Pianokonserton hilpeät hautajaiset
Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri Musica Novassa 5.2. Andrè de Ridder, joht. Nicholas Hodges piano. Edgard Varése, Anna Meredith, Simon Steen-Andersen. On suuri sääli, että Helsingin Musica Nova -festivaalin kiinnostava teema, musiikin suhde arkkitehtuuriin ja tilaan, lässähti koronarajoitusten vuoksi. Onneksi saatiin sentään konserttien striimaukset, mutta eihän kotona katsotulla lättänällä ruudulla ole tilallisuuden kanssa mitään tekemistä. Festivaalin residenssisäveltäjän, tanskalaisen Simon Steen-Andersenin pianokonsertto ei onneksi jätä suremaan vaan tarjoaa kihelmöivän, ilkamoivan ja ehkä myös traagisen matkan tuhoutuneen pianon […]
HKO:n ohjelmassa oli hyvä ajatus – teokset olisivat vain voineet olla kiinnostavampia
Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 29.1.2021 (suoratoisto). John Storgårds, kapellimestari, Helena Juntunen, sopraano. Sibelius, Ranjbaran (ekS.), Glass. Helsingin kaupunginorkesterilta oli virkistävä ajatus rikkoa perinteistä sinfoniaorkesterin konserttimuottia: eilen Musiikkitalosta striimatussa konsertissa ei ollut yhtään suurimuotoisempaa teosta, vaan viisi lyhyempää, keskimäärin reilun kymmenen minuutin mittaista numeroa. Kolmen Jean Sibeliuksen sävellyksen väliin sijoittuivat Behzad Ranjbaranin Songs of Eternity sopraanolle ja orkesterille sekä Philip Glassin Offering, joka on sävelletty Ravi Shankarin soittamalle teemalle. Kapellimestari Miguel Harth-Bedoyan saappaisiin loikkasi, oletettavasti matkustusrajoituksen […]
Arvio: Conrad Tao ja RSO näyttivät, kuinka striimikin voi parhaimmillaan koskettaa
Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalo 27.1.2021 (suoratoisto). Sakari Oramo, kapellimestari, Conrad Tao, piano. Norman (ekS), Bartók. Conrad Taon vierailu RSO:n solistina oli noin viikon kolmiloikka: viime perjantain Beethovenin neljättä pianokonserttoa seurasi sunnuntainen kamarikonsertti (Ravelin Gaspard de la nuit ei päästä ketään pianistia helpolla), ja viimeinen kurotus oli eilinen Andrew Normanin Suspend. Vuonna 1979 syntynyt Norman on kovassa kysynnässä kotimaassaan Yhdysvalloissa, ja nyt ensi kertaa Suomessa esitetty Suspend oli omiaan selittämään säveltäjän suosiota. Suspend (2014) on osuvasti alaotsikoltaan […]
Conrad Tao löysi Beethoveniinsa sisäisen kasvun
Arvio: Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalo 22.1.2021. Hannu Lintu, kapellimestari, Conrad Tao, piano. Stravinsky, Beethoven, Ligeti. 26-vuotias yhdysvaltalainen pianotähti Conrad Tao on saapunut tavanomaista viikkoa pidemmäksi aikaa RSO:n vieraaksi, vaikka osa konserteista yleisörajoitusten vuoksi peruttiinkin. Eilisen konsertin teosnimiä nopeasti vilkaisemalla voisi luulla, että Taolla oli hihassaan kokonaiset kolme konserttoa yhdelle illalle, kun Ludwig van Beethovenin neljättä pianokonserttoa reunustivat Igor Stravinskyn Concerto in D ja György Ligetin Concert românesc – mutta ne osoittavatkin konsertto-sanan laajemman historiallisen merkityksen, ollen […]
Energinen ja monipuolinen kevään avaus HKO:lta
Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 15.1.2021. Susanna Mälkki, kapellimestari, Håkan Hardenberger, trumpetti. Reich, Jolas, Sibelius. Helsingin kaupunginorkesteri avasi ylikapellimestari Susanna Mälkin johdolla eilen kevätkautensa ilahduttavalla ohjelmalla, painottaen eläviä säveltäjiä. Steve Reichin Music for Ensemble and Orchestra (2018) oli Mälkille jo entuudestaan tuttu, sillä hän johti sen kantaesityksen Los Angelesin filharmonikkojen kanssa. Amerikkalais-ranskalaisen Betsy Jolasin Onze Lieder (1977) nivoutui trumpettisolisti Håkan Hardenbergeriin hänen ja säveltäjän aiemman yhteistyön kautta; lisäksi teoksen on kantaesittänyt Ensemble Intercontemporain, jonka taiteellisena johtajana […]
Uuden vuoden energia pulppusi Radion sinfoniaorkesterista
Arvio: Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalo 13.1.2021. Hannu Lintu, kapellimestari, Olli Mustonen, piano. Hindemith, Schubert. Vuoden 2021 vaihtuminen tuntuu olevan monille optimismin symboli: toive siitä, että pandemia hiljalleen väistyisi ja antaisi tilaa jollekin paremmalle, oli se sitten uutta tai vanhaa. Hannu Linnulle uusi vuosi merkitsee myös hänen kautensa päättymistä Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina, kun syksyllä taiteellisen johtajuuden ottaa haltuunsa Nicholas Collon. Striimatut konsertit ja rajoitettu orkesterikoko eivät tietenkään ole optimaalisin tilanne jäähyväiskaudelle, mutta eilisen RSO:n konsertin teosten välissä […]
