torstai toukokuu 16. 2024
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Liity sinäkin mukaan RONDON KAUPPA valikon kautta!

Skrjabin-juhlavuoden herkkupala

Aleksandr Skrjabin: Etydit pianolle opp. 2, 8, 22, 42, 49/1, 56/4, 65, Quasi valse op 47, Poèmes op. 69. Dmitri Aleksejev, piano. Brilliant Classics 94439. Skrjabin-juhlavuoden positiiviseen levysaldoon voidaan lukea Brilliant Classicsin erinomainen julkaisu, jolla Dmitri Aleksejev soittaa säveltäjän kaikki etydit ja pari niihin rinnastuvaa kappaletta. Skrjabinin etydit eivät koskaan olleet teknisiä harjoitelmia rajatussa mielessä ja runollisen latauksen kehitystä voi levyllä tarkastella varhaisista Chopin-henkisistä teoksista myöhäisteosten kosmisina vyöryviin näkyihin. Aleksejev on ennen muuta aristokraattinen taiteilija, […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Joonas Ahonen Puolan musiikin parissa

  Dream. Witold Lutosławski: Chantefleurs et Chantefables, Andrzej Czajkowski: Seitsemän Shakespeare-sonettia. Agata Zubel, Sopraano ja Joonas Ahonen, piano Puolalaiseen musiikkiin keskittyneen Accord-merkin levyjä ei paljoa Suomessa näy. Uutuudella puolalaisen sopraanon Agata Zubelin kanssa esiintyy pianisti Joonas Ahonen, ja duolla tuntuu todella synkkaavan.    Zubelilla on eteerisen puhdas ja minimaalisella vibratolla soiva ääni, jonka lapsenomaiset sävyt sopivat erinomaisesti Lutosławskin sarjaan Chantefleurs et Chantefables. Ahonen osoittautuu hienoksi lied-pianistiksi selkeällä mutta värikkäällä kosketuksellaan ja reaktioherkällä otteellaan. Teoksen unimaailma […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Huilu ja kantele, läheltä ja kaukaa

Laet lauloi – musiikkia huilulle ja kanteleelle säveltäjiltä Michio Miyagi, Janne Ikonen, J.S. ja C.P.E. Bach, Aki Yli-Salomäki, Jimmy Lopez ja Uljas Pulkkis. Sami Väänänen, huilu, Eeva Alkula, Elisa Kerola ja Heidi Äijälä, kantele. Sibarecords. Huilisti Sami Junnosen levy keskittyy huilu-kantele -duoihin, osaksi sovituksina ja osaksi suomalaisten säveltäjien alkuperäisteoksina. Yläsävelvoittoinen yhdistelmä assosioituu heti luonnonläheisyyteen ja lyyriseen mietiskelyyn, ja sellaista tarjoavat niin Aki Yli-Salomäki, Janne Ikonen kuin Uljas Pulkkis teoksissaan. Pulkkis on ottanut teokseensa Laet lauloi […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Hough veljeilyttää ääripäiden säveltäjiä

Alexander Skrjabin: Pianosonaatit nro 4 ja 5, Poéme F, Vers la flamme, Leos Janáček: Umpeenkasvaneela polulla, pianosonaatti. Stephen Hough, piano. Hyperion 67895 Stephen Hough, piano. Hyperion 67895 Brittipianisti Stephen Houghin ajatus rinnastaa levyllä aikalaisia Janáčekia ja Skrjabinia toimii hyvin, niin vastakohtaisia kuin säveltäjät ovatkin. Janáček on maan- ja ihmisläheinen säveltäjä, joka perustaa tunnevoimaisen musiikkinsa pieniin, toistuviin eleisiin. Skrjabin puolestaan on mystikko ja maailmojen halaaja.   Levyllä vertautuvat yksilökeskeinen ja kosminen perspektiivi, vertikaalinen ja horisontaalinen rakentelu. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Corellia uudesti ja kuudesti

Corelli: Sonaatit op. 5. nro 7-12. Michala Petri, nokkahuilu, Mahan Esfahani, cembalo. OUR Recordings 6.220610. Cembalisti Mahan Esfahani ja nokkahuilisti Michala Petri ovat unelmaduo. Molemmat ovat barokkikentän kuumia uusinajattelijota, joissa tiivistyy tämän hetken periodiliikkeen kärkiajatus, äärimmäisen paneutuneen aikalaislähteiden tutkimisen ja luovan nykyajassa elämisen liitto. Corellin viulusonaatit op. 5 olivat barokin kansainvälinen superhitti, joka levisi kaikkialle erilaisina sovituksina. Esfahanin ja Petrin päälähteenä on englantilainen nokkahuilutranskriptio. Asiantunteva ja luova koristelu tekee sonaateista erityisen luontevia. Petrin soittotapa on […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Jumppanen jatkaa suoritusvarmuudella

0
Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit op.14, 22, 26, 27, 28, 49. Paavali Jumppanen, piano. Ondine ODE1280-2D. 2CD Ludwig van Beethovenin 32 pianosonaattia on niin iso henkinen ja fyysinen ponnistus, että vain harva on purkittanut ne kauttaaltaan tyydyttävästi. Spiritualistisella epiteetillä ”pianon uusi testamentti” on kannustettu parhaatkin virtuoosit vaihtamaan viihdyttävyys tekosyvälliseksi filosofoinniksi kokonaisuuden kustannuksella. Vaan ei nyt. Paavali Jumppasen kolmas etappi sonaattien kokonaislevytyksestä jatkuu urheana ja urheilullisena. Jumppanen käyttää mieletöntä motoriikkaansa äärimmilleen; juoksutusten puhtaus ja irtonaisuus ovat hämmästyttäviä […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Sporttisuus kaataa Isserlisin

