Matka taiteilijan pään sisään
Jacques Offenbachin Hoffmannin kertomukset on hajanainen kokonaisuus ja jäi vielä tekijältään kesken. Se vaatii normaaliakin enemmän esittäjiltä luovaa otetta, mikä sopii teoksen teemaan, taiteilijan itsensä etsimiseen. Runoilija Hoffmann kertoo oopperassa kapakkaseurueelle kolme epäonnista rakkaustarinaansa. Erilaiset naishahmot kuvaavat samalla runoilijan omaa kehitystä: alussa hän ihastuu naiivisti mekaaniseen nukkeen Olympiaan ja sitten epätoivoisesti sairaaseen laulajatyttöön Antoniaan, kunnes lopussa hän vajoaa narsismiin ja haluaa kurtisaani Giuliettalta vain tyydytystä omistushalulleen – kadottaakseen vain identiteettinsä. Vanhan operettisäveltäjän hymy hyytyy apeassa lopussa. […]
RSO ja Adès erkanivat eri aallonpituuksille, mutta kohtasivat oivaltavan ohjelman lopussa
Perinteisen alkusoitto–konsertto–sinfonia -kaavan rikkominen sinfoniaorkesterin konsertissa herättää aina keveästi mielenkiinnon, ja parhaimmillaan nimenomaan hyvä ohjelmasuunnittelu voi tehdä hyvästä konsertista erinomaisen. Siksi brittiläisen säveltäjä-pianisti-kapellimestari Thomas Adèsin oivaltava metafysiikan, tuonpuoleisen ja kuoleman ympärillä pyörivä neljän teoksen ohjelma vailla konserttoa tai sinfoniaa nosti kiinnostavia odotuksia. Konsertin avauskappale, György Kurtágin kolmiminuuttinen, sävellyksellisesti hyvin pelkistetty nimihirviö Ligatura – Message-Hommage à Frances-Marie Uitti (The Answered Unanswered Question) op. 31b oli kahden sellon ja kahden viulun kamarimusiikkia, joka nimensä vastaisesti herätti enemmän […]
Umpikiero ja hillittömän hauska: Gruberin Frankenstein!! löi ällikällä
35-vuotias kamariorkesteri Avanti! assosioidaan usein nykymusiikkiin, ja intuitiivisesti moderniin sellaiseen – ja orkesteri on Suomessa usein uusimman musiikin airueena toiminutkin. Mutta ennen kaikkea Avantin alkuperäinen missio on ollut ”esittää sitä ohjelmistoa, joka muuten jää soittamatta”, ja yhtye onkin hyppinyt kaikenlaisessa barokin, elokuvasäestysten ja pop-kokeellisuuden maailmassa sen uusimman musiikin ohella. Torstain 18.10. konsertti Frankenstein!!, johtajanaan ja laulusolistinaan HK Gruber, oli siellä kaukaisemmassa laidassa pönötyksestä: viihteellinen ja kokeellinen, hauska ja kriittinen, sekä täysin yliampuva olematta lainkaan kitschiä. […]
Vanhan oopperan henki heräsi
Harva oopperan ystävä muistelee kovinkaan kaiholla ahdasta ja akustisesti huonoa Bulevardin vanhaa oopperataloa. Kummasti vain talon henki heräsi kukoistukseen Verdin Don Carlossa, jonka Helden productions oli tuottanut Aleksanterin teatteriin. Esitys tuli lähelle ja kosketti, eikä kuuluvuuden kanssa ole mitään ongelmia, kun laulajat osaavat asiansa. Ville Saukkonen oli ohjannut Verdin ehkä musiikillisesti hienoimmasta oopperasta tilaan sopivan ja vapaudenhalun ja despotismin taistelua osuvalla tavalla kuvaavan tulkinnan, ja lähes kaikki solistit olivat tehtävänsä tasalla. Paljon mieluummin tätä katsoi […]
Tölöläb tilkitsi Tapiola Sinfoniettan ohjelmasta unenomaisen mosaiikin
Ei ole epätavanomaista mennä orkesterikonserttiin tietämättä, mitä tuleekaan kuulemaan, ja varsinkin uuden musiikin sekä avantgarden parissa odottamattomuus on jopa odotettavissa. Mutta ilmoitetun ja yllätyksellisen vuorottelu, jopa ennakoimaton vaihtelu, ja parhaimmillaan niiden välinen vahva kontrasti voivat olla se jokin tuore ja lumoava elementti. Näin kävi perjantaina 12.10. Tapiola Sinfoniettan konsertissa, jonne vieraaksi saapui helsinkiläinen Tölöläb-yhtye. Huilisti Turkka Inkilän, oboisti Saku Mattilan, fagotisti Antti Salovaaran ja eloelektroniikkakäsittelijä Taavi Oramon nelikko tunnetaan elektroakustisista puhallinimprovisaatioistaan ja yhteistyöstä monentyylisten muusikkojen […]
Kaartin Töölö IV sisälsi helmiä ja huojuntaa
Kaartin soittokunnan Töölö-sarja jatkoi tiistaina 9. lokakuuta pirteää ja tarpeellista linjaansa sinfonisen puhallinmusiikin airueena. Vuoden neljättää ja viimeistä ilmaiskonserttisarjan* osaa johti soittokunnan kapellimestari, musiikkimajuri Tomi Väisänen. Avausnumerona kuultiin nykyajan alkusoittoklassikoksikin muodostunut John Adamsin Short Ride in a Fast Machine (1986). Viisiminuuttinen jälkiminimalistinen polyrytmitykitys vaatii orkesterilta paljon, eikä Temppeliaukion kirkossa valitettavasti ylletty nappisuoritukseen. Lähes läpi teoksen naputtava puupalikka sijaitsi akustisesti hyvin voimakkaasti keskipermannolle heijastavassa paikassa ja soi täten särkevän kovaa; muunkin lyömäsoitinsektion äänenvoimakkuus oli samalla tavoin […]
Tanssin unta ja tekniikkaa
Kansallisbaletin Ranskalaiseksi illaksi nimetty kahden teoksen kokonaisuus ei voisi olla vastakohtaisempi. Carolyn Carlsonin Pneuma vyöryttää fantasiaa kuin suoraan unesta, ja Serge Lifarin Suite en blanc ottaa käyttönsä klassisen baletin formaaliset kuviot ja liittää ne taiturimaiseksi estradinäytökseksi. Silti teoksissa on jotain yhteistä: ne puristavat tyylistään kaiken irti mutta jättävät silti katsojan vähän ymmälleen siitä, mikä oli kaiken tarkoitus ja mitä tällä haluttiin kertoa. Amerikkalaisella mutta Ranskaan kotiutuneella Carolyn Carlsonilla on ollut vaikutuksensa suomalaiseen tanssiin, joten oli […]
Paljonko oopperasta riittää vitsiksi?
