Ooppera ja laulumusiikki

Einojuhani Rautavaara: Vigilia. Niall Chorell, tenori, Tuukka Haapaniemi, basso, Helsingin Kamarikuoro, johtajana Nils Schweckendiek. BIS-2422. Einojuhani Rautavaara sävelsi monet persoonallisimmista teoksistaan yksinkertaisesti vastaamalla tilauksiin. Helsingin Juhlaviikkojen ja Suomen ortodoksisen kirkon 1971 tilaama Kokoöinen vigilia on yksi tällainen teos, jossa säveltäjä löysi sisäisen ortodoksinsa lapsuuden- ja elokuvamuistojen avulla. Siten Vanhan Valamon äänet ja värit sekä Eisensteinin Iivana Julma -elokuvan muhkeaääninen diakoni – Stalinin suosikkibasso ja kanttorikoulutuksen saanut Maksim Mihailov – yhdistävät henkilökohtaisia kokemuksia ja vanhojen kirkkotekstien tutkailua […]

Arvo Pärt: Solfeggio, Summa, Zwei Beter, The Woman with the Alabaster Box; Franz Liszt: Via Crucis. Kalle Randalu, piano, Viron filharmoninen kamarikuoro, joht. Kaspars Putniņš. Ondine ODE 1337-2 Ensin ajattelin, että Lisztin myöhäiseen Via Crucis -teokseen voisi yhdistää vaikka mitä jylhän uskonnollista musiikkia, ja Pärt tuntui Viron filharmoniselta kamarikuorolta yllätyksettömältä valinnalta. Kävi kuitenkin ilmi, että Pärtin karunharras minimalismi, ja nimenomaan esimerkiksi ikonisen Summan tai naiskuoroteos Zwei Beterin äärimmäinen yksinkertaisuus oli nappivalinta virittelemään kuulijan oikeaan tajunnantilaan Lisztin sisäänpäinkääntynyttä piano-kuoro-meditaatiota […]

Modest Musorgski: Boris Godunov (1869). Alexander Tsymbalyuk (Boris Godunov), Maxim Paster (Shuisky), Mika Kares (Pimen), Sergei Skorohodov (Grigori), Göteborgin oopperakuoro ja Göteborgin sinfoniaorkesteri, johtajana Kent Nagano. BIS-2320 (2 sacd). Tämä on Musorgskin Boris Godunovin varhaisin versio, jonka Keisarillisten teatterien komitea hylkäsi vuonna 1869. Komitean mukaan siitä puuttui mm. ”feminiininen intressi”, eli keskeinen naisrooli, jollaisen Musorgski lisäsi vuoden 1872 version puolalaisnäytökseen. Varhaisversiosta puuttuu myös teoksen päättävä kohtaus Kromyn metsässä, ja vallananastaja Grigori poistuu majatalon ikkunasta loikatessaan […]

Béla Bartók: Siniparran linna. John Releya (Siniparta), Michelle DeYoung (Judith), Pal Macsai (kertoja), Bergenin filharmoninen orkesteri, johtajana Edward Gardner. Chandos CHSA 5237. Bartókin Siniparran linna saa Chandosilta majesteetillisen kohtelun. Oopperaa hallitsee John Releyan ja Michelle DeYoungin kerrankin tasavahva aviopari, joka ei osaa taipua keskitielle. Releya on syvällä, sopivasti sammaleisella bassollaan vaimoja tuhoavan herttuan perikuva. DeYoung kasvaa monodraaman aikana epävarmasta nuorikosta vastauksia vaativaksi ja tunteiltaan täysiveriseksi naiseksi. Molempien unkarinkieli kuulostaa nasevasti replikoivalta, joskaan ei syntyperäiseltä. Siniparran […]

Pjotr Tshaikovski: Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia, Yhdeksän hengellistä kuoroa. Latvian radiokuoro, johtajana Sigvards Klava. Ondine ODE 1336-2. Tshaikovskin hengelliset sävellykset eivät ole saaneet yhtä paljon huomiota kuin Rahmaninovin vastaavat. Ne näyttivät kuitenkin tietä ortodoksisen perinteen ja vanhojen znamenni-sävelmien uuteen tulemiseen, vaikka arvostellessaan edeltävän polven kirkkosäveltäjien työtä Tshaikovski syyllistyi ylilyönteihin. Johannes Krysostomoksen liturgia on yleisimmin toimitettu ortodoksinen ehtoollispalvelus. ”Kokoöisen” vigilian ohella se on myös useimmin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi sävelletty teos. Tshaikovskin liturgia op. 41 on vuodelta 1878, […]

Jean-Baptiste Lully: Dies irae, De profundis, Te Deum. Namurin kamarikuoro, Millenium-orkesteri, Capella Mediterranea (continuo), johtajana Leonardo Garcia Alarcón. Alpha 444. Jean-Baptiste Lully oli Ludvig XIV:n musiikin yli-intendentti ja ranskalaisen barokkioopperan kehittäjä. Yhtä suuri menestys ja omaperäinen oivallus oli ranskalaisen ”suuren motetin” lanseeraaminen kuninkaallisiin kirkonmenoihin. Uljaimmat esimerkit uudesta teoslajista ovat kuninkaan esikoispojan ristiäisiin sävelletty Te Deum vuodelta 1677 sekä kuningatar Marie-Thérèsen hautajaisiin vuonna 1683 valmistunut Dies irae. Te Deum tuntuu ylistävän yhtä paljon Aurinkokuninkaan kuin Jumalan […]

