Kvartetti jää klarinetin varjoon
Espanjalaissyntyinen klarinetisti José Luis Estellès on ollut tuttu vieras Suomessa. Viime kesänä hän teki vaikutuksen Nurmeksen erinomaisessa kesäakatemiassa ja myös tällä levyllä hänen hunajainen klarinetinsointinsa on liittoutunut suomalaisen Jousia-kvartetin silkkiseen saundiin. Mozartin klarinettikvinteton Estelles soittaa basettiklarinetilla, eikä esityksestä löydy etsimälläkään säröjä tai edes pieniä poikkeamia soivan autuuden tieltä. Keskittymisessään suloiseen sointiin tulkinta jättää terävämmät luonnehdinnat syrjään, mutta monille tämä riittää. Lopputulos on silti enemmän empaattinen kuin sliipattu, vaikka äänitys jättää kvartetin pahasti auvoisena väreilevän […]
Ives oli sitaattitekniikan edelläkävijä
Charles Ivesin kolme varttia kestävä Concord-sonaatti on myyttinen teos pianistien koetinkivenä. Ives yhdistää siinä moninaisia aineksia tiheäksi kudelmaksi; sitaatteja on mm. Beethovenilta, Bachilta, Brahmsilta, Chopinilta ja amerikkalaisista kansanlauluista. Hurjiksi vyöryksi kasautuvat tekstuurit, tahtiviivojen puuttuminen ja villit klusterit antavat sille modernistisen leiman, mutta mukana on myös lyyrisen kauniita suvantoja. Teos liittyy transsendentalismina tunnetun filosofiliikkeen hahmoihin, joiden luonnekuvia osat ovat, mutta harva jaksaa enää perehtyä sen ulkomusiikillisiin asioihin. Aikamme tekniset superpianistit kuten Marc-Andre Hamelin ovat jo […]
Vapaus olla kaksistaan
Bachin sonaateissa viululle ja cembalolle (BWV 1014-1019) soittimellinen perspektiivi poikkeaa myöhempien aikojen duosonaatista. Bachin lähtökohtana oli barokin triosonaatti, jota hän sovelsi siten että cembalo soittaa sekä melodiaääntä että bassoa ja viulu toista melodiaääntä. Sen vuoksi C.P.E. Bach luonnehti teoksia ”cembalotrioiksi” ja isänsä parhaimpiin lukeutuviksi sävellyksiksi. Sama äänien roolijako on tällä levyllä ulotettu myös triosonaatteihin (viulu & continuo) BWV 1021 ja 1022. Vasta 1800-luvun alusta säilyneeseen kopioon tallennettuun triosonaattiin BWV 1022 liittyy muitakin kysymysmerkkejä. Erik […]
Bach-levyn hämmentävälle suosiolle on syynsä
Lars Vogt pohdiskeli ja valmisteli seitsemäntoista vuoden ajan Bachin Goldberg-muunnelmia ennen kuin ikuisti ajatuksensa levylle. Tekstissään Vogt puhuu suuresta kunnioituksesta Bachin variaatiomonumenttia kohtaan. Sekin soitosta kuultaa, mutta monia muita pianisteja enemmän hän löytää teoksesta iloa ja viihdyttävyyttä. Periodityylin opit kuuluvat rytminkäsittelyssä ja tempoissa, mutta nykyaikainen konserttiflyygeli (instrumenttia ei ole mainittu) saa loistaa laajalla kosketusvalikoimallaan. Turha juhlallisuus on esityksestä poissa, mutta ehkä hurjimmat huiput ja syöverimäisimmät syvyydet myöskin. Mutta Goldberg-muunnelmien ei aina tarvitsekaan olla metafyysinen […]
