Konsertti- ja Ooppera-arviot

Arvio: Radion sinfoniaorkesteri 30.1.2019. Duncan Ward, kapellimestari, Johannes Piirto, piano. Schönberg, Lutosławski, Beethoven. Radion sinfoniaorkesterin kiitelty ja palkintoehdokkuuksinkin noteerattu Witold Lutosławski –teema jatkui tammikuun lopulla säveltäjän myöhäistuotantoon kuuluneen, vuosina 1987–88 valmistuneen pianokonserton myötä. Toisin kuin Lutosławskin keskivaiheen radikaalimmat työt, nostaa pianokonsertto hattua teostyypin traditiolle – sekä romantiikan ajan kuuluisille konsertoille että Prokofjevin ja Bartókin näkemykselle teostyypistä. Romantiikan rajaa koskettivat myös muut ohjelman teokset: Arnold Schönbergin juuri ennen 1900-luvun alkua valmistunut Verklärte Nacht on säveltäjän romanttisen […]

Arvio: Alle vittime senza nome. Helsingin kaupunginorkesteri, Leticia Moreno, viulu, Péter Eötvös, kapellimestari. Musiikkitalo 23.10.2019. Helsingin kaupunginorkesteri sai tällä viikolla vieraakseen unkarilaisen säveltäjä-kapellimestari Péter Eötvösin, joka kuuluu siihen harvinaiseen molemmilla aloilla arvostettuun luokkaan. Luontevasti Eötvös toi ohjelmaan kaksi omaa isompaa teostaan. Toissa vuonna kantaesitetty Alle vittime senza nome, ”Nimettömille uhreille”, on yhteiskunnallisesti kommentoivia teoksia aiemminkin tehneen Eötvösin huomionosoitus Välimereen hukkuneille ja hukkuville pakolaisille. Kolmiosainen teos koostui pääosin kuin käynnistyvistä ja pysähtyvistä orkesteriblokeista, joita sitoivat toisiinsa […]

Uusi teknologia on aina löytänyt tiensä taiteeseen. Nykyään sometodellisuus kääntyy taiteen aiheeksi ja materiaaliksi, kun taas aikoinaan puhelin tarjosi uudenlaisen tavan ajatella inhimillistä kanssakäymistä. Jean Cocteaun vuonna 1928 valmistunut näytelmä La Voix humaine, Ihmisen ääni, on hyvin ajankohtainen pureutuessaan erääseen ihmiskohtaloon reaaliaikaisen puhelinkeskustelun avulla. Francis Poulencin oopperaversiossa (1959) musiikki tuo mukaan entistä traagisemman tason. Tekniset ja henkiset yhteysongelmat, kulissin alle jäävä hätä ja loputon yksinäisyys eivät ole kadonneet mihinkään pikaviestimien aikakaudella, päinvastoin. Helsingin kaupunginorkesteri toi […]

Radion sinfoniaorkesteri perusti oman festivaalin voidakseen syväluodata eri aiheita, ja nyt loppuaan lähenevän, yhteensä kaksiviikkoisen tapahtuman Beethoven-teemaan on toden totta luotu kattava katse. Ohjelmassa on ollut ooppera Fidelio, kamarimusiikkia sekä rinnastuksia aikalaisiin ja 1900-luvun musiikkiin. Uusi Helsinki -kvartetin konsertissa lennähdettiin Wieniin, tuohon radikaaliuden ja konservatiivisuuden ristiriitaiseen tyyssijaan, jossa sata vuotta Beethovenin vallankumouksen jälkeen Schönberg oppilaineen laukaisi uuden vaiheen musiikin historiassa. Kokonaisen romanttisen aikakauden esikuvaksi noussut Beethoven sekä tonaalisuudesta atonaalisuuteen murtautunut Wienin toinen koulukunta voitaneen nimetä […]

