Barokkiperuukit liehuvat suurin tuntein ja parodisin piikittelyin
Kolme vuotta sitten perustettu Bayreuth Baroque -festivaali on lyhyessä ajassa ampaissut kiinnostavimpien vanhan musiikin tapahtumien joukkoon. Se ottaa barokkimusiikin ja -oopperan estetiikan tosissaan, mutta raikkaalla tavalla, jättäen tilaa myös irrottelulle ja ajankohtaisuudelle. Ainulaatuinen houkutin on tietenkin festivaalin koti, Bayreuthin Markgräfliches Opernhaus, joka on kauneimpia toimivia 1700-luvun teattereita maailmassa. Sen äitinä oli Brandenburg-Bayreuthin rajakreivitär Wilhelmina (1709–1758), Fredrik Suuren sisar, jonka rakkaus oopperataiteeseen pystytti syrjäiseen baijerilaiskaupunkiin Wienin ja Dresdenin veroisen teatterin. Ja mikä parasta: se on säilynyt […]
Kuovijoki oli vaikuttava matka surun ja menetyksen teemoihin
Benjamin Brittenin ooppera Kuovijoki Urkuyö ja aaria -festivaaalilla Urkuyö ja aaria -festivaali ja samalla koko kesäkausi saivat syvästi palkitsevan taiteellisen päätöksensä Espoon tuomiokirkossa, kun Benjamin Brittenin kouraiseva Kuovijoki, op. 71 (Curlew River,1964) sai kaksi esitystään. Aleksi Barrièren puhuttelevan ohjauksen puitteissa saatiin kokea musiikkiteatteria sen hienoimissa sävyissä. Produktio tuntui kasvavan orgaanisesti myöhäiskesän hämärän pysähtyneisyydestä vaikuttavaksi matkaksi surun ja menetyksen teemoihin – niin yksityisessä kuin yhteisöllisessäkin mielessä – tarkastellen erilaisia selviytymiskeinojamme vailla pintapuolista sentimentaalisuutta. Kuovijoki sai […]
Aurora Orchestran hurjassa Kevätuhrissa soi Stravinskyn alkuhämärän jazz
Helsingin juhlaviikot. Aurora-orkesterin konsertti Musiikkitalossa, joht. Nicholas Collon. Stravinsky. Harvassa ovat ne viime vuosisadan teokset, jos niitä ylipäätään onkaan, joiden radikalismi ja vallankumouksellisuus hehkuvat yhtä sammumattoman kirkkaasti ajasta toiseen kuin Igor Stravinskyn Kevätuhri (1910–13/1947) ja sen Pakanallisen Venäjän kuvaelmat. Aina skandaalin myyttiin verhotusta kantaesityksestään lähtien Kevätuhri on edustanut modernismin ruumillistumaa niin näyttämöllä kuin konserttisaleissakin. Sergei Djagilevin Venäläisen baletin ensi-illassa Pariisin Champs-Élysées -teatterissa toukokuun 29. päivänä vuonna 1913 orkesteria johti Pierre Monteux, kun taas koreografiasta vastasi Vatslav […]
Saariahon HUSH on koskettava matka hiljaisuuteen
Helsingin juhlaviikot. Radion sinfoniaorkesterin konsertti, joht. Susanna Mälkki, sol. Verneri Pohjola, trumpetti. Saariaho, Mahler. Kuolevaisuutemme ja lineaarisen aikakäsityksemme siivittäminä meillä on vahva kulttuurinen taipumus tarkastella taiteilijoiden viimeisiä teoksia erityisellä kunnioituksella ja hartaalla viehtymyksellä, olipa teoslaji sitten sävellys tai mikä tahansa. Joskus nämä päähänpinttymämme saavat kummallisiakin mittoja, kuten niin monet taiteilijanuran päätöksiä koskevat kirkastuksentäytteiset myytit osoittavat. Kovin toisenlainen maailma avautuu kuitenkin ollessamme aitojen taiteellisten todistuskappaleiden äärellä – vaikkapa sellaisten kuten Sir Michael Tippetin hauraalla käsialalla […]
