Juha Leinonen
Juha Leinonen: Chamber Music. Athene (2015) jousikvartetille, klarinetille ja pianolle; Jousikvartetto nro. 1 (2012), Foga (2002) klarinetille, jousitriolle ja pianolle. Alba. Alban julkaisema levy esittelee Juha Leinosen säveltäjänä, jonka omin ilmaisu ponnistaa energisistä, alati eteenpäin pyrkivistä rytmisistä ideoista; nuo ideat toki saavat erilaisia ilmaisukaraktereita vimmaisista epäröiviin, apaattisista raivokkaisiin. Leinonen osaa purkaa musiikkinsa painotukset osiin, kääntää rytmin poljennot, pysähtyä pohdiskelemaan, liittää mukaan efektitehoja (viulujen glissandot, klarinetin multifonit) ja kaikkien summana luoda dramatiikkaa. Teosten kesto, 25 minuuttia, […]
Johannes Brahms
Johannes Brahms: Viimeiset pianoteokset. Fantasiat op. 116. Intermezzot op. 117. Pianokappaleet op. 118. Pianokappaleet op. 119. Stephen Hough. piano. Hyperion CDA68116. Stephen Hough luonnehtii Brahmsin myöhäisiä pianokappaleita (1892-93) ”n:nnen potenssin salonkimusiikiksi”, jota hän kuvittelee säveltäjän soitelleen yksin kotonaan viimeisen sikarin kytiessä loppuun. Brahms ei suhtautunut alentuvasti aikansa populaarimusiikkiin, mutta rinnastaessaan viimeiset pianoteokset salonkiviihteeseen Hough on vaarassa välillä sentimentalisoida musiikkia. Brahmsin lempeissä kehtolauluissa, energisissä ja intohimoisissa capriccioissa sekä haaveellisissa ja sisäänpäinkääntyneissä intermezzoissa on kuuluvilla schumannilainen kahtiajako […]
Carl Philipp Emanuel Bach
Carl Philipp Emanuel Bach: Clavierstücke verschiedener Art Wq 112. Miklós Spányi, cembalo. BIS 2370. Erilaisia klaveerikappaleita” ilmoittaa sisältävänsä Carl Philipp Emanuel Bachin vuonna 1765 julkaisema kokoelma. No, se meni ihan oikein: soolokonsertolla käynnistyvä kimara sisältää vapaita fantasioita, etydimäisiä solfeggioita, poloneeseja, menuetteja, sonaatin ja sinfonian ennen kuin päättyy oppineeseen fuugaan. Tämä on Miklós Spányin C. P. E. Bachin sooloklaveeriteosten kokonaislevytyksen 39. osa, ja ymmärrän hyvin kaikkia, jotka laillani ovat kokeneet hienoista voimattomuuden tunnetta massiivisen projektin edessä. […]
Johann Sebastian Bach
Johann Sebastian Bach: Sonaatit ja partitat sooloviululle. Thomas Zehetmair, viulu. ECM 481 8558 (2 cd). Thomas Zehetmair levytti vuonna 1983 uransa alkutaipaleella Bachin sooloviuluteokset Teldecille. Liki 40 vuotta myöhemmin soitin on vaihtunut kahdeksi barokkiviuluksi. Kahta eri barokkijousta hän vaihtaa miltei osasta toiseen. Jo aiemmassa levytyksessään Harnoncourtin johdolla opiskellut viulisti huomioi periodisoiton ajatuksia. ECM:n levytys Propstei Sankt Geroldin luostarissa Itävallassa on kaikuisa, mikä vähän karkottaa musiikista intimiteettiä, mutta ei sisäistynyttä hartautta. Ulkoisesti, tempoiltaan ja peruskäsitykseltään, Zehetmairin […]
Jan Pieterszoon Sweelinck
Jan Pieterszoon Sweelinck: Praeludium Toccata 21, Phantasia à 4, Paduana Lachrimae 66, Toccata 20, Esce Mars 58, Toccata 24, Fantasia 3, Mein junges Leben hat ein End, Ut re mi fa sol la à 4 voci. Richard Egarr, cembalo. Linn CKD 589. Jan Pieterszoon Sweelinckin (1562-1621) klaveeritaide osui yhteen Hollannin globaaliksi kauppamahdiksi nousun kanssa. Sweelinckin ei tarvinnut hakeutua monikulttuurisesta Amsterdamista vaikutteiden perään, ja hänen musiikistaan huokuu rento ja suvaitsevainen ote, jonka voi yhä löytää kaupungista. […]
Sergei Prokofjev
Sergei Prokofjev: Pianosonaatit nro 4, 7 ja 9. Alexander Melnikov, piano. Harmonia mundi HMM 902203. Tämä on toinen osa Aleksandr Melnikovin pari vuotta sitten aloittamaan Prokofjevin sonaattien kokonaislevytykseen. Keskuksena on sonaateista tunnetuin, synkopoitujen rytmien esterataan (Precipitato) päättyvä seitsemäs (1942). Melnikov rakentaa sen samalla huolella ja maltilla, balettisella kimmoisuudella ja teräksisellä taituruudella kuin Prokofjevin kaksi muuta ”sotasonaattia” ensimmäisellä levyllä. Avausosan klassistinen viileys saa vastineen hitaan osan hauraasta kauneudesta. Finaalia soitetaan toisinaan roiskivalla sarjatulella, mutta Melnikov toteuttaa […]
