Tosin ehkä juuri siksi esityksen suruarjen kuvaus on niin kovin tunnistettava. Läheisen ihmisen menetys voi tuoda elämään absurdejakin sävyjä.
Näissä hetkissä Raiskinmäen ja Mustanojan tekemät monet sivuosahahmot virittävät kokonaisuutta välillä komedian puolelle. Varsinkin Raiskinmäen uupumuksen partaalla heiluva lähihoitaja on loistava ja ilmentää osuvasti hoitotyön tragikoomisuutta. Mustanojan turkiksilla vuorattu eläintentäyttäjä tarjoaa palveluitaan myös ihmisille, mikä vinksauttaa suruprosessin groteskiksi.
Menneisyyden kuroessa kiinni nykyisyyttä katsojalle avautuu hiljalleen välirikon juurisyyt. Välillä muistojen vyyhti on kuitenkin sen verran tiheä, että kohtausten dramaturginen suunta hämärtyy. Osa kohtauksista jää kysymään tarkempaa perustelua. Tämän voi toki nähdä unenomaisuudesta ponnistavalle esitykselle tarkoitukselliseksikin tehokeinoksi.
Tuntuma unimaailmasta on varsinkin skenografiassa intensiivinen. Kokonaisuus säilyy silti kauniilla tavalla huokoisena: Aino Kosken kolmeen osaan jakautuva, käppyräoksiin, maanpohjaan sekä vaaleaan puupintaan luottava lavastussuunnittelu yhdessä Tomi Suovankosken varjokuvia hyödyntävän valosuunnittelun kanssa avaa näyteikkunamaisen näkymän isän ja tyttären suhteeseen.
Jani Rapon äänisuunnittelu hyödyntää taidolla Stam1nan Taival-albumin musiikkia ja yhtyeen solistin Antti Hyyrysen sovituksia. Aivan kuin jokin suurempi voima liikkuisi näyttämön yllä.
Joona Huotari-Andreoun pukusuunnittelu viiltelee ja haavauttaa vaatekappaleita ja irrottaa hahmot kauas arkirealismin piiristä. Esityksen edetessä myös pukuihin syntyy kiehtovalla tavalla muistojen lukemattomat kerrostumat.
KOM-teatteri. Taival. Näytelmäteksti ja ohjaus Tuomo Rämö. Lavastussuunnittelu Aino Koski. Pukusuunnittelu Joona Huotari-Andreou. Valosuunnittelu Tomi Suovankoski. Äänisuunnittelu Jani Rapo. Musiikkisovitukset Antti Hyyrynen. Maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen. Puku- ja lavasteompelu Fiona Timantti. Näyttämöllä Tommi Eronen, Isla Mustanoja, Tuuli Paju ja Hanna Raiskinmäki.
