SoitinKmOld

Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit op.14, 22, 26, 27, 28, 49. Paavali Jumppanen, piano. Ondine ODE1280-2D. 2CD Ludwig van Beethovenin 32 pianosonaattia on niin iso henkinen ja fyysinen ponnistus, että vain harva on purkittanut ne kauttaaltaan tyydyttävästi. Spiritualistisella epiteetillä ”pianon uusi testamentti” on kannustettu parhaatkin virtuoosit vaihtamaan viihdyttävyys tekosyvälliseksi filosofoinniksi kokonaisuuden kustannuksella. Vaan ei nyt. Paavali Jumppasen kolmas etappi sonaattien kokonaislevytyksestä jatkuu urheana ja urheilullisena. Jumppanen käyttää mieletöntä motoriikkaansa äärimmilleen; juoksutusten puhtaus ja irtonaisuus ovat hämmästyttäviä […]

Bach, Händel, Scarlatti: Sonaatteja. Steven Isserlis, sello. Richard Egarr, cembalo, Robin Michael, continuosello. Hyperion CDA68045. Steven Isserlis ei perustele, miksi soittaa alunperin gamballe ja viululle sävellettyjä barokkisonaatteja sellolla, mutta kun valittujen teosten soittimellinen identiteetti on barokinkin mittapuulla moniselitteinen, idea toimii. Tulkinnat kuitenkin hiertävät. Händelin ja Scarlattin virtuoosiset sonaatit on kyllä pakattu täyteen sellolle luontaista urheilullista voimaa ja Isserlisin vastustamatonta persoonaa (joka näkyy myös riemastuttavissa teosesittelyissä), mutta yhteissoitto tökkii, ja hiostuttava paahdanta käy kuulijan voimille. Mainio […]

Kaija Saariaho: Let the wind speak. Tocar, Mirrors I-III, Couleurs du vent, Sombre I-III, Oi kuu, Laconisme de l’aile. Camilla Hoitenga, huilu, Anssi Karttunen, sello, Daniel Belcher, baritoni, Da Camera of Houston. Ondine ODE 1276-2. Kaija Saariaho antaa huiluteoksissaan tuulen puhua, olipa kyse Siiven lakonismista (1982) tai Tuulen väreistä (1998). Ensin mainittua luonnehditaan levyesitteessä Saariahon ja huilisti Camilla Hoitengan yhteistyön ”alkuräjähdykseksi”, ja sen verran etäisyyttä siihen on syntynyt, että kappale sujahtaa nyt puolisen minuuttia nopeammin. […]

Through Green Glass. Kitaramusiikkia säveltäjiltä Mikko Heiniö, Pentti Jalava, Juha T. Koskinen, Kai Nieminen, Harri Suilamo. Patrik Kleemola, kitara. Pilfink records JJVCD-150. Kitaristi Patrik Kleemola on päättänyt esitellä tuoreinta suomalaista musiikkia soittimelleen. Vakaaotteisen Kleemolan selkeydessä ja teknisessä osaamisessa ei ole huomauttamisen sijaa. Toisaalta hän on valinnut sumeilemattoman arkisen kuuloisen teoskokonaisuuden, joka maalaa hälyttävän kuvan suomalaisen kitaramusiikin taiteellisesta kunnianhimosta.   Vaikka Kleemola on varta vasten haalinut vanhimmillaankin toissavuotisia teoksia, tässä valikoimassa säveltäjäsukupolven, suomalaisuuden ja kukaties markkinoitavuudenkin vaatimukset […]

Claude Debussy: Preludit, vihko 2, Suite bergamasque. Marita Viitasalo, piano. Ondine 1269-2. Marita Viitasalo levytti Debussyn preludien 1. vihon Ondinelle 1988, joten oli aika tarttua jo toiseen. Hänellä on luontainen kosketus ranskalaiseen impressionismiin, mutta hän ei parfymoi sointeja eikä ota tekstuuria arvona sinänsä vaan satsaa osien karakterisointiin, joskus hyvinkin napakasti. Täten esimerkiksi Ondine tuo esiin myös vedenneidon tragiikan. Viime aikoina mm. Osborne, Bavouzet ja Hamelin ovat julkaisseet tästä musiikista levyjä, joissa soinnin hienosäätö menee melkein […]

Johannes Brahms: Viulusonaatit nro 2 ja 3, Schumann: Kolme romanssia, Dietrich–Schumann­Brahms: F.A.E. -sonaatti. Isabelle Faust, viulu ja Anatoli Melnikov, piano. Harmonia Mundi 149020221921. Isabelle Faust aloittaa Brahmsin d-molli-sonaatin nopealla tempolla ja vibratosta riisutulla äänellä, ja Alexander Melnikov korostaa historiallisella Bösendorferillaan (1875) pikemmin tekstuurin läpikuultavuutta kuin soinnin täyteyttä. Käy mielessä, meneeköhän antiromanttinen ote liian pitkälle. Mutta ei: pian käy ilmi, että kokonaisuus on ilmaisuvoimaisesti muotoiltu, vaikka tässä pelataankin enemmän kontrastoivilla taitteilla, keskustelevilla eleillä ja yksityiskohdilla kuin […]