Musiikkityylien raja-aidat on aikoja sitten kumottu kuvitteellisiksi käsitteiksi. Silti sinfonista viihdettä pidetään klassista musiikkia vähäpätöisempänä, eikä viihteessä ansaittuja meriittejä juurikaan arvosteta kapellimestaripörssissä. Taistelu taiteen ja viihteen jakolinjoista on laantunut 1990-luvun huippuvuosista. Vuonna 2025 ei ole enää uutta, että perinteinen sinfoniaorkesteri soittaa yhdellä viikolla Beethovenia ja seuraavalla Abbaa. Orkesterit ovat joutuneet myöntämään, että yleisöpohjaa on laajennettava ja nuorennettava, jotta klassisen musiikin instituutiot lunastavat yhä paikkansa kansaa kiinnostavina laitoksina. Asiassa on yksi mutta: viihdekonsertteja esittävät pääasiassa klassisesti koulutetut muusikot, jotka mieluiten työskentelisivät ennen kaikkea klassisen musiikin parissa. […]
Viihteen ja taiteen rajoilla
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
