György Kurtág: Teokset yhtyeelle ja kuorolle. Neljä capricciota Istvan Balintin 
runoihin op. 9, Neljä laulua Janos Pilinszkyn runoihin op. 11, Grabstein für Stephan op. 15c, Messages of the Late Miss R. Troussova Rimma Dalosin runoihin op. 17, …quasi una fantasia… op. 27/1, Kaksoiskonsertto op. 27/2, Samuel Beckett: What is the Word. Songs of Despair and Sorrow op. 18. Neljä Anna Ahmatovan runoa op. 41, Colinda-Balada op. 46, Bref Messages op. 47. Alankomaiden radion kuoro, Asko Ensemble, Schönberg Ensemble, johtajana Reinbert de Leeuw. ECM 481 2883 (3 cd)
91-vuotias György Kurtág, vuoden 2012 Wihuri-palkinnon saaja, voi hyvinkin olla merkittävin elossa oleva säveltäjä. Hän on viimeisiä sodan jälkeisen modernismin jättiläisiä, mutta myös merkittävä itäistä ja läntistä taideajattelua yhdistävä hahmo. ECM:n kolmen levyn kokonaisuus on otsikoitu oudosti, mutta kyseessä on väkevä poikkileikkaus Kurtágin poeettisesta taiteesta 1950-luvun lopulta lähtien.
Kurtágin musiikin tunnuksena on täsmällisyys ja vähäeleisyys, mutta samalla siitä huokuu vahva elämän maku. Veteraanibasso Harry van der Kampin laulamat neljä laulua Janos Pilinszkyn runoihin kurottavat muutamassa minuutissa viinanhuuruisesta örinästä ahdistavaan alistamiseen ja viiltävään yksinäisyyteen. Natalia Zagorinskajan laulamat Troussova-viestit kirjaavat pieniä iloja ja suuria suruja, korutonta erotiikkaa ja koskettavan epilogin: ”Kaikesta mitä teimme yhdessä ja yhtä aikaa, minä maksan.” What Is The Word Beckettin tekstiin matkaa pelottomasti yksinäisten äänteiden ja sointien avaruuteen.
Musiikin lähtökohtana on Bartókilta peritty juurevuus ja Weberniltä omaksuttu askeettisuus. Vokaaliteosten venäläiset runot tuovat mukaan slaavilaisen eksistenssiproblematiikan, olemisen kipeyden, joka kaikuu ylihistoriallisena ja yleismaailmallisena. Kuolema on vaillinaisenkin elämän hyytävä päätepysäkki, josta todistavat esimerkiksi ”Hautakivi Stephanille” tai …quasi una fantasian… Recitativo-osa.
Reinbert de Leeuwin johtamien hollantilaismuusikoiden esitykset ovat ihailtavan keskittyneitä ja omistautuneita. Niukkojen, mutta tarkkojen eleiden taiteesta on poimittu talteen jokainen nyanssi.
Hiljaisuuskin soi aktiivisesti mukana. Erinomaisten laulusolistien ohella on mainittava sellisti Jean-Guihen Queyras ja pianisti Tamara Stefanovitsh konsertoivissa teoksissa. Tuoreimmat sävellykset, Ahmatova-runot (2008), Colinda-Balada (2010) Mihail Eminescun runoon sekä Brefs Messages (2011) kamariyhtyeelle eivät osoita mitään herpaantumisen merkkejä.
Antti Häyrynen
