Kesyä lempeä orientin yössä
Kun Kansallisbaletin ensi-ilta Les Nuits – Yölliset tunnit alkoi, pelästyin: ei kai vaan taas tule metoo-kohua. Vähiin puetut naiset kylpevät hamamin höyryissä raukean ambient-musiikin säestämänä – kuin suoraan Ingres’n maalauksesta Turkkilainen kylpylä. Sitten rosvojoukko hyökkää ja alkaa riepotella heitä. Tuotannon aiemmissa esityksissä oli videoiden perusteella enemmän yläosattomuutta, nyt sitä on vähän karsittu. Aika perinteiseksi ja esineellistäväksi naisen rooli tässä orientaalisten aistifantasioiden kavalkadissa joka tapauksessa jää. Heidän tehtävänsä on asemoida ruumistaan toinen toistaan viettelevimpiin asentoihin hämyisän valaistuksen […]
Unelmaorkesteri syttyi roihuun
On monia erinomaisia orkestereita mutta ei yhtään Wienin filharmonikkojen veroista – silloin kun kaikki palaset lonksahtavat kohdalleen, inspiraatio syttyy ja perinne herää henkiin. Työteliäät, identiteetistään tietoiset ja oopperamontussa hengittämään oppineet muusikot soittavat aina hyvin, mutta aina ainutlaatuisuuden kynnys ei ylity. Olen kuullut heiltä myös rutiinikeikkoja. Tampereen vierailulla orkesteri syttyi Daniel Hardingin johdolla loisteliaaseen roihuun ja sai yleisön ponnahtamaan heti pystyyn Mahlerin viidennen sinfonian päätyttyä. Reaktio oli luonnollinen: matka pimeydestä valoon toteutui huikeana orkestraalisena näytelmänä, jossa positiivinen […]
Musiikin kätketty aarreaitta
Puolan Sleesiassa sijaitseva Katowice on musiikkikulttuurin vähän tunnettu aarreaitta, jonka kruununa on 2014 avattu konserttitalo. Se on akustiikaltaan ja arkkitehtuuriltaan parhaita uusia saleja Euroopassa – ellei peräti paras. Huhtikuussa sen isäntäorkesteri isännöi International Classical Music Awards -palkintogaalaa. Katowice ei anna itsestään ensi silmäyksellä kovinkaan kaunista kuvaa. Se on ollut 1800-luvulta lähtien Puolan teollisuuden ja hiilikaivostoiminnan keskuksia, ja vaikka pahimmista saasteongelmista on päästy, kaupunkikuva on keskuskortteleita lukuun ottamatta hieman rujo. Vastakohta 50 kilometrin päässä […]
Kokeilemisen temmellyskenttä
Nyt kolmatta kertaa järjestettävä Encanto-festivaali ravistelee tapahtumaorganisoinnin malleja ja etsii tuoreita konserttikonsepteja. Uutta musiikkifestivaalia lähdetään usein pystyttämään seuraavasti: valitaan otollinen ajankohta, tunnelmallinen paikka ja joukko muusikoita, joista osa saa mielellään olla nimekkäitä. Laura Kajander halusi jotain muuta. Barokkialtisti ja Suomalaisen barokkiorkesterin toiminnanjohtaja kaipasi luovia haasteita. Hänellä oli monenlaisia ajatuksia unelmiensa festivaalista: musiikin ja kirjallisuuden suhde, kiireettömyys, yhteisöllisyys ja kulttuurivaihto eri maista saapuvien taitavien taiteilijoiden yhteistyöprojekteissa. Hän perusti muusikkoystäviensä kanssa Encanto Music -yhdistyksen ja kokosi […]
Arvio: Kurkotus haluun ja henkisyyteen
Maria-vesper Kaapelitehtaan Pannuhallissa Zodiakin ja Helsingin barokkiorkesterin yhteistyönä. Musiikinjohto Marianna Henriksson, koreografia Anna Mustonen. Cembalisti Marianna Henrikssonin ja koreografi Anna Mustosen yhteistyönä syntynyt Maria-vesper on elämyksellisimpiä musiikin ja tanssin kohtaamisia pitkään aikaan. Claudio Monteverdin samannimiseen kokoelmaan perustuva teos levittäytyy Pannuhallin korkeassa tilassa yhteisölliseksi kokemukseksi, jossa kurkotetaan kohti aistillista halua ja henkisyyttä. Raja niiden väliltä katoaa, aivan kuten Monteverdillä maallinen rakkaus ja Pyhän neitsyen ylistys yhdistyvät. Jo asetelma luo edellytykset monenlaisten asioiden sulautumiseen. Yleisö istuu ympärillä, ja […]
Arvio: Sinfoniset mammutit kohtasivat
Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri saivat levittäytyä koko fyysiseen ja taiteelliseen täysmittaansa, kun ne soittivat peräkkäisinä päivinä kaksi sinfonisen musiikin mammuttia samalta wieniläisen taiteen auringonlaskun ajalta. Schönbergin sinfoninen runo Pelléas ja Mélisande (1903) ja Mahlerin yhdeksäs sinfonia (1909) ovat kuitenkin tekijöidensä elämässä vastakkaisia. Schönbergille myöhäisromanttinen monsteri oli nuoruuden umpikuja, jonka jälkeen oli pakko löytää jotain uutta. Mahlerin viimeinen sinfonia taas oli taiteen summaus ja hyvästijättö. Schönbergin 45-minuuttinen teos tuntuu melkein kestoaan pidemmältä, sillä se on […]
Arvio: Idän ja lännen kohtaaminen avautui kamarimusiikin runsaudeksi