RSO:lla monipuolisin itsenäisyyspäivä pitkään aikaan
Arvio: Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalo 6.12.2020 (suora lähetys). Hannu Lintu, kapellimestari, Han Kim, klarinetti, Mirka Viitala, piano. Damström, Crusell, Rautavaara, Leiviskä, Sibelius. Harvoin on Radion sinfoniaorkesterin itsenäisyyspäivän juhlakonsertin ohjelma ollut niin monipuolinen kuin tänä vuonna! On sääli, ettei moisesta ollut mahdollista nauttia rajoitusaikoina paikan päällä konserttisalissa – mutta toisaalta, kenties juuri orkesterin rajoitettu koko myös ohjasi ohjelmasuunnittelun pois suurteoksista. Ensi kertaa sitten itsenäisyyspäivän 2015 oli ohjelmassa viisi teosta; tuolloin niistä enemmistö oli Sibeliusta säveltäjän juhlavuoden kunniaksi, […]
Striimiarvio: Luonto ihmisen myllerryksessä
Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalo 27.11.2020 (suora lähetys). Hannu Lintu, kapellimestari, Matthias Goerne, baritoni. Lindberg, Schubert, Dean. Viime maaliskuussa yleisön pääsy RSO:n konsertteihin paikan päälle Musiikkitaloon katkesi juuri ennen makaabereita kuolonsäveliä ja traagisuutta Šostakovitšin ja Tšaikovskin sävelin. Eilen, uusien rajoitusten tultua jälleen voimaan, syöksyi Radion sinfoniaorkesterin ohjelma tyhjälle salille niin ikään voimakkaaseen teemaan, eli luontoon – sekä väistämättäkin, taiteen ollessa kyseessä, ihmisen ja luonnon suhteeseen. Onhan kaikki luonnosta kertova musiikki muodostunut ja suodattunut luonnon kokijan, tässä tapauksessa […]
Villien unien Don Carlos
Wienin valtionoopperan online-viikko jatkui huikealla Don Carloksella. Maanantaina on luvassa Straussin Elektra ja keskiviikkona Straussin Nainen vailla varjoa. Camilla Nylund loistaa kummassakin. Wienin valtionooppera oli pitkään perinteiden linnake, jonne saksalaiseen moderniin ohjaustyyliin kyllästyneet saattoivat tulla realististen kulissien turvasatamaan. 2000-luvun alussa sekin muuttui, kun tyyliä päivitettiin. Yksi näistä tuotannoista oli Peter Konwitschnyn vuonna 2004 ohjaama Verdin Don Carlos – viisituntisena ranskankielisenä alkuversiona. Silloin sen slapstick-huumori ja zoomaukset tähän päivään herättivät paheksuntaa. Nyt ne kruunasivat hienon oopperanautinnon. […]
Strauss-juhlaa Wienistä
Itävallan täydellisen koronasulun vuoksi suljettu Wienin valtionooppera avaa arkistonsa kaikille ilmaisin online-näytöksin. Tällä viikolla ohjelmassa on erityisesti Richard Straussia. Vielä tänään ehtii nähdä Abrabellan, jossa Camilla Nylund on parhaimmillaan. Lisäksi luvassa on mm. legendaarinen Carlon Kleiberin johtama Ruusuritari sekä Verdin Don Carlo, nimiroolissa Jonas Kaufmann. Wienin valtionooppera lupaa vielä nettisivuillaan, että live-esitykset alkavat 6. joulukuuta, mutta siihen saa uskoa, jos tahtoo – sen verran vakava koronatilanne Itävallassa on. Korvauksena on eilen tiistaina alkanut ilmainen striimausviikko. […]
Veden leikkiä ja sadun taikaa
Aasialaista nykymusiikkia soitetaan Suomessa liian vähän. Kulttuurisen diversiteetin puute ohjelmissa on aivan yhtä suuri ongelma kuin paljon puhuttu säveltäjien sukupuolijakautumakin. Jotain sentään kuuluu klassisen musiikin nousevan auringon suunnalta: Helsingin kaupunginorkesteri soitti tällä viikolla kiinalaisen Tan Dunin avainteoksiin kuuluvan Vesikonserton eli vesisoittimia sisältävän lyömäsoitinkonserton, ja Radion sinfoniaorkesterilla on 11. joulukuuta ohjelmassaan korealaisen Unsuk Chinin Cantatrix Sopranica. Tan Dun on tehnyt 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa joukon luonnoelementeille perustuvia teoksia, joissa käytetään vesisoittimien lisäksi myös paperia ja […]
Baletti mielen jakaantumisesta jää laimeaksi
Kansallisbaletin rohkeus tuoda suuren teoksen kantaesitys keskelle pandemiaa on kunnioitettavaa. Kauhutarinoiden klassikosta Jekyll & Hyde ei ennen ole tehty balettia, musiikkivalinnat olivat kunnianhimoisia, eikä tanssijoiden tasosta pitäisi lopputuloksen jäädä kiinni. Silti teos hukkaa mahdollisuutensa, eikä esitys pääse lentoon. Harvoin on runsaat kaksi ja puoli tuntia tuntunut näin pitkältä. Syyllisiä on vaikea etsiä muualta kuin koreografi Val Caniparolista, jonka laimea työ antaa odottaa koko ajan sitä, miksi balettiin tullaan: vahvaa tanssikerrontaa ja liikkeen ilmaisua. Tai kyllä […]