iro Rantalan säveltämä ja Minna Lindgrenin kirjoittama oopperakomedia Pikaparantola myi esityksensä Alminsalissa nopeasti loppuun ja jatkaa kiertueella Turussa, Oulussa ja Kuopiossa (viimeinen esitys 1.11.). Tiistaina 2.10. esityksen voi nähdä myös Yle Arenassa. Yleisöön uppoava ja kätevästi siirreltävä tuotanto on varmaankin sitä, mitä Kansallisooppera tarvitsee alueelliseen toimintaan, mutta mitä kantaesityksestä jäi taiteellisessa mielessä käteen? Itse hahmotin siinä kaksi erillistä tasoa, jotka eivät oikein kohtaa toisiaan. Oli nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnan pahoinvoinnista kertova juoni ja toisaalta oopperan historiaa sekä […]
Gallialaista iltapäivää kehysti hyvä sointirikkaus ja orkesterin tasapaino
Taideyliopiston Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri esitteli syyskonsertissaan lauantaina 29. syyskuuta edustavan nelikentän orkesterimusiikin ranskalaista koulukuntaa 1900-luvun taitteesta ja alkupuolelta. Impressionistinen ja uusklassinen ohjelma sisälsi Claude Debussyn Faunin iltapäivän, Francis Poulencin Sinfoniettan sekä Maurice Ravelin Pianokonserton G-duuri ja sarjan baletista Dahnis et Chloé. Aurinkoisen syyslauantain loppuiltapäivän konsertin avasi luonnollisestikin Debussyn Faunin iltapäivä. Jousiston osittainen alkuarkuus hälveni musiikin edetessä, ja orkesteri yllätti ennen kaikkea yhteissointinsa tasapainoisuudella: mikään sektio ei jäänyt liian vaimeaksi tai paisunut liian kovaääniseksi suhteessa kokonaisuuteen – ainakaan […]
Tunteita shakkilaudalla
Svenska Teatern on saanut uuden Benny Andersson / Björn Ulvaeus -musikaalin Kristina från Duvemålan ja Mamma Mian jälkeen. Vuonna 1986 Lontoossa kantaesitetty ja 2012 ruotsinkielisen versionsa nähnyt Chess oli Abba-duon esikoistyö tällä saralla. Ohjaaja Maria Sidillä oli tekemistä tarinan päivittämisessä, sillä alkuperäinen idea sijoittaa Neuvostoliiton ja USA:n edustajien shakkiottelu ja siihen liittyvä rakkaustarina kylmän sodan kontekstiin menetti maailman muuttuessa ajankohtaisuutensa. Tulos on toimiva ja ajattomista aineksista koottu. Teemu Muurimäen tyylikäs puvustus ja Carl Kinffin […]
Oopperan raikulipoika osaa olla myös vakava
Voiko ooppera olla yhtä aikaa humoristista ja vakavaa, irrottelevaa ja syvällistä, visuaalista ja pelkistynyttä? Kyllä voi, Barrie Koskyn ohjaamissa produktioissa. Alussa on pimeys, kunnes näyttämöltä alkaa paljastua jättimäinen kuolleen miehen pää ja tämän vieressä puolialaston, verinen nuorukainen. Daavidin ja Goljatin taistelustahan siinä on se, mutta mitä tapahtuu alkusoiton loputtua? Alkavat hurjat illalliset, jossa kuoro kirkuu, nauraa ja bailaa tanssien, kukkaisloistolla koristellun pöydän pursuillessa antimia kuten täytettyjä sikoja ja joutsenia. Kuin barokin maalaukset heräisivät henkiin. […]
Schiff teki Beethovenistaan kujeilevan ja omalaatuisen – mutta silti syvän ja tyylikkään
Radion sinfoniaorkesterin perjantaikonsertissa 28.9. vieraillut Sir András Schiff oli napannut itselleen kaksoisroolin sekä kapellimestarina että konserton solistina. Unkarilaissyntyinen, sittemmin maailman-(ja virallisesti Britannian)kansalainen Schiff on erityisen arvostettu Ludwig van Beethovenin (1770-1827) pianoteosten tulkitsijana, ja Helsingin-tuomisiksi oli valikoitunut Pianokonsertto nro 1 C-duuri op. 15. Sitä kehysti toinen wieniläisklassinen teos sekä noin puolitoista vuosisataa modernimpi klassikko säveltäjän synnyinmaasta. Joseph Haydnin (1732-1809) Sinfonia nro 82 C-duuri kuuluu säveltäjän myöhäiskeski-iän rikkaaseen luomiskauteen, jotka hän sai työstää kookkaalle pariisilaisorkesterille. Schiffin tulkinnassa […]