Ohikiitäviä hetkiä viimeisillä rajoilla
Helsingin oopperakesä. Det här är ögonblicket Alensanterinteatterissa. Sävellys Tze Yeung Ho, libretto Heidi von Wright. Vapaiden oopperaryhmien tuotannoille yhteisen foorumin tarjoava Helsingin oopperakesä lähti upeasti matkaan, kun sen konserttia Taiteiden yössä seurasi yli tuhat kuulijaa. Se kertoo, että vaihtoehtoiselle oopperalle on tilausta. Aivan tällaisiin lukuihin ei yleisö sentään nouse itse esityksissä Aleksanterinteatterissa, mutta usein juuri pienimuotoiset teokset toimivat oopperamuodon uudistamisen laboratorioina. Näitä uusia ideoita sai aistia festivaalin ensimmäisessä kantaesityksessä. Norjalainen, osaksi Suomessa asuva hongkongilaisjuurinen […]
Pianistin omapäinen Bach lumosi ja hämmensi
Helsingin juhlaviikot. Vikingur Ólafssonin pianokonsertti Musiikkitalossa. Bach. Islantilainen Víkingur Ólafsson on luonut pianon nuoren polven tähtien joukossa omanlaisensa profiilin, johon kuuluu vivahteikas, kristallinkirkas kosketus ja tapa hakeutua tempojen ja ilmaisujen ääripäihin. Hänen levynsä Deutsche Grammophonelle ovat poikkeuksellisen tarkasti konseptoituja kokonaisuuksia, tulkintoja ja visuaalista ilmettä myöten. Ólafsson antaa itsestään pikemmin intellektuellin kuin lavaleijonan vaikutelman. Hän soittaa coolin virtuoosisesti mutta seuraavassa hetkessä tarjoilee häpeilemättömän romanttisia hidasteluja ja joskus melkein pysähtyneitä hiljaisuuden hetkiä. Hänen kantavat pianissimonsa ovat […]
Klubi- ja nykymusiikin sytyttävä fuusio
Helsingin juhlaviikot. Juhani Nuorvalan Ajamana Tanssin talon Pannuhallissa. Awake Percussion (Jerry Piipponen, Lauri Pekkanen, Petteri Kippo, Walter Witick) ja Töölölab (Turkka Inkilä, huilu. Saku Mattila, oboe, Taavi Oramo, klarinetti, Antti Salovaara, fagotti, Olli Keskinen, äänisuunnittelu, Valtteri Mustalahti, valosuunnittelu). Juhani Nuorvala on siitä harvinainen oman modernistisukupolvensa suomalaissäveltäjä, että hän innostui elektronisesta tanssimusiikista ja amerikkalaisesta minimalismista jo silloin, kun kollegat ahkeroivat älyllisempien metodien parissa. Nuorvalan suurin teos on tähän mennessä ollut ooppera Flash Flash, joka sai […]
Taivaallisia harmonioita ja siltoja nykypäivään
Helsingin juhlaviikot. The Tallis Scholars, joht. Peter Philips Temppeliaukion kirkossa. Helsingin juhlaviikkojen tehtävänä olisi tuoda kaupunkiin sellaisia asioita, joita siellä ei normaalisti ole, ja The Talls Scholars -lauluyhtyeen konsertissa se onnistui. Koko renessanssin musiikin mahtava kirkollinen ohjelmisto on jäänyt täkäläisessä tarjonnassa melkein kokonaan unhoon. The Tallis Scholars toikin terveisiä alan huipulta. Peter Philipsin vuonna 1973 perustama ja yhä johtama vokaaliyhtye on ollut renessanssipolyfonian ahkerimpia tulkkeja, ja sen levykatalogi on mittava. Oli korkea aika saada […]