Enrique Granados: Goyescas. Nancy Fabiola Herrera (Rosario), Lidia Vinyes Curtis (Pepa), Gustavo Peña (Fernando), Jose Antonio Lopez, BBC Singers, BBC:n sinfoniaorkesteri, johtajana Josep Pons. Harmonia mundi HMM 902609. Enrique Granados oli vuonna 1916 palaamassa New Yorkista Atlantin yli Goyescas-oopperansa ensi-illasta, kun saksalainen sukellusvene upotti häntä kuljettaneen SS Sussexin. Ooppera jäi Granadosin kuoltua sivuun, eikä siitä ole tehty kovin montaa levytystäkään. Chandos ja BBC:n sinfonikkoja johtava Josep Pons korjaavat asian, ja väljästi Francesco Goyan maalausten pohjalta […]

Johannes Brahms: Laulut vol. 8. Spanisches Lied op. 6/1, Nachtigallen schwingen op. 6/6, Sechs Gesänge op. 7, Sehnsucht op. 14/8, Der Schmied op. 19/4, Herbstgefühl op. 48/7, Vorüber op. 58/7, Agnes op. 59/5, Vom Strande op. 69/3, Über die See op. 69/7, Lerchengesang op. 70/2, Frühlingslied op. 83/5, Vorschneller Schwur op. 95/5, Trennung op. 97/6, seitsemän duettoa kokoelmasta 49 Deutsche Volkslieder WoO33. Harriet Burns, sopraano, Robin Tritschler, tenori, Graham Johnson, piano. Hyperion CDJ33128. Brahms sävelsi […]

Richard Wagner: Dich teure Halle ja Elisabethin rukous oopperasta Tannhäuser, Richard Strauss: Es Gibt ein reich (Ariadne auf Naxos,), Vier letzte lieder, ja muita lauluja. Lise Davidsen, sopraano ja Philharmonia Orchestra, joht. Esa-Pekka Salonen. Decca 483 4883. Norjalainen Lise Davidsen, 32, on jo eri yhteyksissä hämmästyttänyt äänellään, jossa on kantovoimaa kuin toisella norjalaisella, Kirsten Flagstadilla ikään mutta tarvittaessa myös tummaa lyyristä lämpöä. Raudanlujan hengitystekniikan varmistama fraseeraus silottaa tien Wagneriin ja Straussiin, ja menneenä kesänä hän […]

Leoš Janáček: Kadonneen päiväkirja, Määriläisiä kansanlauluja, Rikadla. Nicky Spence, tenori, Julius Drake, piano, Vaclava Houskova, mezzosopraano, lauluyhtye (Victoria Couper, Clemmie Franks, Emily Burn), Victoria Samek, klarinetti. Hyperion CDA68282. Leoš Janáčekin Kadonneen päiväkirja on 22-osainen laulusarja, jossa tenorin ja pianistin ohella tarvitaan kolmessa laulussa mezzosopraanoa ja kolmen naisen offstage-yhtyettä. Rakastunut nuori mies päättää kadota mustalaistytön matkaan, ja samoin tunsi nuoreen Kamila Stösslovaan rakastunut säveltäjä. Hän rakensi runoilijaksi vuosikymmeniä myöhemmin paljastuneen Ozef Kaldan tekstistä omaperäisen, hankalasti toteutettavan […]

Antonin Dvorak: Saint Ludmila. Adriana Kohutkova, sopraano, Karla Bytnarova, altto, Tomas Cerny, tenori, Ondrej Shaling, tenori, Peter Mikulas, basso, Slovakian filharmoninen orkesteri ja kuoro, johtajana Leos Svarovsky. Naxos 8.574024-25. Böömin Pyhä Ludmila on tsekkien kansallispyhä, yhteinen katolisille ja ortodokseille. Hän kääntyi kristityksi 800-900-lukujen vaihteessa ja kasvatti uskoon pojanpoikansa Wenceslauksen, mutta kärsi marttyyrikuoleman miniänsä murhaamana. Dvorak sävelsi aiheesta oratorion Saint Ludmila Leedsin kuorofestivaaleille vuonna 1886, mutta jostain syystä teos on jäänyt hänen Requieminsa ja Stabat materinsa […]

Kaija Saariaho: True Fire, Ciel d’hiver, Trans. Gerald Finley, bassobaritoni, Xavier de Maistre, harppu, Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu. Ondine ODE 1309-2. Saariahon viimeaikaisista orkesteriteoksista muodostuu vaikuttava levykokonaisuus, jossa korostuu ihmisen osa katoavaisessa maailmassa. Filosofinen True Fire -laulusarja (2014) tunnustelee yhteyttä luonnonelementteihin, harppukonsertto Trans (2015) on kuumeinen kuva elämän ohikiitävyydestä. Jättiorkesterille sävelletyn Orionin (2002) toisesta osasta Saariaho on keventänyt version nimellä Ciel d’hiver (2013), jossa alkuperäisversion hyytävän kosmisuuden sijaan näkökulma tuntuu siirtyvän talvitaivasta ihmettelevään ihmiseen. Ihmisyys korostuu Hannu Linnun ja RSO:n tarkasti piirretyssä tulkinnassa, joka staattisuuden […]