Huikeaa barokkijuhlaa Turussa
Turun musiikkijuhlat tarjosi varaslähtönään huikeinta barokkioopperaa mitä Suomessa on aikoihin koettu. Händelin Agrippina ponnahti ensiluokkaisen solistikaartin ja Il Pomo d’Oro -orkesterin voimin ainutlaatuiseen lentoon. Ihmismielen kierous sai tässä poliittisessa satiirissa säkenöivän teatraalisen asun. Turun ankea konserttitalokin toimi tälle kokoonpanolle akustisesti hyvin, ja lopussa salintäyteinen yleisö ponkaisi yhdessä tuumin seisaalleen antamaan aplodeja. Turha sanoakaan, etteikö barokkiooppera uppoaisi suomalaisiin – kunhan tasoa riittää. Tämä oli niitä esityksiä, joiden kohdalla ei tiennyt, mitä ensin ylistäisi. Monille kuulijoille oli […]
Avantin, UMOn ja FiBOn yhteiskonsertilta olisi voinut odottaa enemmänkin
Arvio: Kaikkien aikojen musiikkia. Helena Juntunen, sopraano. Suomalainen barokkiorkesteri, UMO Helsinki Jazz Orchestra, Avanti!. Kirmo Lintinen, René Bosc, kapellimestarit. ”Kolme valtionosuusorkesteria meni baar…anteeksi, Musiikkitaloon”, voisi alkaa jokin säveltaideaiheinen, tuttua muotoa uudelleen soveltava vitsi. Lähtötilanne kuitenkin oli totisinta totta eilen, kun kamariorkesteri Avanti!, UMO Helsinki Jazz Orchestra sekä Suomalainen Barokkiorkesteri jakoivat Musiikkitalon lavan Helsingissä sekä peräkkäin – liimanaan sopraanosolisti Helena Juntunen – että lopuksi myös yhtä aikaa. Musiikkitalon järjestämässä AUF-sarjassa vuoroteltuaan oli vain luonnollista, että orkesterit […]
Arvio: Liisa eksyy seikkailuihinsa
Lapset ja perheet ovat olleet tärkeänä kohderyhmänä Kenneth Greven kaudella Suomen Kansallisbaletin johtajana. Siinä ei ole mitään pahaa – yleisön uudistumistarve on selvä, ja baletin tunnetuksi tekemisessä laajempien kansanosien piirissä riittää yhä työtä. Asian kääntöpuoli on vain se, että satutuotantojen taiteellinen taso on ollut paikoin vaatimaton. Kun vielä muistakin ensi-illoista moni on flopannut, kauden saldo jää miinuksen puolelle. Epäilen, onko annettu kuva baletista puoliviihteellisenä perhesöpöilynä siltikään oikea linja edes yleisön saavutettavuutta ajatellen. Greven toiseksi viimeinen kausi on alkanut […]
Arvio: Musiikin ajan kamarikonserteissa käsiteltiin vuorovaikutusta ja sen puutetta
Musiikin ajan keskiviikon 4.7. kaksi konserttia lähestyivät nykymusiikkia eri kulmista, tarjoten perspektiiviä sen moninaisuuteen. Iltapäiväkonsertissa Viitasaaren seurakuntatalolla kuultiin soolo- ja triomusiikkia vailla kummempaa elektroniikkaa, kun taas iltakonsertti Viitasaaren teatterilla sisälsi sampleja, visuaalisia elementtejä, monikanavanauhoja, elektronisia ohjaimia ja poikkeavia soittimia. Kuitenkin molemmat konsertit keskittyivät temaattisesti pitkälle erilaisiin ajatuksiin vuoropuhelusta tai sen puutteesta. Iltapäivän Double Bodies –konsertin esiintyjillä, kölniläisen Ensemble Musikfabrik –ryhmän jäsenillä, oli ässänä hihassa kaksoiskellovasket: Marco Blaauwin trumpettiin, Christine Chapmanin käyrätorveen ja Melvyn Pooren eufoniumiin […]
