Orkesterit ja konsertot

  Venäjän Kansallisorkesterin vuosia karttuneessa Shostakovitshin sinfonioiden kokonaislevytyksessä eri kapellimestareille on osoitettu eri sinfoniat. ”Leningrad”-sinfonian tulkitsijaksi on valikoitunut Paavo Järvi, joka inspiroi moskovalaisorkesterista uljasta soittoa. Riuskat tempot pitävät teoksen bombastisia piirteitä aisoissa, mutta kun koittaa hetki käyttää täyttä tulivoimaa Pentatonen monikanavaäänitys karkottaa vastustajat käpälämäkeen. Järvi on parhaimmillaan jäsentäessään teoksen päättäväisen johdannon ja sitä seuraavan kumuloituvan marssiparodian. Kahdessa seuraavassa osassa hänen muotoilunsa on eleganttia, mutta toisinaan vailla raastavinta tragediaa. Finaalissa noustaan empimättä maailmaa syleilevään loppuhuipentumaan. Lopputulos […]

  Witold Lutoslawski kumartaa perinteelle vuonna 1988 valmistuneessa pianokonsertossaan. Virtuoosisuudessaan se kuulostaa Prokofjevin jatkeelta, mutta silti sen rikkaissa soinneissa kuluu myös eletty modernismin elämä. Alun lintukonsertti, jossa pianon ja orkesterin viserrykset ja pyrähdykset täyttävät vähitellen ilman, on lumoava. Krystian Zimerman kantaesitti teoksen ja myös levytti sen pian sen jälkeen säveltäjän johdolla. Sir Simon Rattlen ja berliiniläisten kesken syntyy kuitenkin niin valpas ja energinen yhteys, että uusi versio perustelee itsensä. Nuoren Zimermanin elegantti iskevyys on tallella, […]

  Toivo Kuula ei löytänyt orkesterimusiikkiinsa samaa latausta kuin yksin- tai kuorolauluihinsa. Varmaan kapellimestarina työskennellyt säveltäjä olisi ilman ennenaikaista kuolemaansa päässyt tälläkin saralla pysyvämpiin saavutuksiin, mutta näihin dokumentteihin on jälkipolvien tyytyminen. Kiinnostavimpia ovat kaksi Eteläpohjalaista sarjaa, joissa kansallisromanttinen folkloristiikka kohtaa idyllisen impressionismin. Reipasta ja ajoin demonistakin tanhumeininkiä suuremman vaikutuksen tekevät mietiskelevät ja alakuloisesti sävyttyneet luontokuvat. Leif Segerstam ja Turun filharmoninen orkesteri valavat näihin kohtauksiin suurta lämpöä ja taitettuja värejä. Kuula on näissä suurelle yleisölle sävelletyissä […]

  Sympaattinen piirre Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa on, ettei se ole koskaan hyljeksinyt helppotajuisempaakaan jousilyriikkaa, joka usein pohjautuu kansansävelmiin. Uusin levy sisältää kansallisromanttista idylliä ja hiljaista, melankolista tuumiskelua, ryyditettynä kirpeämmillä rytmisillä kappaleilla. Juha Kangas on koko uransa ajan halunnut nostaa esiin kokkolalaisen Erik Fordellin tuotantoa, ja I folkton on siinä mainio lisä. Orkesterin pitkää balttilaisen musiikin projektia jatkavat Villem Kappin, Jekabs Medinsin ja Eduard Ojan viehkeät tunnelmapalat. Lars-Erik Larssonin musikanttius on aina tuoretta, ja Einar Englundin Serenata […]

  John Adamsin Absolute jest on tilausteos San Fransiscon sinfonikkojen 100-vuotisjuhliin 2012, ja se on säveltäjää rytmisesti svengaavimmillaan. Teos perustuu Beethovenin eri teosten scherzoihin, jotka pyrähtelevät ohikiitävinä fragmentteina tai jättävät päälle kehäänsä kiertävän rytmiketjuna. Näkökulma Beethoveniin on humoristinen. Solistinen jousikvartetti yrittää maanisesti pysytellä alkuperäistekstuurissa, kun taas orkesteri viettelee muille maille. Minimalismi-termi ei tule mieleen moniaineksisessa Alsolute jestissä, mutta 1982 syntyneessä Grand pianola musicissa sitä ei voi välttää. Pulputtava yksinkertaisuuden transsi, vähittäiset prosessit ja pointillistinen tyyli […]