Suomen kansainvälisesti arvostetuin säveltäjä ja taiteen akateemikko Kaija Saariaho nukkui pois rauhallisesti kotonaan Pariisissa aamulla 2. kesäkuuta 2023. Kuolemasta tiedottivat hänen taiteilijaperheensä jäsenet, aviomies Jean-Baptiste Barrière sekä lapset Aleksi Barrière ja Aliina Neige Barrière. Perhe esittää toiveen, että suruajan vaatimaa rauhaa kunnioitettaisiin.
Perheen tiedotteessa kuolinsyyksi kerrotaan aggressiivinen aivosyöpä, johon hoidot eivät tehonneet. Kasvaimet eivät vaikuttaneet säveltäjän kognitiivisiin kykyihin ennen sairauden viimeistä vaihetta mutta heikensivät motorisia toimintoja ja vaikuttivat myös puheen tuottamiseen. Kun syksyllä 2022 juhlittiin monin konsertein säveltäjän 70-vuotispäivää, hän liikkui pyörätuolilla.
Näin Saariaho pääsi perheen tiedotteen mukaan kokemaan, miltä esteettömyyden puutteet tuntuvat pyörätuolissa liikkuvasta myös monissa kulttuurilaitoksissa. Saariaho oli toivonut, että hänen kasvaimiinsa sovelletut kokeelliset hoidot edes vähäisessä määrin edistäisivät syöpähoitojen tutkimusta.
Kaija Saariaho, omaa sukua Laakkonen, syntyi Helsingissä 14. lokakuuta 1952. Vain hieman muita vanhempana hän kuului Avanti!n avantgarde-sukupolveen ja aivan sen sisäpiiriin. Hän sai pian nostetta kahden lahjakkaan kapellimestarin, Esa-Pekka Salosen ja Jukka-Pekka Sarasteen tuella. Salosen johtama ensimmäinen orkesterilevytys Saariahon musiikista ilmestyi BIS-merkillä 1985.
Saariaho tuli tunnetuksi eurooppalaisella näyttämöllä Freiburgissa, Darmstadtissa ja Pariisissa, jonka IRCAM-keskuksessa hän opiskeli tietokonemusiikkia vuodesta 1982. Suhde kaupunkiin muodostui läheiseksi, ja Saariaho jäi pysyvästi Pariisiin, vaikka suhteet myös Suomeen säilyivät lämpiminä.
Perheen tiedote korostaa, että Darmstadt ja Pariisi antoivat Saariaholle mahdollisuuden tuoda oma panoksensa tietokonemusiikkiin sen kulta-aikana. Myöhemmin hän yhdisti löytämäänsä uutta harmonian ja psykoakustiikan ymmärrystä ooppera- ja orkesterisäveltämisen traditioihin.
Saariahon ensimmäinen ooppera, joka johti heti kansainväliseen läpimurtoon oopperasäveltäjänä, oli L’amour de loin eli Kaukainen rakkaus, joka kantaesitettiin Salzburgin musiikkijuhlilla 2000. Teos sai valtaisan menestyksen Metropolitan-oopperassa New Yorkissa 2016. Oopperasäveltäjän ura huipentui Sofi Oksasen librettoon sävellettyyn viidenteen oopperaan Innocence, joka kantaesitettiin Ranskassa Aix-en-Provencin festivaalilla 2021. Kriitikoiden ja yleisön ylistämä teos oli yhteistilaus, johon osallistuivat myös Covent Garden, Suomen Kansallisooppera, San Franciscon ooppera sekä Hollannin kansallisooppera.
Kaija Saariaho jatkoi sävellystyötään sairautensa edetessä, läheisten ja uskollisten ystäviensä sekä yhteistyökumppaniensa ympäröimänä. Innocence-oopperan ohella hänen viimeisiin teoksiinsa lukeutuvat Saarikoski-laulut, kamarimusiikkiteos Semafor, orkesteriteos Vista, madrigaali Reconnaissance sekä uudelleentulkinta hänen ensimmäisestä musiikkiteatteriteoksestaan Study for life.
Saariaho omistautui Pariisissa myös opettamiselle ja halusi näin viedä musiikin soihtua eteenpäin. Hänen viimeisiin hankkeisiinsa kuului puheenjohtajuus Helsingin urkusävellyskilpailun juryssa. Kilpailussa haettiin teoksia Musiikkitalon uusilla uruilla vuonna 2024 soitettaviin konsertteihin.
Viimeiset kuukautensa Kaija Saariaho työskenteli viimeistellen trumpettikonserttoa HUSH, jonka ensiesityksen solistina Helsingissä 24. elokuuta on Verneri Pohjola. Radion sinfoniaorkesteria johtaa Saariahon todelliseksi luottokapellimestariksi kohonnut Susanna Mälkki.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi maaliskuussa 2023 Kaija Saariaholle harvinaisen taiteen akateemikon arvonimen. Kiitossanoissaan Kaija Saariaho totesi vakavia asioita taiteen muuttuneesta asemasta Suomessa:
”Jotta en jäisi Suomen viimeiseksi säveltäjä-akateemikoksi, on monen asian muututtava tässä maassa. On annettava jokaiselle suomalaiselle varhain mahdollisuus harrastaa ja kokea taidetta sen monissa muodoissa. Kaikkien tulisi kokea olevansa näiden kokemusten äärelle tervetullut, ja tulisi voida toivoessaan valita taide ammatiksi. On tärkeää opettaa, että kaiken arvoa ei voi laskea euroina, kaiken merkityksellisyys ei käy ilmi sekunnissa eikä ehkä vuodessakaan: ei tunteiden, ei metsien, ei musiikin. Maailmassa, jossa jokainen helposti elää omassa kuplassaan, on vaarana, että kokonaiset sukupolvet sulkeutuvat sisäänsä, ellei taidekoulutuksen ja taide-elämysten kautta jatketa ovien lakkaamatonta avaamista. Ovia, joiden kautta itsekin pääsin pienen suomalaisperheen tyttönä maailmalle, ja asemaan, johon minulla ei naisena ollut mallia.”
Matti Tuomisto