Anu Komsi, Piia Komsi, Helga Karen, piano, Sakari Oramo, viulu Musiikkitalon Paavo-Salissa 19.2.2026. György Kurtágin musiikkia.
Kun ajattelee György Kurtágia, edelleen työskentelevää tervaskantoa, mieleen nousee helposti kolme säveltäjää ohi muiden: Anton Webern, Béla Bartók ja György Ligeti. Webern antoi esimerkin, miten vähäiseen kestoon saa sisällytetyksi paljon sanomaa. Bartók oli tärkeä esikuva, jonka oppilaaksi Kurtag olisi halunnut, mutta Bartókin kuolema muutti suunnitelmat. Ligeti oli kotoisin Romanian Transsilvaniasta kuten Kurtág. Ystävykset veivät eurooppalaista musiikkikäsitystä omilla tahoillaan ja tavoillaan uusiin, erilaisiin ja merkityksellisiin suuntiin.
Kurtág suunnitteli kaimansa Ligetin tavoin pakenemista länteen 1956 Unkarin kansannousun jälkeen. Ligeti onnistui livahtamaan jännityskertomuksen kaltaisella pakomatkallaan hallintokoneiston kourista, mutta Kurtagin pako estettiin. Hän pääsi kuitenkin opiskelemaan mm. Olivier Messiaenin johdolla Pariisiin. Siellä syvä masennus johdatti hänet Marianne Steinin, monia taiteilijoita auttaneen psykologin vastaanotolle, ja sävellystyön estänyt mentaalinen lukko loksahti auki. Kurtágille selvisi, miten minimaalisella materiaalilla, jopa yhdellä ainoalla sävelellä, voi sanoa maksimaalisen paljon.
Myös näitä vähäeleisiä teoksia tarjosi Kurtágin 100-vuotiskonsertissa mestarillinen muusikkonelikko, äänivirtuoosit Anu ja Piia Komsi, erinomainen pianisti Helga Karen ja nyt viulistin roolissa Sakari Oramo.
Pienistä soluista rakentuu myös suuria kokonaisuuksia, sen todisti jo avausteos, Die Sprüche des Péter Bornemiza, konsertto sopraanolle ja pianolle. Pappi Bornemizan saarnoissa Anu Komsin ääni taipui käsittämättömän monenlaisiin värityksiin klassisen hienostuneesta hurjaan korkeiden sävelten akrobatiaan. Pianosatsi on ajoittain kaikkea muuta kuin pienieleistä.
Sekä Anulle että Piialle on ominaista panna myös mimiikka ja fyysinen ilmaisu estoitta peliin. Piian tulkinta Kolmesta hautakirjoituksesta oli riemastuttava veto alun herkkyydestä äärimmäisiin kiukkuirvistyksiin ja rääkyääniin. Helga Karen oli mainiona tyylitaiturikumppanina mukana menossa.
Jatékok, leikkejä tai pelejä, Kurtágin edelleen kasvava kokoelma pikkuruisia pedagogisia lastenkappaleita tuntuu asettuvan jatkoksi Bartókin kuudelle Mikrokosmos-vihkolle. Yhteyttä unkarilaiseen kansanmusiikkiin Bartókin tavoin ei ole helppo löytää. Kurtág leikkii pianon soinnillisilla ulottuvuuksilla kauniista melodisuudesta estottomaan kluster-paukutteluun. Ihan hulvaton on parodia Tšaikovskin 1. pianokonserton alkusoinnuista: siinä läiskitään vierekkäisillä kämmenillä samoille oktaavialueille kuin konsertossa. Helga Karenilla oli luullakseni hauskaa soittaessaan, niin myös yleisöllä.
Requiem po drugu, sielunmessu ystävälle Rimma Dalosin venäjänkieliseen tekstiin syöksi Piia Komsin tulkinnan lähes pelottavan rajuun eläytymiseen osassa Minun voimani. Päätösosa Jää hyvästi rakkaani kosketti syvästi. Kuinka selkeästi tulkitsijat tekivätkään pienestä suurta.
Kafka-fragmentit taitavat olla Kurtágin teoksista laajimmin tunnettuja; siitä on osaltaan pitänyt huolta Avantin Suvisoittojo 1980-luvun lopulla. Otteet Kafkan päiväkirjamerkinnöistä, kirjeistä ja puheenparsista ovat jo sinänsä absurdeja tai surrealistisia. Kurtág on tehnyt niistä viulistille ja sopraanolle sarjan, josta Anu Komsi ja Sakari Oramo ovat muovanneet mahdottoman hauskan, nauruhermoja kutkuttavan teatterinomaisen esityksen, jossa Anu Komsin komediennenkyvyt ja rajattoman rohkea äänenkäyttö kukoistavat. Viuluduo raitiovaunussa puolison kanssa – Anu ilmaviulunsoittajana – oli herkullinen ja päättyi väsyneeseen, laiskistuvaan vibratoon.
Ylimääräinen fragmentti kanalasta oli Piia Komsin syntymäpäivähulluttelu, kukon ja kanan dialogi. Vain todella suuret taiteilijat voivat tehdä itsensä näin elegantin räväkästi naurunalaisiksi. Kiitos illasta. Sen intensiivisessä menossa hurahti elämäni nopein kaksituntinen!