Arvio: Kymi Sinfonietta, Syntymäpäiväkonsertti. Temppeliaukion kirkko 5.4.2019. Beethoven, Aho, Tüür. Olari Elts, kapellimestari, Elina Vähälä, viulu. 20-vuotias Kymi Sinfonietta toi syntymäpäiväkonserttinsa poikkeuksellisesti Kotkan ja Kouvolan ohella perjantaina myös Helsinkiin, Temppeliaukion kirkkoon. Ohjelma oli mainiolla kaarella suunniteltu: orkesterin omia tilausteoksia edustivat myös syntymäpäiväsankarien teokset, 70-vuotiaan Kalevi Ahon toinen viulukonsertto sekä 60-vuotiaan Erkki-Sven Tüürin Phantasma. Jälkimmäiseen säveltäjä oli piilottanut viittauksen Ludwig van Beethovenin Coriolanus-alkusoittoon, joka kuultiin siksi kosertin avausnumerona. Lopun sulki symmetrisesti Beethovenin sinfonia nro 1. Coriolanus-alkusoitto […]

Pjotr Tshaikovski ei halunnut kutsua Jevgeni Oneginia oopperaksi vaan lyyrisiksi kuviksi. Kohtaukset avaavat ikkunoita hahmojen kaipuun täyttämään sieluun. Tämä koskee niin haaveilevaa Tatjanaa, juuretonta Onegin-keikaria kuin runoilija Lenskiäkin. Ohjausten haasteena ovat silti motiivit illuusioiden ja viattomuuden lopulle – pelkkä tunteilu ei riitä. Marco Arturo Marellin uudessa ohjauksessa Kansallisoopperassa tämä toteutuu mainiosti. Marelli on esteetikko, joka aina myös itse lavastaa tuotantonsa, ja hänen visuaalisesti hivelevästä tyylistään on saatu Töölönlahdella nauttia jo Ruusuritarissa, Pélleas ja Mélisandessa ja […]

Arvio: Ensemble Intercontemporain, Musica nova, Musiikkitalo 10.2.2019. Enno Poppe, kapellimestari, Gilles Dutoit, lyömäsoittimet. Mantovani, Macé, Poppe. Säveltäjä ja kapellimestari Pierre Boulez’n vuonna 1976 perustamaa Ensemble Intercontemporainia arvostetaan korkealle maailman nykymusiikkiyhtyeiden kentällä. Kymmenen vuoden tauon jälkeen orkesteri palasi Helsinkiin soittamaan säveltäjä-kapellimestari Enno Poppen johdolla ilahduttavan kokoiselle yleisölle Musiikkitalon pääsalissa eilen sunnuntaina. Kolmen ison teoksen ohjelma käynnistyi vaikuttavasti, mutta jätti lopuksi pohdinnan, olisiko jotain vielä kiehtovampaakin ollut vaihtoehtona. Arvostetun ranskalaisen säveltäjän, kapellimestarin ja Pariisin konservatorion tämänhetkisen johtajan […]

Tänä vuonna Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri on juhlinut satavuotista taivaltaan: virallisessa juhlakonsertissa toukokuussa rymisi Lindbergin Kraft, ja nyt juhlinta päätettiin Lotta Wennäkoskelta tilattuun orkesteriteokseen. Kantaesitys oli perjantaina Lahden Ristinkirkossa, ja lauantaina konsertti toistettiin Musiikkitalossa. Wennäkosken uutuus Sedecim kruunasi orkesterin kauden, sillä sen lisäksi että teos kiinnittyi vaikuttavasti orkesterin satavuotisuuteen, se osoittautui poikkeuksellisen vahvaksi suomalaiseksi nykyorkesteriteokseksi. Kun Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri aloitti toimintansa sata vuotta sitten, suomalainen yhteiskunta otti edistysaskelia suursodan riehuessa Euroopassa, ja modernistiset taidevirtaukset avarsivat pientä maata. Wennäkoski […]

Lahden Sibelius-festivaalin kunniavieraan roolin saivat tänä vuonna Viron valtiollinen sinfoniaorkesteri sekä sen johtaja, maailmalla tunnettu ja pitkän tähtiuran tehnyt kapellimestari Neeme Järvi. Ohjelma oli muun festivaalin tavoin puhtaasti Sibeliusta: pääteoksina toimivat 3. ja 4. sinfonia, joiden eteen pienemmiksi numeroiksi oli ripoteltu Romanssi C-duuri jousiorkesterille sekä Kuolema-näyttämömusiikin Kurkikohtaus ja Valse triste. Konsertin käynnistyessä Romanssilla kiinnitti ensimmäisenä huomion jousien tummempi sävy suomalaisorkestereihin verrattuna. Alkusoiton virkaa toimittanut kappale ei ole sisällöltään niitä Sibeliuksen muistettavimpia, ja orkesteriltakin se oli […]