Urkusävellyskilpailun voittajakonsertto oli kirjava sisäelinten kavalkadi
Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 2.2.2024 (päiväkonsertti). Christian Schumann, kapellimestari, Angela Metzger, urut. Schubert, Räisänen (ke). Sinfoniaorkesterin perinteiseen, väliajalliseen konserttirakenteeseen on olemassa hyviä syitä, joista yksi suurimpia lienee tradition ohella kustannukset: kun sata muusikkoa tuodaan yhteen soittamaan, kannattaa saman tien esiintyä vähän pitempäänkin. Helsingin kaupunginorkesteri on jo muutaman kauden ajan toisinaan rikkonut kaavaa noin tunnin pituisella väliajattomalla konsertilla, joka esitetään ensin matineana iltapäivällä ja toistetaan samana päivänä tavanomaiseen ilta-aikaan. Yllättävää oli sisällyttää ”Klassinen tunti” -sarjan matineakonserttiin […]
Kallion nykymusiikkipäivät paljastivat kriitikon piilevät arvorakenteet
Arvio: Kallion XIV nykymusiikkipäivät 19.1.2024, Pertin Valinta, Helsinki. Tolvi (ke.), Kuusijärvi, Kivistö (ke.), Rosenqvist (ke.), Laitinen, Kervinen (ke.), Kankaanpää. Kriitikon työ on usein melko yksinkertaista. Musiikkikulttuureilla ja konserteilla on tietyt arvonsa ja käytäntönsä, ja teoksia, esityksiä sekä ulkomusiikillisia konteksteja arvioidaan pääasiassa niiden viitekehyksestä käsin. Välillä kuitenkin eteen tulee jotain, joka astuu koko kritiikin ajatuksen tuolle puolen tarpeeksi, jotta arvion kirjoittaminen alkaa tuntua merkityksettömältä. Kriitikolle syntyy tukala olo siitä, että hän vapaaehtoisesti valitsi kirjoittaa kyseisestä aiheesta, […]
Monsterit ottivat mittaa Lontoon Elektrassa
Antonio Pappano aloitti Lontoon Royal Operan johtajana vuonna 2002 Richard Straussin Ariadne auf Naxos-oopperalla, ja kun hän nyt lopettelee pitkää kauttaan, viimeinen hänen johtamansa uusi produktio oli Straussin Elektra. Molemmissa solistina oli Karita Mattila ja ohjaajana Christof Loy. 22 vuoden aikana Pappanosta on kehittynyt suurten mittojen oopperakapellimestari, yksi aikamme parhaista, joka osaa kuunnella laulajia, muotoilla draamaa joustavasti ja ottaa orkesterin sinfoniseen kontrolliin. Hänen yhtä aikaa sekä kuumeiset että sivistyneet otteensa tekivät veren- ja kostonhimoa tihkuvasta […]
Urut ja orkesteri soivat kuin kosmoksen keuhkot
Arvio: Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Musiikkitalossa 10.1. Johtajana Jukka-Pekka Saratse, solistina Jan Lehtola, urut. Musiikkitalon uusien urkujen avajaisviikko todisti soittimen huippulaadun resitaaleissa, ja tällä viikolla kuullaan, miten ne sulautuvat yhteen orkesterin kanssa. Keskiviikkona ja torstaina soi Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa Kaija Saariahon urkukonsertto Maan varjot, ja perjantaina Radion sinfoniaorkesteri tuo Suomessa ensi kertaa kuultaville Esa-Pekka Salosen Sinfonia concertanten, solistina Olivier Latry. Saariahon Maan varjoille kunniapaikka ensimmäiseksi kuultuna konserttona oli luonnollinen, sillä koko urkuprojektihan lähti siitä, kun […]
Ohjelmiston monipuolisuus valttina Ville Urposen Musiikkitalon resitaalissa
Arvio: Ville Urposen urkuresitaali, Musiikkitalo 4.1.2024. Raitio, Liszt, Bach, Chang, Sibelius, Heiniö. Musiikkitalon uusien urkujen juhlaviikko avattiin ulkomaisten urkurien voimin, mutta uudenvuodenpäivän Olivier Latryn ja keskiviikon Nathan J. Lauben jälkeen oli kotimaisten soittajien vuoro: torstaina 4.1. päivällä esiintyi Marianne Gustafsson Burgmann ja illalla Ville Urponen. Urponen on ollut osa urkujen suunnittelutoimikuntaa sekä Musiikkitalon Urut soimaan -yhdistystä, ja soittimen tuttuus kuului hänen rekisteröinneissään eli äänikertojen valinnoissa. Eikä siinä kaikki: Urposen ohjelmisto oli kekseliäästi valittu osoittamaan urkujen […]
Superurut tekivät akustisen vallankumouksen Musiikkitalossa
Ensin sitä hihkui urkurien sisäpiiri, nyt sen voi kuulla myös yleisö: Helsingin Musiikkitalo on saanut ainutlaatuisen hienot, värikkäästi ja huumaavasti soivat urut, joilla on paljon mahdollisuuksia uusien musiikillisten maailmojen kartoittamiseen. Olivier Latryn soittama avajaiskonsertti uudenvuodenpäivänä oli historiallinen juhlahetki ja käänteentekevä myös Musiikkitalolle. Niin sävykkäästi ja läpikuultavasti kuin orkesterit Musiikkitalon salissa voivat parhaimmillaan soidakin, olen kokenut akustiikan aina jotenkin kitsaana – sointi ei tule iholle eikä luo humisevan kosmoksen tunnetta. Nyt Rieger-urut tuntuivat luovan akustiikan uudestaan. […]