Radion sinfoniaorkesterin joka toinen vuosi järjestämä kamarimusiikkifestivaali on orkesterin laajan kamaritoiminnan huipentuma ja muusikoiden näyteikkuna, jossa nämä voivat päästää ohjelmistoideansa ja omat taitonsa valloilleen. Tämän kevään kamarimusiikkiviikonloppu otsikolla ”Aurinko nousee idästä” oli tästä hyvä esimerkki. Oivaltavat ohjelmistot esittelivät länsimaisen musiikin itämaisia vaikutteita – oli kyseessä sitten Aasia-eksotismi, orientalismi tai vaikkapa Itä-Euroopan juutalaiskulttuuri – sekä musiikkia mm. Egyptistä ja Kambodžasta tulevilta nykysäveltäjiltä. Länsimaisella musiikilla oli leijonanosa, mutta koska nykymusiikin ja barokinkin rooli oli vahva, pienoisfestivaali onnistui […]
Arvio: Trubaduuri kuvilla ja ilman
Verdin Trubaduuri on aariaoopperoiden kuningas ja suurten laulajien taidonnäytön paikka, johon ei yleensä ole edes yritetty sotkea ohjaajan puumerkkiä. Toinen toistaan upeammat aariat lauletaan rampissa, ja yleisö lakoaa rakkauden, vihan mustasukkaisuuden ja koston leiskuvissa tunteissa, joiden siivellä sotkuinen juonikin toimii. Kansallisooppera on lainannut Barcelonan Liceusta Joan Anton Rechin ohjaaman ja lavastaman tuotannon, joka yrittää vähän enemmän sitomalla oopperan visualisointiin Fransisco de Goyan etsaussarjan Sodan tuhoja, joka kuvaa Espanjan itsenäisyyssodan järjettömyyksiä. Projektioissa tulvii väkivaltaa, kaaosta, kirkuvia lapsia […]
Arvio: Uusklassistit romanttisina
Mitä liekään Felix Mendelssohn tarkoittanut Skottilaisen sinfoniansa skotlantilaisuudella, mutta siinä ei ole vaikea kuulla, jos vain haluaa, sinfoniantäydeltä ylämaiden tunnelmaa: autioita nummimaisemia, kallioihin iskeytyviä tyrskyjä, keijukarkeloita ja majesteetillisia linnanraunioita. Helsingin kaupunginorkesteri soitti Mendelssohnin kolmannen sinfonian eilen valoisan sulavasti kapellimestarikomeetta Tung-Chieh Chuangin johdolla. Taiwanilaislähtöinen kapellimestari on kahminut kilpailuvoittoja ja johtanut Suomessakin jo useamman kerran, viimeksi pari viikkoa sitten Tampere filharmoniaa. Matematiikkataustainen Chuang johti HKO:ta tarkasti ja sirosti, ojenteli musiikkiin hienoja ideoita ja toimi koko ajan tasapainoisen […]
Vanha perinne, uusi vapaus
Miten uudistaa aasialaisia teatteriaarteita niin, että klassikkojen ajankohtaisuus kasvaa mutta alkuperäinen henki säilyy? Hongkong Arts Festivalilla nähtiin hyvä esimerkki siitä, miten kantonilaista oopperaa voi raikastaa modernin draamateatterin keinoin. Kantonilainen ooppera on Kiinan tärkeimpiä teatteriperinteitä. Se syntyi, kun ooppera levisi Pohjois-Kiinasta nykyiseen Guangdongin maakuntaan eteläisen Song-dynastian aikana 1200-luvun lopulla, ja siihen sekoittui paikallisen Nanxi-draaman piirteitä. Yhteistä kaikelle kiinalaiselle oopperalle ovat hahmojen aseman ja luonteen mukaan määräytyvät roolityypit sekä näyttelemisen, tanssin, taistelulajien ja musiikin tiivis […]
Arvio: Periodiklassismi hyrisi Balderissa
Pianisti Tuija Hakkilan kuratoima Klassikkoparatiisi Live -konserttisarja aloitti vuosi sitten Balderin salissa, ja tapahtumia on ollut kaksi syys- ja kevätkautta kohti. Ideana on tuoda lavalle pääsääntöisesti yksi laaja, tunnettu kamarimusiikkiteos elävöitettynä Eva Tigerstedtin alustuksella. On tosiaan riemastuttavaa, että jutustelu kuuluu elimellisesti esitykseen sen sijaan että se tapahtuisi ennen varsinaista konserttia. Tigerstedt kertoili anekdootteja nuoresta Beethovenista, kuvaili Wienin ylhäisön ylläpitämiä Harmonie-puhallinyhtyeitä sekä periodipuhallinsoitinten ominaispiirteitä, ja esiintyjät demonstroivat puheen lomaan makupaloja Beethovenin Es-duuri-kvintetosta pianolle ja puhaltimille op. […]
Arvio: HKO:n johtajavieras piti jalat maassa
Helsingin kaupunginorkesteri oli jälleen omimmalla sointireviirillään, kun ohjelmassa oli Wagneria sekä Hans Rottin bruckneriaaninen sinfonia. Monumentaalisen sointimagian ystäviä hemmoteltiin hienostuneen jalolla ja vienosti väreilevällä orkesterivirtailulla. Hienostuneisuudesta sai kiittää myös illan ranskalaista kapellimestaria Fabien Gabelia, joka liikutteli musiikkia kauniin pehmeinä, tasaisina pintoina. Wagnerin Tannhäuser-alkusoitossa tuloksena oli sydämeen käyvä musiikkimatka, kun hellän sisäinen pyhiinvaelluskulkue sai jatkokseen ketterästi pyrähtelevät lemmenmenot Venus-vuorella. Nyt kuultiin Wagnerin Pariisiin tekemä versio, jossa alkusoittoon saumattomasti nivoutuu laaja balettikohtaus. Gabel säilytti hekumoivan intensiteetin hienosti, […]