Hajahavaintoja pop-nostalgian ja taiteen välimaastossa
Flow-festivaali keräsi viikonloppuna 90 000 vierasta. Miten kaupunkikulttuurilla ratsastavan tapahtuman käy, kun se lähtee kahden vuoden kuluttua pois kaikin puolin ideaalilta Suvilahden vanhalta teollisuusalueelta? Miten uutta esittelevän annin ja valtavirta- ja nostalgiapopin välinen balanssi tänä vuonna näytti? Flow-festivaali on monimuotoisuutensa ansiosta ollut hyvä havaintopaikka sellaisellekin musiikin ystävälle, joka ei fanita vain tiettyä tyyliä tai juokse tähtinimien perässä. Tasapainoilu suuren yleisön suosikkien ja kokeellisempien virtausten välissä koskee kuitenkin Flowta yhtä lailla kuin muitakin musiikkitapahtumia. Tällä […]
Philharmonia ja Rouvali ottivat yleisönsä Mikkelissä
Mikkelin musiikkijuhlat. Philharmonia Orchestran konsertti Mikaelissa 2.8. Johtajana Santtu-Matias Rouvali, solistina Inmo Yang, viulu. Sibelius, Shostakovitsh. Philharmonia Orchestra ja ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali aloittivat konserttisarjansa tämänvuotisilla Mikkelin musiikkijuhlilla keskiviikkoillalla sateenkin sopivasti tauotessa. Avausiltansa tuomisina orkesterilla ja Rouvalilla oli kaksi ohjelmistoon lujasti juurtunutta 1900-luvun alkupuolen laajaa teosta, joiden kummankin pääsävellaji on d-molli ja joille kummallekin on – sattumoisin – siunaantunut opusnumero 47, nimittäin Jean Sibeliuksen viulukonsertto (1903-04/1905) sekä Dmitri Šostakovitšin Sinfonia nro 5 (1937). Tiistaisen matkustuspäivän […]
Outi Tarkiaisen Oma huone lämmittää enemmän kuin Siniparran linna
Savonlinnan Oopperajuhlat. Béla Bartók: Herttua Siniparran linna, Outi Tarkiainen: Oma huone. Theater Hagenin vierailuesitys. Kapellimestarina Joseph Trafton. Esitykset 26.7. ja 28.7.2023 Kaksi oopperaa samana iltana, tunnin mittaisia kumpikin ja teemallisesti toisiaan tukien. Herttua Siniparran linnassa rakastanut nainen joutuu julman hallitsijan lumoukseen, Oma huone -oopperassa nainen tutkii omia ulkoisia ja sisäisiä kahleitaan luovuuden esteinä. Molemmissa on sattumoisin Judit yhtenä päähenkilönä. Saksalaisen Theater Hagenin Savonlinnan Oopperajuhlille tekemän vierailuesityksen jännittävin osuus on toisella puoliajalla, kun vuorossa on […]
Poppean kruunauksesta ei selviä ilman seksiä ja väkivaltaa
Ristiriitaiset ja samalla kuumat odotukset väreilivät Barcelonan upean Liceu-oopperatalon liepeillä ennen Monteverdin Poppean kruunauksen ensi-iltaa. Sen kapellimestari, espanjalainen vanhan musiikin guru Jordi Savall oli etukäteen moitiskellut toisen espanjalaisen kuuluisuuden, ohjaaja Calixto Bieiton tulkintaa liiasta väkivallasta. ”Tuntuu, kuin olisin itsekin oopperan jälkeen vereen tahrittu”, hän sanoi. Kieltämättä: Bieito toi antiikin Rooman rappion ja itsevaltiaan sadismin ja hulluuden esiin ylitsepursuavalla väkivallan ja erotiikan kuvastolla. Kähmintää, nuolemista, pikkuhousujen riisuskelua, seksikohtauksia. Tekoveri roiskuu – harvoinpa filosofi Senecan pakko-itsemurhalla on […]
