Philharmonia solmi yhteistyösopimuksen Mikkelin Musiikkijuhlien kanssa
Tarina ja liikutus monella tapaa
Kaija Saariahoa juhlitaan lokakuussa
Kansanradio-oopperassa koominen ja traaginen sulautuivat odottamattoman toimivasti
Arvio: Kansanradio-ooppera, Kansallisoopperan Alminsali 30.9.2022. Nykymusiikki, nukketeatteri ja kamariooppera kohtaavat – aiheena Kansanradio, tuo Ylen aalloilta jo 43 vuoden ajan lähetetty ikoninen ohjelma. Kuulostaako yhdistelmä oudolta? Sitä se onkin, mutta samaan aikaan jollain kumman konstilla Teatro Productionsin tuottama Kansanradio-ooppera onnistuu mahdottoman tuntuisessa tavoitteessaan. Nukketeatteritaiteilija Timo Väntsin ohjaus ja libretto olivat perinteisen kamarioopperajuonen sijaan luonteeltaan abstraktimpia ja fragmentaarisempia, mikä sopi hyvin Kansanradion olemukseen: kansalaiset lähettävät ohjelmaan puhelinsoitoilla, kirjeillä ja sähköpostilla mielipiteitään ja valituksiaan, ilon aiheitaan kuin […]
Baletin koskettava sotakuvaus on vahingossa ajankohtainen
Arvio: Suomen Kansallisbaletin Tripla World Wide Dance, ensi-ilta 30.9. Koreografit Justin Peck, Fei Bo ja Akram Khan. Vuosia etukäteen toimiva taidelaitosten ohjelmasuunnittelu voi olla ajankohtaista myös vahingossa, kuten kävi Kansallisbaletin uudessa Tripla-illassa nähdylle Akram Khanin koreografialle Dust. Se kuvaa koskettavasti sotaan lähteviä miehiä ja ammustehtaissa työskenteleviä naisia sellaisella liikkeen ja musiikin kielellä, joka nostaa ihmisyyden kuvauksen yleispäteväksi. Teos on tehty ensimmäisen maailmansodan muistolle, ja se on vuokrattu Englannin Kansallisbaletista. Se sopii täydellisesti myös Venäjän […]
Kaunosieluinen pianisti hurmasi, mutta orkesteri oli pettymys
Arvio: Jan Lisiecki, piano ja Academy of St. Martin in the Fields Piano Espoon konsertissa Tapiolasalissa 29.10. Mozart, Beethoven. Kanadalainen Jan Lisiecki on noussut nuorten pianistien tähtikaartiin, mutta ei niinkään telaketjutekniikalla kuin kaunosieluisella ja elegantilla soittotyylillään. Hän on sukujuuriltaan puolalainen, mikä ei tietenkään tee hänestä hyvää Chopin-pianistia, mutta juuri Chopin-tulkinnoillaan ja levytyksillään hän on saanut maineensa. Lisieckin ote klaviatuuriin on luonnollinen ja laulavasti helmeilevä, ja musiikki hengittää hänen käsissään vapautuneesti. Tämä teki hänen vuoden […]
Antony and Cleopatrassa on klassikon ainekset
On selvää, että säveltäjä John Adamsilla on yhä hihassaan ässä jos toinenkin, mutta siitä huolimatta hänen uusi oopperansa Antony and Cleopatra tuntuu olevan jonkinlainen musiikillinen yhteenveto. Ainakin jälkiviisaana voi olla havaitsevinaan säveltäjän monien aiempien teosten viettävän kohti hänen uusimpaansa. Syyskuussa San Franciscon oopperassa kantaesityksenä saanut Antony and Cleopatra on immersiivinen näkemys William Shakespearen vuonna 1606 kirjoittamasta samannimisestä näytelmästä. Yli 500-sivuisessa partituurissa on klassikon ainekset, ja se lienee säveltäjänsä kaikkein monikerroksisin teos. Musiikki on vetoavan puhuttelevaa, […]
Isoa vasaraa ja prinsessasatua
Molempien Tampereen teattereiden uutuusmusikaalit ovat yllättävän ajankohtaisia. Ne saavat miettimään, miten Venäjän kanssa voi pärjätä. Tampere katsoo pääteattereissaan nyt 1900-luvun alkuun. Silloin päätettiin, minkälainen kansakunta Suomesta tulisi. Tampereen Teatteri tekee sen sadun keinoin, Anastasia-animaatiosta muokatun Broadway-musikaalin vaunuilla, ja Tampereen Työväen Teatteri puksuttaa Pariisiin maailmannäyttelyn siivellä, kultakauden taiteilijoiden voimalla. Oikeastaan kahden teatterin musikaalituotantojen yhteiset nimittäjät löytyvät Pariisista ja Venäjältä. Viimeisen keisariperheen toiseksi nuorin tytär jää legendoissa eloon ja ponnistaa vallankumouksen jälkeen keplottelijaemigranttien kyydillä Pariisiin. TTT:n […]
Naisten tunteita ja myyttien pyörrettä
Helsingin oopperakesän kantaesityksiä Tove J ja Medusa yhdistää pienimuotoisuus: ne kestävät tunnin ja työllistävät montussa vain pienen kamariyhtyeen. Luonteeltaan ne ovat kuitenkin vastakkaisia, edellinen on perinteinen henkilökuva ja jälkimmäinen kokeellinen monitaideteos. Osaavan dramaturgin avusta molemmat olisivat hyötyneet. Heta Ahon säveltämä ja Mirva Koivukankaan kirjoittama Tove J lähtee kiinnostavasta asetelmasta, Tove Janssonin, Tuulikki Pietilän ja Vivica Bandlerin välisestä mustasukkaisuusdraamasta. Kahden edellisen suhde alkaa kukoistaa, ja Toven ja Vivican mennyt suhde on vielä jälkimainingeissa. Käsittelytapa on […]
Optimismista aids-kauhuun
Radion sinfoniaorkesterin konsertti esitteli ilmaisun äärilaitoja Magnus Lindbergin uudehkon Serenades-teoksen optimistisesta kihinästä Gustav Mahlerin Vaeltavan kisällin laulujen romanttisen maailmantuskan kautta John Coriglianon ensimmäiseen sinfoniaan, joka on 1980-luvun aids-epidemian järkyttävä musiikillinen tulkinta. Serenadi-nimi vie ajatukset johonkin intiimin romanttiseen, mutta Lindbergin viime vuonna Chicagossa kantaesityksensä saanut Serenades tekee heti alkumetreillä selväksi, että nyt pelataan mieluummin testosteronilla. Jos lemmen lirkuttelusta onkin kyse, niin tässä tapauksessa asianosaiset ovat kovin itsevarmoja aikeissaan. Niin uljaasti alun nousu kasvaa: patarummut paukkuvat, ja vaskikuorot […]