Helsingin juhlaviikot. The Tallis Scholars, joht. Peter Philips Temppeliaukion kirkossa.
Helsingin juhlaviikkojen tehtävänä olisi tuoda kaupunkiin sellaisia asioita, joita siellä ei normaalisti ole, ja The Talls Scholars -lauluyhtyeen konsertissa se onnistui. Koko renessanssin musiikin mahtava kirkollinen ohjelmisto on jäänyt täkäläisessä tarjonnassa melkein kokonaan unhoon.
The Tallis Scholars toikin terveisiä alan huipulta. Peter Philipsin vuonna 1973 perustama ja yhä johtama vokaaliyhtye on ollut renessanssipolyfonian ahkerimpia tulkkeja, ja sen levykatalogi on mittava. Oli korkea aika saada se vierailulle myös Suomeen osana yhtyeen 50-vuotisjuhlakiertuetta.
Taipaleensa aikana The Tallis Scholars on luonut suhteita myös nykysäveltäjiin, jotka ovat inspiroituneet yhtyeen kristallinkirkkaasta soinnista ja onnistuneet sen kautta rakentamaan siltoja yli 500 vuoden ajanjaksolle musiikin historiassa. Konsertissaan yhtye antoi näytteitä sekä leipälajistaan, brittiläisestä renessanssimusiikista että sille sävelletyistä uusista teoksista.
Vaikka soinnin ylimaallinen puhtaus ja läpikuultavuus ja ilmaisun sisäinen intensiteetti ovat tuttuja levyiltä, ne voi kokea koko ihmeellisyydessään vain luonnossa. Temppeliaukion kirkko sopii tähän musiikkiin erinomaisesti. Mikä voima täysin suorilla, vibratottomilla äänillä voi ollakaan, varsinkin kun ne kietoutuvat näin harmoniseksi polyfoniaksi. Erityisesti sopraanojen ylä-äänten kirkas lasersäde tuntui laittavan koko kuulijan pääkopan helisemään.
Jokainen stemma tuntui kasvavan toinen toisistaan. Mutkikkainkin moniääninen tekstuuri soi selkeänä ja elävästi virtaillen, ei koskaan raskaana tai akateemisena, mikä vaara tässä ohjelmistossa vaanii. Harmonioiden täsmälleen oikea väritys loi sanamaalauluille tehoa, ja yksityiskohdat erottuivat kokonaisuudessa kuin kerubit katedraalien freskoissa.
Yhtye on saanut nimensä ”Englannin kirkkomusiikin isän” Thomas Tallisin mukaan. Nimitystä tukee hänen asemansa monien hallitsijoiden (Henry VIII, Edward VI, Mary I, Elizabeth I) hovisäveltäjänä. Viimeksi mainittu myönsi Tallisille ja hänen oppilaalleen William Byrdille 21 vuoden kuninkaallisen monopolin moniääniseen musiikkiin ja nuottien painatukseen.
Ei ihme, että Tallis hyödynsi resurssejaan spektaakkelimaisiin polyfoniavyörytyksiin, joista esimerkkinä on 40-ääninen motetti Spem in alium. Nyt Tallis Scholars esitti häneltä paljon intiimimmän teoksen, synnynpäästörukouksen Suscipe quaeso Domine, joka alkoi nöyrästi ja kasvoi huumaavaan vapauden ylistykseen.
Byrdin Tribue Domine oli esimerkki siitä, miten täyteläinen harmoninen pohja antaa vauhtia ääni ääneltä kasvavalle polyfoniselle liikkeelle ja vankalle kokonaisarkkitehtuurille.
Aluksi kuultu Orlando Gibbonsin vauhdikas A clap your hands todisti, ettei brittiläisen vanhan kirkkomusiikin tarvitse olla haudanvakavaa. Oli hyvä esitellä myös unohduksiin jäänyttä alan edustajaa Robert Whitea, jonka äänenkuljetuksen kekseliäisyys ja erilaisten kombinaatioiden vaihtelu kuoron sisällä ei jää yhtään jälkeen kuuluisimmista kollegoista.
Uudet teokset vuorottelivat konsertissa vanhojen kanssa ja kävivät mielenkiintoista vuoropuhelua. Nico Muhly on ottanut teoksensa Rough Notes perustaksi Etelämantereelle tuhoon päätyneen matkan tehneen Robert Falconin päiväkirjan. Muhly maalailee vangitsevin keinoin revontulten liikettä ja kohtaloon alistumista. Mikä voima dissonansseillakin on, kun ne laulaa puhtaasti!
Keskiajasta ja renessanssista ammentanut Arvo Pärt oli mukana kahdella teoksella. Jos on tottunut sprituaalisen hartaaseen Pärtiin, Bogoroditse devo edusti aivan erilaista tyyliä tekstilähtöisellä rytmisyydellään. Teoksen Which was the son of… teksti ei voisi olla tylsempi, sillä siinä luetellaan Jeesuksen sukupuita, mutta säveltäjä saa siitäkin vaihtuvin harmonioin paljon irti.
Judith Weirin Ave Regina caelorum on tehty John Tavenerin muistolle. Alun terävistä hokemista ja väliäänten simppelistä, inttävänä toistuvasta korvamadosta kasvoi enkelten laulu ja julistava loppu. Uusissa teoksissa korostui myös Tallis Scholarsin ketterä artikulaatio, joka toi musiikille särmää.
Täpötäysi kirkko oli innoissaan harvinaisesta herkusta.
Harri Kuusisaari