Kalifornian nykymusiikki elää ajankohtaisista aiheista
Ensimmäistä kertaa järjestetty, koko osavaltion laajuudelle levittäytynyt liki kolmen viikon mittainen California Festival on melkoinen tulokas USA:n uuden musiikin kentälle. Sadan taidelaitoksen voimin järjestetty festivaali saattoi esitellä huikean laajan ohjelmiston, kaikkiaan reilut 180 teosta yli 140 nykysäveltäjältä, pakattuna seitsemäntoista marraskuisen päivän ajalle. Toisin kuin yleensä, festivaalille ei nimetty taiteellista johtajaa eikä sille määritelty erillistä teemaa, vaan kukin esittävän taiteen organisaatio sai toteutukselleen vapaat kädet, kunhan jokaiseen ohjelmaan sisältyi vähintään yksi viimeisen viiden vuoden sisällä sävelletty […]
Barokkiherkkuja pakolaisleirillä
Marc-Antoine Charpentierin Médée on ranskalaisen barokkioopperan mestariteoksia, jonka taival ohjelmistoihin on ollut vaivalloinen. Se sai odottaa löytämistään käytännössä siihen asti, kun William Christie teki siitä kaksi levytystä ja lavatuotannon 1980- ja 90-luvuilla. Nyt on taas Médéen aika, sillä Christie palaa teokseen huhtikuussa Pariisin oopperan uudessa tuotannossa, joka jatkaa Madridin Teatro Realin. Myös Berliinin valtionooppera otti sen ohjelmistoonsa marraskuussa Sir Simon Rattlen johtamana ja Peter Sellarsin ohjaamana, osana vuotuista Barocktage-festivaaliaan. Charpentierin oopperaura tyssäsi aluksi siihen, […]
Lohdullisuus kävi yli lankeemuksen
Baldsassore Galuppin Aatamin lankeemus Helsingin barokkiorkesterin konsertissa Musiikkitalossa 17.1. Johtajana Aapo Häkkinen. Baldsassore Galuppi on niitä Vivaldia seuranneen sukupolven venetsialaisia säveltäjiä, joiden musiikissa riittäisi löydettävää vaikka miten paljon. Hän peri Vivaldin huippuvirtuoosisen opera seria -tyylin mutta yhdisti siihen aikanaan modernin napolilaisen koulun tunteellista melodiikkaa ja galantin tyylin kevyen estetisoivaa elämänasennetta. Galuppin oratorio Aatamin lankeemus sai kantaesityksensä Roomassa 1747, jolloin teatteriefektit olivat kiellettyjä. Se on kuitenkin silkkaa oopperaa hengellisessä kuosissa, jossa pääpaino on laulajien huikeissa […]
Räväkkä musikaali parodioi joulun materialismia
Arvio: Joulu on Bling Aleksanterinteatterissa. Sävellys Tuomas Kantelinen. Opera Box. Niin populaari taruhahmo kuin joulupukki onkin, oopperan tai musiikkiteatterin päähenkilönä se ei ole kovin usein käytetty. Opera Box päätti korvata puutteen tilaamalla joulumusikaalin Tuomas Kanteliselta. Joulu on Bling -tuotannossa niitä riittää kolmin kappalein: kaupallinen Amerikan pukki ja kotoinen Korvatunturin partasuu alistuvat roolinsa kulutusjuhlan maskotteina, mutta vanhuuden oireita poteva Pakkasukko ei enää jaksa vaan vaipuu melankoliaan. Musikaalia mainostetaan koko perheen esityksenä, ja vieressäni istunut viisivuotias poika […]
RSO:n itsenäisyyspäivän paikkaus osoitti, ettei hyvistä teoksista tai solisteista ole Suomessa pulaa
Arvio: Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalo 6.12.2023. Nicholas Collon, kapellimestari, Tami Pohjola, viulu. Lindberg, Salonen, Sibelius. Alun perin RSO:n oli määrä kantaesittää itsenäisyyspäivänä Sebastian Hillin viulukonsertto, mutta Pekka Kuusiston käsivamma vei solistin ja samalla myös teoksen vaihtoon. Suomen voima klassisen musiikin huippumaana kuitenkin mahdollisti vaihtoehdon löytyvän kotimaasta niin teoksen kuin esittäjän osalta, kun Tami Pohjolan repertuaarista löytyi Esa-Pekka Salosen viulukonsertto vuodelta 2009. Salonen sävelsi konserttonsa 50 vuoden iässä, taitekohdassa, jossa hän oli päättämässä 17-vuotisen kautensa Los Angelesin […]
Viktoriaanisen joulun idyllit ja painajaiset
Arvio: Saiturin joulu Kansallisbaletissa. Koreogafia David Bintley, musiikki Sally Beamish. Charles Dickensin Saiturin joulu on vakiinnuttanut klassikkoasemansa siitä huolimatta, että se ei ole mikään satuidylli vaan materialismin ja yhteiskuntaluokkien vastakkaisuuden kuvaus. Dickensin ajan Englanti oli kolkko paikka teollistumisen ajan alun yhteiskunnallisine ongelmineen, eikä kirjan tarinaa – pahaa oloa kylvävän ja katkeroituneen kitupiikin muuttuminen hyväksi joulun sanoman tuojaksi – voi kovin auvoisena pitää. Joutuuhan hän jopa seuraamaan omia hautajaisiaan. Miten se siis sopii koko perheen baletiksi Pähkinänsärkijän tilalle? […]