La morte della ragione
La morte della ragione (Anonymus), La Battalia (Anonymus), Giorgio Mainerio: Galgiarda, Schiarazula Marazula, Hayne van Ghizeghem: De fous biens plaine, Josquin Desprez: De fous biens plaine, Nymphes du bois, Alexander Agricola: De fous biens plaine I-III, John Dunstable: Puzzle Canon, Giovanni Gabrieli: Sonata XIII, Giovanni de Macque: Seconda Stravaganza, Nicolas Gombert: La Rose, Dario Castello: Sonata decimaquarta, Vincenzo Ruffo: Dormendo un giorno, Lodovico Grossi da Viadana: Napoletana, John Baldwin: 4 Vocum, Carlo Gesualdo: Canzon Francese, […]
In Nomine
In Nomine II: Robert Parsons, John Bull, John Baldwin, Alfonso Ferrabosco II, John Ward, Christopher Tye, Henry Purcell, Nico Muhly, Gavin Bryars. Fretwork. Signum SIGCD576. In nomine -sävellykset olivat katolisen messun Benedictus-osasta liikkeelle lähteneitä ja soitinmusiikiksi itsenäistyneitä moniäänisiä kappaleita, joita suosittiin englantilaisessa consort-musiikissa. ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä” on näiden moniäänisten fantasioiden tekstipohja, joka säilyi säveltäjien mielessä, vaikka katolisuus karkotettiin saarivaltakunnasta. Fretwork-gambayhtye levytti ensimmäisen kokoelman In Nomine -sävellyksiä vuonna 1987 ja tässä tulee […]
Sven Hundsnes
Sven Hundsnes: Clavinatas 1-7, Pianosonaatti nro 1, Downtoned Beats. Laura Mikkola, piano. Grand Piano GP800. Norjalainen Svein Hundsnes (s. 1951) on työskennellyt tutkijana Stavangerin yliopistossa, pääasiallisena kohteenaan Tshaikovskin musiikki. Hundsnesin tuotannosta löytyy mm. kolme sinfoniaa, huilukonsertto ja pienempiä orkesteriteoksia. Joissakin teoksissaan Hundsnes luotaa romanttista perinnettä, mutta toisissa pääosassa ovat modernit tekniikat. Clavinatas-sarjan (2015-18) pianoteoksiaan Hundsnes luonnehtii toccata-sonatiineiksi, joissa taiturilliset ääriosat rakentuvat pienistä motiiveista, ja välissä on samojen aiheiden lyyrinen muunnelma. Laura Mikkola on tarttunut ilmeisen […]
Gabrieli ym.
Quattro violini a Venezia. Giovanni Gabrieli, Salomone Rossi, Biagio Marini, Dario Castello, Giovanni Fontana, Giovanni Buonamente, Marco Uccellini, Francesco Cavalli. Clematis, johtajina Stéphanie de Failly ja Brice Sailly. Ricercar RIC404. Toccata. Claudio Merulo, Giovanni Picchi, Girolamo Frescobaldi, Jan Pieterszoon Sweelinck, Johann Jacob Froberger, Johann Caspar Kerll, Dietrich Buxtehude, Johann Adam Reincken, Johann Sebastian Bach. Andrea Buccarella, cembalo. Ricercar RIC407. Ricercar-merkki tunnetaan hyvin taustoitetuista ja huolella tuotetuista vanhan musiikin levyistään. Tässä on kaksi esimerkkiä oivaltavasta […]
Bach
Johann Sebastian Bach: Das wohltemperiertes Clavier I. Keith Jarrett, piano. ECM 481 8016. Jazzpianisti Keith Jarrettin rakkaus Bachin musiikkiin on ollut kestävää, ja hänen studiolevytyksensä (1987) Das wohltemperiertes Clavierin ensimmäisen kirjan preludeista ja fuugista on vakuuttanut, ettei kyse ole ollut pintapuolisesta ihastuksesta. Jazzklarinetisti Benny Goodman piti aikoinaan tarkoin erillään swing-soittonsa ja poikkeamiset klassiseen ohjelmistoon. Taideohjelmistossa hänen soittonsa oli kurinalaisen objektiivista, putsattua jazzin omaperäisyyksistä. Samoin on laita Jarrettin, jonka mukaan Bachin musiikki on niin hyvin sävellettyä, […]
Bach
J. S. Bach: Toccatat BWV 910–916. Mahan Esfahani, cembalo. Hyperion CDA68244 Jääräpäinen ja itsetietoinen Mahan Esfahani on valmistellut nuoren Bachin toccatoista oman esitysedition, jossa tuo esiin itselleen tyypillisen ”autenttisuuden” kritiikin: Bachin ”intentio” on aina vuoropuhelua säilyneiden versioiden, aikalaiseditoreiden ja tulkitsijoiden musiikkifilosofioiden välillä. Lähestymistapa on periksiantamattoman tutkimuksellinen, lopputulos luovaa vapautta korostava. Toccatat räiskyvät kuumeisina Jukka Ollikan vastikään rakentamalla valtavaäänisellä cembalolla, jonka tehoja hyödynnetään kuitenkin sopivan maltillisesti. Mielenkiintoisessa esseessään Esfahani puhuu jumalallisuuden ja inhimillisyyden yhdistymisestä toccatoissa, ja […]