Viikkokatsaus 50/2019: mm. Klaus Mäkelälle Suomi-palkinto, Sibelius-Akatemian kapellimestarikoulutukselle rahalahjoitus, Cuporen tuoreen selvityksen mukaan musiikkia ja esittävää taidetta tuetaan muita taiteenaloja avokätisemmin

Nuori kapellimestari Klaus Mäkelä oli yksi tällä viikolla Suomi-palkinnon saaneista. © Heikki Tuuli

Kuluvan viikon aikana useampi musiikkialan vaikuttaja on palkittu erinäisistä syistä. Jo sunnuntaina 8.12. Åbo Akademin akateeminen orkesteri myönsi Axel Gabriel Ingelius -kunnianosoituksen pianisti Folke Gräsbeckille tämän työstä Sibelius-asiantuntijana ja -tulkitsijana. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen taasen palkitsi tiistaina 11.12. muun muassa kapellimestari Klaus Mäkelän lähes 22 000 euron arvoisella Suomi-palkinnolla. Vuodesta 1993 jaetun Suomi-palkinnon myöntämistä Mäkelälle perustellaan 23-vuotiaan kapellimestarin nuoresta iästään huolimatta tekemästä vaikuttavasta työstä musiikin parissa. “Mäkelä on Ruotsin radion sinfoniaorkesterin päävierailija, ja aloittaa Oslon filharmonikoiden ylikapellimestarina vuonna 2020. Mäkelä toimii lisäksi Tapiola Sinfoniettan taiteellisena partnerina sekä Turun musiikkijuhlien taiteellisena johtajana, ja vierailee merkittävimpien orkesterien kapellimestarina ympäri maailman.” Perusteluiden mukaan “Mäkelän vaikuttavat tulkinnat ja hetkessä elävät konsertit kertovat syvästä taiteellisesta näkemyksestä ja luovuudesta”.

Radion sinfoniorkesteri (RSO) puolestaan jatkaa voittokulkuaan levytystensä kanssa, sillä orkesterin Zimmermann-levy valittiin tällä viikolla Presto Classical -verkkojulkaisun vuoden kymmenen parhaan levytyksen joukkoon. Kyseinen Zimmermann-levy on ehdolla myös kotimaisen Emma-palkinnon sekä kansainvälisen ICMA-palkinnon saajaksi. Brittiläinen Presto Classical on yksi merkittävimmistä klassisen musiikin äänitealan verkkojulkaisuista ja sen toimitus valitsee vuosittain kymmenen parasta klassisen musiikin levytystä vuoden aikana ympäri maailmaa ilmestyneiden äänitteiden joukosta. Preston kriitikko James Longstaffen mukaan RSO “soittaa upeasti kaikissa kolmessa teoksessa. Erityisen häikäisevän suorituksen he tekevät Photoptosisin esityksessä.”

Sibelius-Akatemian tukisäätiö on puolestaan saanut aiemmin tänä syksynä lakkautetulta Suomen säveltaiteen tukisäätiöltä 50 000 euron lahjoituksen kapellimestarikoulutukselle. Lahjoitettavat varat siirtyvät Suomen säveltaiteen tukisäätiön alaisuudessa toimineesta Robert Kajanuksen rahastosta, joka oli korvamerkitty kapellimestareiden tukemiseen. Orkesterinjohdon emeritusprofessori Atso Almilan mukaan nyt saadun lahjoituksen turvin voidaan esimerkiksi kutsua ulkomaisia huippupedagogeja vierailemaan kapellimestariluokan opettajina tai tarjota nuorille säveltäjille ja solisteille enemmän mahdollisuuksia työskennellä kapellimestariopiskelijoiden kanssa.

Myös Keski-Suomessa iloitaan, sillä Jyväskylä Sinfonia tiedotti maanantaina 10.12. orkesteriin perustettavan ensi vuoden aikana uusi kontrabassonsoittajan vakanssi. Uuden muusikkovakanssin saaminen on harvinaislaatuinen saavutus, sillä suomalaisten orkesterien koot ovat varsin vakiintuneita. Uuden vakanssin myötä orkesterin koko nousee 39 soittajaan. Orkesterin intendentin Nikke Isomöttösen mukaan  päätöksellä on suora vaikutus orkesterin taiteelliseen työskentelyyn. “Kolmas kontrabasso on orkesterimme kokonaissoinnin ja jousiston sointitasapainon kehittymisen kannalta erittäin merkittävä asia”, Isomöttönen toteaa.

Suomalaisen kirjallisuuden seuran Biografiakeskus tiedotti keskiviikkona 11.12. kymmenen suomalaisen lasten- ja nuorten musiikkikasvatuksessa elämäntyönsä tehneiden elämäkertojen julkaisusta Kansallisbiografiassa. Artikkelit kuuluvat uuteen lasten- ja nuortenkulttuurin kokonaisuuteen ja niitä on kirjoitettu muun muassa kuoronjohtaja Kari Ala-Pölläsestä, musiikkileikkikoulun johtaja Maisa Krokforsista, viulupedagogi Géza Szilvaysta ja musiikkikasvatuksen professori Ellen Urhosta.

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen torstaina 12.12. julkistama tuore Suomen taide- ja taiteilijapolitiikka 2019 -julkaisu puolestaan paljastaa musiikin ja esittävien taiteiden saavan muita taiteenaloja avokätisemmin sekä taloudellista että rakenteellista tukea. Tutkijat vertasivat rinnakkain kuutta suurta taiteenalaa – audiovisuaalista taidetta, kirjallisuutta, arkkitehtuuria ja muotoilua, musiikkia, esittävää taidetta sekä visuaalista taidetta – muun muassa ammattilaisten määrän, lainsäädännön ja rahoituksen suhteen. Vertailun perusteella taiteenaloista parhaimmassa asemassa ovat siis esittävät taiteet ja musiikki. Selvityksen tiedot perustuvat Cuporen tutkimustyöhön, jota tehtiin opetus- ja kulttuuriministeriössä vuonna 2018 toimineen taide- ja taiteilijapoliittisen työryhmän työskentelyn tueksi.

Erikoistutkija Maria Hirvi-Ijäksen mukaan taidelaitosten taloudelliseen tukeen verrattuna taiteilija-apurahojen summat ovat hyvin pieniä. “Esimerkiksi visuaalisten taiteiden aloilla toimintaedellytykset ovat rakenteellisesti hyvin heikot. Suomessa panostetaan esittäviin taiteisiin ilman kokonaiskeskustelua ja pohdintaa kaikkien taiteenalojen tarpeista”, Hirvi-Ijäs kertoo. Tutkijoiden mukaan taiteen asema yhteiskunnassa on kiinni siitä, kuinka taide- ja taiteilijapolitiikkaa harjoitetaan. Erikoistutkija Sakarias Sokka toteaakin satavuotisten rakenteiden suomalaisessa taide-elämässä vaikuttavan taiteiden julkisen tuen kohdentamiseen, sillä esimerkiksi uusille avauksille ei ole ollut tilaa. “Julkinen taide- ja taiteilijapolitiikka määrittelee, mille taiteenaloille annetaan mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnassa. Pitkällä tähtäimellä tämä määrittelee myös tulevaisuuden kulttuuriperintöä”, Hirvi-Ijäs muistuttaa.

Edellinen artikkeliKansallista joululaulupäivää vietetään jälleen sunnuntaina 15.12.
Seuraava artikkeliVerdi