Arvio: Meidän Festivaali kurottaa sielun salaisuuksiin
Pekka Kuusisto on tyypillisesti jättäytynyt Tuusulanjärven Meidän Festivaalillaan hieman taka-alalle ja tuonut mitä erilaisimpia vieraitaan esiin kanssamusisoijana. Tuntui sopivalta, että jättäessään nyt pitkäaikaisen taiteellisen johtajuutensa Kuusisto astui eilisen avajaispäivän myöhäiskonsertissa lavan keskiöön. Myöhemmin Lontoon Wigmore Halliin lähtevä konsertti oli kouraiseva kertomus syövästä ja siitä, mitä se voi opettaa nykyihmiselle. Syöpätutkija Suvi Savolan eleettömät puheenvuorot ahnaan petollisista syöpäsoluista, Meidän Festivaalin aiemmilta vuosiltakin tutun valokuvataiteilija Maija Tammen videot ja kuvat sekä Kuusiston soitto kietoutuivat Jukka Huitilan ohjauksessa uudenlaiseksi […]
Matka taiteilijan pään sisään
Jacques Offenbachin Hoffmannin kertomukset on hajanainen kokonaisuus ja jäi vielä tekijältään kesken. Se vaatii normaaliakin enemmän esittäjiltä luovaa otetta, mikä sopii teoksen teemaan, taiteilijan itsensä etsimiseen. Runoilija Hoffmann kertoo oopperassa kapakkaseurueelle kolme epäonnista rakkaustarinaansa. Erilaiset naishahmot kuvaavat samalla runoilijan omaa kehitystä: alussa hän ihastuu naiivisti mekaaniseen nukkeen Olympiaan ja sitten epätoivoisesti sairaaseen laulajatyttöön Antoniaan, kunnes lopussa hän vajoaa narsismiin ja haluaa kurtisaani Giuliettalta vain tyydytystä omistushalulleen – kadottaakseen vain identiteettinsä. Vanhan operettisäveltäjän hymy hyytyy apeassa lopussa. […]
Konsertti abstrakteista muodoista oli kaikkea muuta kuin kuiva
Arvio: Musiikkitalo 30.11.: Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Susanna Mälkki, Paavali Jumppanen, piano Monilla nykysäveltäjillä on taipumusta toppuutella, ettei heidän mahdollisia ulkomusiikillisia inspiraatioitaan tule ymmärtää suoraan, vaan musiikki ilmaisee kuitenkin ensisijaisesti vain itseään. Yhdysvaltalaissäveltäjä Sean Shepherdin Express Abstractionism sen sijaan luo piristävän peittelemättömät ilmaisut valitsemistaan aiheista – viidestä abstraktin kuvataiteen edustajasta. Susanna Mälkki toi tämän vuoden alussa kantaesitetyn teoksen Helsingin kaupunginorkesterin perjantaikonserttiin, johon oli tapansa mukaan rakentanut mielenkiintoisen ohjelman. Visuaalisen abstraktion suoraviivainen ilmaiseminen musiikissa on kiehtova lähtökohta, […]
April Jazzin viikonloppu: kolme korkealaatuista keikkaa – ja sydämen täysin hurmannut...
