
Harmonikalla on yli 200-vuotinen historia, ja periaatteessa jo Schubert olisi voinut säveltää soittimelle sonaatin siinä, missä lyhytikäiseksi osoittautuneelle arpeggionellekin. Harmonikka levisi ennen muuta kansanmusiikkiin ympäri maailman, ja tie taidesävellyksiin osoittautui mutkikkaammaksi, vaikka esimerkiksi Tšaikovski kiinnostui siitä jo varhain.
Professori Matti Rantanen kertoo Alban konserttolevyn esittelytekstissä harmonikan pitkästä historiasta, mutta toteaa, että ”sen rakenteelliset ja soinnilliset ominaisuudet taiteellisena ilmaisuvälineenä alkoivat realisoitua vasta 1950-luvulta lähtien”. Rantanen oli itse avaintekijänä suomalaisen taideharmonikan kehityksessä kantaesittämällä kymmeniä teoksia mm. Magnus Lindbergiltä, Jukka Tiensuulta, Aulis Salliselta ja Harri Wessmanilta.
Rantasen jäljiltä Suomeen on siunaantunut jo useampi taiturillisten harmonikansoittajien sukupolvi. Harmonikka on ollut Suomessa aina suosittu soitin kansan- ja populaarimusiikissa, mutta 2000-luvulla siitä tuntuu tulleen myös jonkinasteinen muoti-ilmiö suomalaisessa taidemusiikissa. Monet säveltäjät ovat harmonikan kautta onnistuneet löytämään uuden soundimaailmaan ja ylipäätään inspiroituneet luoviin ratkaisuihin.
Alban levyllä on edustettuna kahden eri sukupolven harmonikkasäveltäjiä ja kolme varsin erilaista näkökulmaa harmonikkakonserttoon. Aulis Sallinen on tarttunut harmonikkaan jo aikana, jolloin sen taidekäyttöön kohdistui kaikenlaisia ennakkoluuloja. Duo concertante (2019) -konsertossaaan kahdelle harmonikalle hän muistuttaa soittimen monista rooleista viittaamalla niin argentiinalaiseen tangoon kuin pohjalaiseen kansanmusiikkiin. Kahdesta harmonikasta syntyy keskusteleva tiimi, joka pystyy laittamaan vastaan orkesterin vaikutusyrityksille. Teos on moniaineksinen ja yllätyksellinen, mutta säveltäjälle ominaisesti myös nasevasti ekonominen.
Minna Leinosen Avalanchessa (2021) harmonikasta ja orkesterista vyöryy kaoottista voimaa, joka rinnastuu teoksen syntyajan yhteiskunnallisiin ristiriitoihin ja sekasortoon. Leinonen kertoo, kuinka sävellystyön aikana ”maailmanlaajuiset muutokset vyöryivät läpi yhteiskunnan, eivätkä vaikutukset olleet näkymättömiä myöskään ahdinkoon joutuneella kulttuurialalla”, jonka puolesta Avalanche dramaattisella tehollaan ottaa kantaa.
Virtuoosisoittajana palkittu Veli Kujala joutui harmonikkakonserttoa säveltäessään pohtimaan soolosoittimen ominaisluonnetta. Shape-Shifterissä (2019) hän päätyi luonnehtimaan sitä ”sointivärikameleontiksi”. Jousiorkesteri kirittäjänään harmonikasta tulee myös otsikon mukainen ”muodonmuuttaja”, joka vaihtaa sovittelevan roolin taiturimaiseen soolosankaruuteen.
Levyn teokset on tilattu ja kantaesitetty Kokkolan Talviharmonikka-festivaalin ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin yhteistyönä. Tomas Djupsjöbackan johtama orkesteri panostaa teoksiin vahvalla eläytymisellään ja muhevalla soinnillaan. Solistit Antti Leinonen, Sonja Vertainen, Janne Valkeajoki ja Petteri Waris todistavat suomalaisen harmonikansoiton korkeasta tasosta ja vahvoista persoonista. Keväällä 2025 levy sai klassisen musiikin Emma-palkinnon.
Antti Häyrynen
Finnish accordion concertos
Antti Leinonen, harmonikka
Sonja Vertainen, harmonikka
Janne Valkeajoki, harmonikka
Petteri Waris, harmonikka
Tomas Djupsjöbacka, kapellimestari
Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri

ALBA, ABCD 477 | 2024
Minna Leinonen (1977)
1. Vyöry/Avalanche 16:18 FIABA2400019

Aulis Sallinen (1935)
Duo Concertante op.115
2. I 6:20 FIABA2400020
3. II 12:54 FIABA2400021

Veli Kujala (1976)
Shape-Shifter
4. I Lento affettuoso – II Allegro con brio 6:27 FIABA2400022
5. III Largo intensivo 6:23 FIABA2400023
6. IV Allegro con fuoco 8:12 FIABA2400024