Bach, Händel, Scarlatti: Sonaatteja. Steven Isserlis, sello. Richard Egarr, cembalo, Robin Michael, continuosello. Hyperion CDA68045. Steven Isserlis ei perustele, miksi soittaa alunperin gamballe ja viululle sävellettyjä barokkisonaatteja sellolla, mutta kun valittujen teosten soittimellinen identiteetti on barokinkin mittapuulla moniselitteinen, idea toimii. Tulkinnat kuitenkin hiertävät. Händelin ja Scarlattin virtuoosiset sonaatit on kyllä pakattu täyteen sellolle luontaista urheilullista voimaa ja Isserlisin vastustamatonta persoonaa (joka näkyy myös riemastuttavissa teosesittelyissä), mutta yhteissoitto tökkii, ja hiostuttava paahdanta käy kuulijan voimille. Mainio […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Saariaho-partnerien täsmällisiä tekoja

Kaija Saariaho: Let the wind speak. Tocar, Mirrors I-III, Couleurs du vent, Sombre I-III, Oi kuu, Laconisme de l’aile. Camilla Hoitenga, huilu, Anssi Karttunen, sello, Daniel Belcher, baritoni, Da Camera of Houston. Ondine ODE 1276-2. Kaija Saariaho antaa huiluteoksissaan tuulen puhua, olipa kyse Siiven lakonismista (1982) tai Tuulen väreistä (1998). Ensin mainittua luonnehditaan levyesitteessä Saariahon ja huilisti Camilla Hoitengan yhteistyön ”alkuräjähdykseksi”, ja sen verran etäisyyttä siihen on syntynyt, että kappale sujahtaa nyt puolisen minuuttia nopeammin. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Kleemola valitsee jääräpäisesti soitettavansa

Through Green Glass. Kitaramusiikkia säveltäjiltä Mikko Heiniö, Pentti Jalava, Juha T. Koskinen, Kai Nieminen, Harri Suilamo. Patrik Kleemola, kitara. Pilfink records JJVCD-150. Kitaristi Patrik Kleemola on päättänyt esitellä tuoreinta suomalaista musiikkia soittimelleen. Vakaaotteisen Kleemolan selkeydessä ja teknisessä osaamisessa ei ole huomauttamisen sijaa. Toisaalta hän on valinnut sumeilemattoman arkisen kuuloisen teoskokonaisuuden, joka maalaa hälyttävän kuvan suomalaisen kitaramusiikin taiteellisesta kunnianhimosta.   Vaikka Kleemola on varta vasten haalinut vanhimmillaankin toissavuotisia teoksia, tässä valikoimassa säveltäjäsukupolven, suomalaisuuden ja kukaties markkinoitavuudenkin vaatimukset […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Marita Viitasalon keskitie ei häiritse

Claude Debussy: Preludit, vihko 2, Suite bergamasque. Marita Viitasalo, piano. Ondine 1269-2. Marita Viitasalo levytti Debussyn preludien 1. vihon Ondinelle 1988, joten oli aika tarttua jo toiseen. Hänellä on luontainen kosketus ranskalaiseen impressionismiin, mutta hän ei parfymoi sointeja eikä ota tekstuuria arvona sinänsä vaan satsaa osien karakterisointiin, joskus hyvinkin napakasti. Täten esimerkiksi Ondine tuo esiin myös vedenneidon tragiikan. Viime aikoina mm. Osborne, Bavouzet ja Hamelin ovat julkaisseet tästä musiikista levyjä, joissa soinnin hienosäätö menee melkein […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Sonaatissa kolme eri säveltäjää

Johannes Brahms: Viulusonaatit nro 2 ja 3, Schumann: Kolme romanssia, Dietrich–Schumann­Brahms: F.A.E. -sonaatti. Isabelle Faust, viulu ja Anatoli Melnikov, piano. Harmonia Mundi 149020221921. Isabelle Faust aloittaa Brahmsin d-molli-sonaatin nopealla tempolla ja vibratosta riisutulla äänellä, ja Alexander Melnikov korostaa historiallisella Bösendorferillaan (1875) pikemmin tekstuurin läpikuultavuutta kuin soinnin täyteyttä. Käy mielessä, meneeköhän antiromanttinen ote liian pitkälle. Mutta ei: pian käy ilmi, että kokonaisuus on ilmaisuvoimaisesti muotoiltu, vaikka tässä pelataankin enemmän kontrastoivilla taitteilla, keskustelevilla eleillä ja yksityiskohdilla kuin […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Schiff omistaa merkillisen hienon soittimen

  Viattomammin ja samalla kutsuvammin Schubertin pianomusiikki tuskin voi soida kun Andras Schiffin uudella levyllä. Soittimena on wieniläisen Franz Brodmannin vuonna 1820 rakentama fortepiano. Schiff omistaa sen, mutta se on lainassa Bonnin Beethovenhausin salissa, jonka olohuoneakustiikassa levy on äänitetty. Rekisterien väliset erot – melkein aavemaisen kumea basso ja kielisoittimia muistuttava diskantti – sekä kosketuksen vaihtelu lämpimän laulavuuden ja symbaalimaisen tikutuksen välillä luovat musiikkiin paljon tasoja, mutta Schiff käyttää keinoja säästeliäästi ja tehokkaasti. Antoisimmillaan levy on […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.