Alban Bergin Lulu-oopperan viimeinen näytös on musiikinhistorian tunnettuja kesken jääneitä fragmentteja. Hampurin valtionooppera tarjoaa täydentelyille hyvän vaihtoehdon: antaa sen jäädä luonnokseksi, ja näin surrealistinen uninäytelmä kohoaa uusiin sfääreihin. Lulu on Salomen ohella oopperan historian tunnetuimpia femme fatale -hahmoja, seksuaalisen vietin ja irrationaalisuuden symboleita. Lulu on silti raamatullista sisartaan arvoituksellisempi. Hänen identiteettinsä ja motiivinsa jäävät hämäriksi. Jokaisella miehellä on hänelle eri nimi, ja hän luikertelee tilanteista ja tunteista kuin liukas käärme. Alban Berg innostui freudilaisesta […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
