Cincinnatin tarjontaa voi suositella erityisesti kantaohjelmiston ulkopuolisia sointimaailmoja etsivälle musiikinystävälle, varsinkin sellaiselle, joka on suostuvainen antamaan orkesterille rahallisen panoksen.
Erinomainen Cincinnatin sinfoniaorkesteri lukeutuu kiinnostavimpien amerikkalaisorkestereiden joukkoon. Nykyistä nimeään vuodesta 1895 kantaneen CSO:n juuret juontavat 1870-luvun alkuun saakka. Nykyisen musiikillisen johtajan Louis Langréen edeltäjinä ovat toimineet monet 1900-luvun suurista nimistä, kuten Leopold Stokowski, Eugène Ysaÿe ja Fritz Reiner. Viihteellisemmän ohjelmiston puolelta Erich Kunzelin nimi lienee monille niin ikään varsin tuttu, johtihan hän vuodesta 1977 alkaen orkesterin Pops-konsertteja tehden niiden ohella joukon mainioita levytyksiä Telarc-merkille.
Perinteisemmän ohjelmiston ohella uuden musiikin esiin tuominen on ollut olennainen osa CSO:n toimintaa läpi orkesterin puolitoistavuosisataisen historian. Aikojen saatossa orkesterin edessä ovat vierailleet niin Igor Stravinsky kuin George Gershwinkin. Viime kaudella puolestaan saatiin kuulla orkesterin taiteellista partneria Matthias Pintscheriä ja John Adamsia johtamassa omia teoksiaan CSO:n kauniissa kotisalissa, Symphony Hallissa.
Konserttien ohella orkesteri on tehnyt levytyksiä jo yli sadan vuoden ajan. Viime vuosikymmenellä CSO ryhtyi julkaisemaan tallenteitaan itsenäisesti sekä käsinkosketeltavassa muodossa että suoratoistopalveluiden kautta. Omilla albumeillaan orkesteri ja Langrée ovat esitelleet kuulijoilleen sekä tilaamiaan uusia teoksia, kuten Sebastian Currierin, Zhou Tianin ja Thierry Escaichin orkesterikonsertot, että CSO:n historiaan kiinteästi kuuluvia 1900-luvun klassikoita.
Viimeksi mainituista koostettu, Langréen johtama Transatlantic-albumi (2019) lienee orkesterin hienoin yksittäinen levy. Sillä kuullaan Gershwinin American in Parisin (1928) lyhentämätön alkuperäisversio Marc Claguen kriittisenä laitoksena, Edgar Varèsen Amériquesin (1918–21) jättimäinen ensimmäinen versio sekä Stravinskyn Symphony in C (1938–40); kaikki teoksia, jotka CSO on aikoinaan esittänyt tuoreeltaan konserteissaan.
Levytysten rinnalle orkesteri on tuonut monien muiden tapaan oman suoratoistopalvelunsa. Orkesterin verkkosivuilta löytyvä tarjonta kattaa niin vapaassa jakelussa olevaa sisältöä kuin maksumuurin takaa löytyvän verkkokonserttien sarjan, johon pääsee kiinni ryhtymällä CSO:n tukijaksi sadankahdenkymmenenviiden dollarin minimisummalla.
Ilmaissisältöjen oivallisinta antia edustaa orkesterin Fanfare Project -sarja, jonka innoittajana on toiminut Aaron Coplandin Fanfare for the Common Man (1943), yksi CSO:n historian monista kantaesityksistä. Projektin puitteissa uusia tulokkaita tähän mainioon teoslajiin ovat säveltäneet mm. Du Yun, Bryce Dessner, Courtney Bryan, Rhiannon Giddens, Daníel Bjarnason, Samuel Adams ja Jeffrey Mumford. Pandemia-aikana syntynyt projekti on huomionarvoinen musiikillisessa kekseliäisyydessään, sillä kukin fanfaari hyödyntää eri soolosoitinta vieden formaattia moniin yllättäviinkin suuntiin.
Täysmittaista orkesteria puolestaan kuullaan elokuvamusiikin parissa American Soundscapes -striimillä. Erilaisia uuden mantereen musiikkityylejä taas esittelee American Originals -kokonaisuus.
Siirryttäessä maksumuurin taakse käyttäjälle avautuu laajempia sisältöjä. On-Demand-palvelussa voi toistaa melko monipuolisen valikoiman CSO:n tuoreita konserttitaltiointeja. Näillä kuullaan sekä kantaohjelmistoa Mozartista Raveliin että uusinta musiikkia, kuten Missy Mazzolin Procession-viulukonserton ensiesitys viime maaliskuulta. Striimeillä vierailevat monet erinomaiset solistit, kuten Leila Josefowicz, Jennifer Koh ja Kirill Gerstein.
Verrattuna joihinkin kilpaileviin paveluntarjoajiin On-Demand-sisältö saattaa vaikuttaa jossain määrin hintavalta. Hieman apua tarkkaavainen kuulija saa siitä, että uudet striimit ovat aina ensimmäisen vuorokauden ajan ilmaiseksi saatavilla. Lisäksi huomautettakoon, että erityisesti uudesta musiikista kiinnostuneelle CSO:n palvelu on antoisampi kuin monet kilpailijansa.
Striimialustana kaikissa sisällöissä käytetään Youtubea, jonne pääsee orkesterin verkkosivujen konserttilinkkien kautta. Käyttäjän näkökulmasta palvelu on siten varsin yksinkertainen ja toimiva. Maksullista sisältöä varten on luonnollisesti luotava oma käyttäjätili, mutta ilmaisia striimejä voi katsella kirjautumatta joko CSO:n sivujen tai suoraan orkesterin Youtube-kanavan kautta.
Kaikkiaan Cincinnatin tarjontaa voi suositella erityisesti kantaohjelmiston ulkopuolisia sointimaailmoja etsivälle musiikinystävälle, varsinkin sellaiselle, joka on suostuvainen antamaan orkesterille rahallisen panoksen. Musiikillinen taso on aina luotettavan korkea, joten euroilleen saa myös painavaa ja alati mielenkiintoista vastinetta.
Jari Kallio