Arvio: 33. April Jazz, la & su 27.–28.4.2019. Kadri Voorand & Mikhel Mälgand Duo, Trio HLK & Evelyn Glennie, Alexi Tuomarila Trio & Kalevi Louhivuori, Shai Maestro Trio. Espoolaisen April Jazz –festivaalin 33. version lauantai-iltaan oli pakkautunut kiitettävä osuus viiden päivän ohjelmasta, ja valintoja kiinnostavien konserttien välillä oli tehtävä useampia1) 2). Sellosalin kulmakarvoja kohottavana ohjelmana oli luvassa ”pitkän matematiikan jazzia” skottilaiselta Trio HLK:lta, jonka konserttivieraana toimi heidän maannaisensa, kahdella Grammylla palkittu, orkesteri- ja kamarimusiikkimaailmassa mainetta […]
RSO pohti rooleja ja tarinoita
Arvio: Radion sinfoniaorkesteri, Sakari Oramo, kapellimestari, Tami Pohjola, viulu. Clyne, Saariaho, Prokofjev. Musiikkitalo 23.9.2020. Sinfoniaorkesterin konsertti saattaa olla oikein hyvä, jos muusikoiden taito ja tulkinta on kohdallaan ja teokset laadukkaita, mutta uudelle tasolle se nousee sellaisten hienovaraisten kytkösten myötä, jotka punovat punaisen langan ohjelman läpi ja antavat teoksiin – tai parhaimmillaan koko lajituntemukseen – uutta näkökulmaa. Jotain tällaista kävi eilen Musiikkitalossa, kun Radion sinfoniaorkesteri rakensi entisen ylikapellimestarinsa Sakari Oramon johdolla konserttiinsa punaisen langan musiikin ja teatterin […]
Arvio: Ackté-klubi on pieni suuri konserttielämys
Aino Acktén kamarifestivaali ennätti toimia innoittajamiljöössään Acktén huvilassa ainoastaan yhden kesän ennen joutumistaan evakkoon. Muutamia vuosia sen asemapaikkana toimi Agricolan kirkko, mutta viime keväänä festivaali muutti Kallion kirkon kivijalkaan vanhaan kappelisaliin. Tornin juuressa sijaitsevasta tilasta sukeutui viihtyisä pieni konserttisali, Ackté-klubi, jossa toimii arkisin myös kahvila sekä taidegalleria – tällä hetkellä näytillä on Outi Martikaisen kuvakudoksia. Jos Agricolan kirkko oli festivaalille eräänlainen väistötila, nyt tapahtuma on saanut huvilansa tilalle ikioman ja hurmaavan urbaanin kotipesän, jossa kirkkotilan henki […]
Baletin viihteellinen Suomi-show
Ä lkää murehtiko ja miettikö tulevaisuutta vaan olkaa ylpeitä suurista saavutuksistanne ja bailatkaa! Tämäkö oli Kansallisbaletin väistyvän johtajan Kenneth Greven viesti itsenäisyyttään juhliville suomalaisille hänen uudessa showssaan Kalevalanmaa? Siihen viittaa esityksen loppu, jossa vahtimestari keskeyttää ilonpidon yhteislauluineen ja vaatii miettimään kansakunnan asioita. Näyttämömies väittää vatsaan, että viihtymään tänne on tultu. Viimein miehet lyövät kättä, yleisön ylle puhalletaan paperisilppua, ja bileet Daruden diskobiitin tahdissa jatkuvat. Suomalaisena melkein hävettää. Sitä ennen on menty läpi hengästyttävällä juoksulla koko […]
HKO:n amerikkalaiskattaus ei aivan puhjennut hurmaavuuteen
Mainion Järnefelt-kinokonsertin varaslähdön jälkeen Helsingin kaupunginorkesteri palasi keskiviikkona 9. tammikuuta kauden angloamerikkalaisen teeman äärelle. Virolaiskapellimestari Risto Joostin johdolla orkesteri keskittyi amerikkalaissäveltäjiin, ja erityisesti hieman tuntemattomampiin teoksiin. Illan alkusoittona toimi Charles Tomlinson Griffesin alun perin pianolle säveltämä Valkoinen riikinkukko, joka sai orkesterikantaesityksensä vuonna 1919, vain neljä kuukautta ennen kuin espanjantauti vei 35-vuotiaan säveltäjän hengen. Euroopassa opiskelleen Griffesin innostus impressionismiin ja romantiikkaa eksoottisempiin sointiväreihin oli voimakkaasti läsnä: alkutahdit huokuvat Debussyn Faunin iltapäivää. Hämyisten tunnelmien äityessä crsecendoiksi oli kenties […]
